Pekka Koponen
Iloitkaa iloitsevien kanssa
Kukapa meistä ei olisi kokenut monet kerrat milloin minkinlaista iloa ja ilonaiheita. Niistä ei malta olla puhumatta muille, mutta silloin saa kokea, että purkautuessaan ilo vain lisääntyy. Kiitos Jumalalle, Luojallemme, että hän on tässä asiassa meidät sellaisiksi luonut.
Hengellisessä elämässä monen pelastuskokemus on ollut valtavaa iloa puhtaimmillaan. Kaikki eivät ole sitä kovin voimakkaana silloin kokeneet, mutta myöhemmin se on täyttänyt mielen, ja Jumala haluaa sen Sanana lupauksissa antaa jokaiselle.
Kun alkuseurakunnan veljet Pietari ja Johannes olivat suuren neuvoston edessä hyvän tekonsa tähden kuulusteltavina, he olivat väkevässä voitelussa. He totesivat: "Me emme voi olla puhumattasiitä, olemme nähneet ja kuulleet" (Apt 4:20) Veljien päästyä omiensa tykö syntyi väkevä rukouskokous. "Kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan Sanaa rohkeasti" (Apt 4:31)
Itkekää itkevien kanssa
Kun siirrytään ilon alueelta surun alueelle, auttajien ja mukana olevien joukko harvenee. Vallitsee syvä hiljaisuus. Kun Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, nousee mieleen ajatus: "Herra, lähetä joku muu. Jospa minä vain vaikeutan ja lisään surua ja murhetta, kun en osaa mitään sanoakaan" Mutta Jumala ei vaadi paljon. Esimerkiksi Jaak 1:27 sanoo:"Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessan" Sanoja ja apua syntyy sitten itsestään. Suru, tuska ja ahdistus eivät ainoastaan puolitu, ne saattavat poistua kokonaan.
Uskovat matkaystävät, Jumala on varannut meille paljon iloa, ennen kaikkea Herrassa. Vaeltakaamme myös sinne, missä toteutuu Ps 84:7 "Kun he käyvät kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peitää sen siunauksilla"
