Epäjumalat keskellämme

[rita4]

Aksel Pierard

Onko evankeliumimme peitetty?


{Huom: Olen laittanut runsaasti Raamatun paikkoja suluissa ja suosittelen niiden tutkimista, sillä näkemyksesi asiasta saattaa saada täydennystä ja kenties saat lisää oivalluksia. Koettele tämä kirjoitus Jumalan Sanalla. Se on vajavainen yritys tuoda esiin asioita, jotka ovat olleet sydämelläni.}

"Ja Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.Älä pidä muita jumalia minun rinnallani." (2Moos.20:1-3)

Suora käännös hebrean kielisestä alkutekstistä voitaisiin kääntää näin: "Älä pidä muita jumalia minun kasvojeni päällä". (Hebr: "Lo-jihje lecha elohim acherim Aal panaj").

"Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki." (2Kor.3:18 )

Eikö ole näin, että jos Jumalan kasvojen päällä tai edessä on jokin muu, niin emme silloin voi nähdä Kristusta? Me voimme siis olla uskossa, mutta ajoittain evankeliumin kirkkaus saattaa olla meiltä kadoksissa, kun tilalle tulevat muut asiat. Joku on sanonut, että hyvä voi olla parhaan vihollinen. Jos korostamme jotain muuta asiaa kuin Kristuksen ristiä, olipa se rukous, ylistys, evankelionti tai jotain muuta sinänsä oikeata ja hyvää, niin me peitämme itseltämme Kristuksen, jolloin menetämme ilon ja rauhan elämästämme. Silloin monet väsyvät, kompastuvat ja kaatuvat, kun eivät pysy mukana raatamisessa.

Jos katsomme itseämme liikaa, niin emme silloinkaan pääse näkemään Kristuksen kirkkautta ja evankeliumi joutuu kadoksiin, sillä lihassamme (vanha turmeltunut luonto) ei asu mitään hyvää, vaikka olisimme olleet uskossa vuosikymmeniä (Room.7:15-25; Gal.5:16-17).

Vieraat opit ovat myös omiaan peittämään meiltä Kristuksen kasvoja. Tässä on eräitä syitä, miksi Kristus saa niin vähän muotoa meissä ja ulkopuoliset jäävät vaille evankeliumin valoa. Tämä ei ole yleistys tai ratkaisu kaikkiin yksittäistapauksiin, mutta uskon sen olevan aika tavalla paikkansa pitävä ratkaisu moniin ongelmiimme, sen sijaan että touhutaan kaikenlaista viihdesävytteistä toimintaa saadaksemme jumalattomia kiinnostumaan uskosta.

Mikä epäjumala sinulla on? Onko se jokin ihminen, harrastus, työ, raha, oma mielikuva Jumalasta, oma tai toisen tulkinta Raamatusta, jolla puolustelet tottelemattomuuttasi Jumalan Sanaa kohtaan? Luetteloa voisi jatkaa, mutta kysy itse Jumalalta, mikäli hengelliset asiat ovat alkaneet hämärtyä mielessäsi tai olet menettänyt ensirakkauttasi Kristukseen, mistä se johtuu ja ole valmis tekemään parannusta, niin kyllä asia selviää. Tässä ei ole kysymys tunteista tai siitä, että olet koetuksessa, erämaassa. Rukoile Daavidin tavoin: "Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle." (Ps.139:23-24)

"Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden." (2Kor.4:3-5)

Ei-uskovilla ihmisillä on siis ikään kuin peite silmillä, niin että sana rististä on heille silkkaa hulluutta. Meidän tehtävämme on omalta osaltamme avata heidän silmiään kumoten vääriä uskomuksia, jotka ovat kuin linnakkeita heidän mielessään. Kun todistamme uskostamme, on tärkeää, että tuomme mahdollisimman selkokielellä esille pelastussanomaa Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta siten, että kuulija ymmärtää tarvitsevansa itsekin sitä.

Tämä yleensä vaatii Jumalan lain vasaran käyttämistä, jolla murretaan kivisydämet, sillä lain kautta tulee synnin tunto, joka ajaa ihmistä etsimään pelastusta Jeesuksessa. Tämä osuus ei ole kovin miellyttävä, mutta se on monesti tarpeellinen, jotta suruton synnin harjoittaja herää. Meidän tulee Jeremian tavoin repiä väärät istutukset ihmisten mielistä, jotta voidaan sitten istuttaa Sanan siementä sinne. Meidän tulee tietää, kuinka eri ihmisille tulee vastata.

Tämä vaatii perehtymistä heidän uskomuksiinsa ainakin pintapuolisesti. Monet sanovat uskovansa Jeesukseen, mutta tarkoittavat sillä eri asiaa (esim. mormonit, Jehovan todistajat, roomalaiskatoliset, jne.). Tämä ei saisi hämätä eikä hämmästyttää meitä. Tekevälle sattuu, mutta aina sitä uutta oppii, kun evankeliumin asialla liikkuu. Herra itse opettaa meitä tässä työssä, jossa Hän on luvannut olla erityisesti mukana (Matt.28:18-20).

Kun evankelioimme tai todistamme ihmisille uskostamme, on hyvä kertoa kääntymiskokemuksestamme ja asioista, jotka johtivat siihen, kuten millaisia olimme ennen ja nyt. Kuitenkin kokemukset ovat aina subjektiivisia ja henkilökohtaisia ja ne voidaan monesti kumota. Jumalan Sana taas on objektiivinen ja absoluuttinen totuus ja siksi on tärkeää tehdä tiettäväksi se, että uskomme perustuu Raamatun ilmoitukseen.

Jumalan Sana ei tyhjänä palaja (Jes.55:10-11), vaan Pyhä henki käyttää sitä ja muistuttaa ihmisiä siitä heidän omissatunnoissaan. Viljele siksi sopivasti Jumalan Sanaa todistuksesi sekaan. Muista, että kaikissa uskonnoissa voi olla voimakkaita kokemuksia ja muuttuneita elämäntapoja. Ihmisten on tärkeää ymmärtää, että pelastus on tarkoitettu jokaiselle, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat kadotettuja. Ei usko ole ainoastaan juoppoja tai muita elämässään syvälle vajonneita varten.

"Mutta kun kansa näki, että Mooses viipyi eikä tullut alas vuorelta, kokoontui kansa Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: "Nouse, tee meille Jumala, joka käy meidän edellämme. Sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta." Niin Aaron sanoi heille: "Irroittakaa kultarenkaat, jotka ovat vaimojenne, poikienne ja tyttärienne korvissa, ja tuokaa ne minulle." Ja kaikki kansa irroitti kultarenkaat, jotka heillä oli korvissaan, ja he toivat ne Aaronille; ja hän otti vastaan kullan heidän käsistään, kaavaili sitä piirtimellä ja teki siitä valetun vasikan. Ja he sanoivat: "Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta." Kun Aaron tämän näki, rakensi hän sille alttarin; ja Aaron julisti ja sanoi: "Huomenna on Herran juhla (Hebr: Chag JHVH)." Ja he nousivat varhain seuraavana päivänä ja uhrasivat polttouhreja ja toivat yhteysuhreja; ja kansa istui syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat iloa pitämään." (2Moos.32:1-6)

Kansa ei jaksanut odottaa Moosesta, vaan kiinnitti katseensa näkyväisiin eikä näkymättömiin. Tilanne on samankaltainen nyt kristikunnassa, sillä Herran tulemus näyttää viipyvän ja on ruvettu odottamaan muita asioita kuin Hänen paluutaan, joka itsessään vaikuttaa meissä halun elää Jumalan tahdon mukaan kaikessa (Matt.24:42-47; 1Joh.3:2-3; 2Piet.3:10-14). On jopa T-paitoja, joissa lukee "Herätys tulee, oletko valmis?" Ennen vanhaan sanottiin: "Jeesus tulee, oletko valmis?" Pääpaino on siis muualla kuin missä sen tulisi olla. Jokaisen hereillä olevan uskovan rukous ja toive on varmasti se, että Jumala antaisi meidän kansallemme vielä aidon herätyksen, jossa luopiot palaavat Herran tykö ja ihmisiä tulee uskoon ja kansakuntamme yhä vain paheneva alennustila jumalattomuudessa muuttuisi.

Raamattu ei kuitenkaan missään tällä tavalla lupaa. Meidän tehtävämme on pysyä Sanalle uskollisina vieden evankeliumia eteenpäin jatkuvasti ja itse Jumala vastaa tuloksista ajallaan. Jos ikävöintimme tulla taivaan kotiin katoaa ja muut asiat tulevat tärkeämmiksi kuten omien pyrkimystemme ja valtakuntiemme [kirkkokuntiemme] pystyttäminen, niin olemme vaarassa.

Evankeliumin työssä tarkoitus ei saisi pyhittää keinoja kuten maailmassa ajatellaan yleisesti. Keinojen ja menetelmien tulee olla Jumalan sanan kanssa sopusoinnussa. Joku on hyvin sanonut tästä asiasta seuraavasti: "Sillä, mitä laitetaan syötiksi saalista varten, joudutaan myös jatkossa saalista ruokkimaan."

Jos siis houkutamme nuoria seurakuntiimme rock-musiikilla tai viihteellä, me joudumme sillä myös jatkossa heitä ruokkimaan. Silloin saamme kyllä seurakuntiin sekakansaa, joka saa sitten myöhemmin muitakin napisemaan. Sanan julistus ja opetus on seurakunnan tärkein anti. Jos se ei kelpaa, niin on parempi pysyä pois seurakunnasta. Jeesus käski tehdä opetuslapsia julistamalla parannusta ja uskoa evankeliumiin, jonka seurauksena, uskovat kastetaan (upottamalla). Sitten opetetaan kaikkea, mitä Hän käski meidän pitää.

Siis pysytään apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä, rukouksissa ja leivän murtamisessa kodeissa ja /tai kristillisissä seurakunnissa (Apt. 2:40-47). Uskovat ovat pyhiä (erilaisia), kutsutut ulos tästä maailmasta ja sen hengestä, Jumalan lasten yhteyteen.

Jos olemme uskossa vain tätä aikaa varten, niin emme tule kestämään koetuksissa, sillä kaikille tulee pettymyksiä ja takaiskuja tässä elämässä. Omat näkymme, vaikka olisivat Jumalalta tulleet, tulisi jättää ristille. Meidän tulisi olla valmiina uhramaan omat "Iisakkimme" Aabrahamin tavoin (1Moos.22:1-18; Hebr.11:17-19). Silloin elämämme todistaa, ettemme rakasta omia tehtäviämme enemmän kuin Herraa, joka on ne meille antanut.

Tämä ei tietenkään tarkoita tehtäviemme laiminlyöntiä, vaan sydämen luovutusta ja rukousta, että Herran tahto saisi sittenkin tapahtua elämässämme. On muistettava myös, kuinka syntiinlankeemus alkoi. Kaikki epäjumalanpalvelus on alkuisin tästä. Silloin kun Paholainen houkutteli Eevaa, hän näki, että kielletystä puusta oli hyvä syödä. Hän luotti siis aisteihinsa ja näkyväisiin eikä luottanut Jumalan Sanaan (1Moos.3:1-6). Samoin tässä kävi Israelille, kun he näkivät että Mooses viipyi, he rupesivat järkeilemään ja etsimään ratkaisuja omasta turmeltuneesta luonnosta.

On otettava huomioon, että kansa pyysi Aaronia tekemään näkyvää kuvaa siitä Jumalasta, joka johdatti heidät pois Egyptistä. Sitten he pitivät JHVH:lle juhlan. He halusivat palvella Elävää Jumalaa, mutta omalla tavallaan, ei Sanan osoittamalla tavalla. Siinä pienessä erossa ansa olikin. Väistämättä nousee mieleen äärikarismaattinen liikehdintä, jossa ihmiset kaatuvat, nauravat ja joiden kokoontumisissa tapahtuu mitä kummallisimpia asioita. Ollaan vakuuttuneita siitä, että Pyhä Henki toimii, koska kaikki tehdään Jeesuksen nimessä, johon uskotaan.

Kuitenkin mennään yli sen, mikä on kirjoitettu Raamattuun ja eksytään. Jos oppimme tai käytäntömme ei ole sopusoinnussa Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa, jonka Pyhä Henki on inspiroinut profeettojen kautta, niin mikä saa silloin meidät uskomaan, että liikehdinnän taustalla on Jumalan Henki? Jos julistetaan toista Jeesusta ja toista evankeliumia, niin onko silloin kyseessä Totuuden Henki vai eksytyksen henki? Nämä ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä, vaikka ne halutaan sivuuttaa negatiivisina asioina, kun halutaan säilyttää yhteys kaikkien kristittyjen kesken. Hengen yhteys säilyy ainoastaan totuudessa.

Jos poikkeamme Sanasta, niin tulee väistämättä kahtiajako niiden välillä, jotka pysyvät alkuperäisessä ilmoituksessa ja niiden välillä, joilla on jokin uusi ilmestys ja oppi. Opin takana on aina henki, joko Totuuden Henki tai eksytyksen henki. Ongelma on siinä, että katsomme asioita vain pintapuolisesti. Kun joku julistaja sanoo uskovansa Jeesukseen ja julistaa "evankeliumia" (yleensä pääpaino on ihmeissä ja ajallisissa asioissa ja rahat kerätään), niin me sokeasti luotamme kaikkeen. Julistaja voi huulillaan tunnustaa Jeesuksen lihaan tulleeksi, mutta sama julistaja voi julistaa kotimaassaan, että me kaikki olemme kristuksia (Benny Hinn), tai ettei Jeesus ole Ainokainen Poika, vaan me myös olemme (Kenneth Copeland näin profetoi Benny Hinnin ohjelmassa).

Samoin voi julistaja tunnustaa muodollisesti kolmiyhteisen Jumalan, mutta käytännössä kieltää sen käskemällä tai puhaltamalla Pyhää Henkeä. Eihän väärennetyssä rahassa ole väärentäjän kuvaa, vaan väärennös tehdään mahdollisimman aidon näköiseksi. Tällä en tahdo sanoa, että kaikki äärikarismaatikot ovat tietoisia eksyttäjiä, vaan suurin osa on itse vilpittömästi eksytettyjä ja yleensä hengelliseltä ymmärrykseltään alaikäisiä. Silti eksyttäjät ja eksyneet jakavat saman kohtalon elleivät tee parannusta, varsinkin jos ovat niin pitkällä, että palvelevat toista Jeesusta ja ovat saaneet toisen hengen. Korintin seurakunta oli lankeamassa juuri tähän valheapostolien kautta ja Paavali varoitti heitä siitä (2Kor.11).

On mielenkiintoista huomata se, että kultainen vasikka tehtiin israelilaisten kultarenkaista, joita heillä oli korvissaan. Tämä kuvaa sitä, että epäjumala tehtiin heille siitä, mitä he halusivat kuulla. Korut olivat Egyptin peruja ja näin ollen kuvaavat maailmallisuutta.

Korvasyyhyopetus on juuri sitä. Antikristukset puhuvat maailman tavoin ja maailma tai maailmalliset kristityt kuulevat heitä (1Joh.2:15-19; 1Joh.4:5; Jaak.4:4)). Lopunajan maailmalliset kristityt hakevat itselleen valheopettajia (Matt.24:11-12; 2Tim.4:3-4). Korva siis viittaa siihen, mitä haluamme kuulla.

Ei ole myöskään yhdentekevää, mitä musiikkia uskova kuuntelee, sillä musiikki on lopunajan tehokkaimpia työkaluja Saatanan käytössä. Ei riitä, että sanat kertovat Jumalasta, jos musiikki viettelee aistillisuuteen ja kapinaan. On tutkittu, että eri rytmeillä voidaan vaikuttaa ihmisiin. Biitti ei ole siis puolueeton väline, vaan se vaikuttaa meissä, jopa koko kehossa aiheuttaen muutoksia, jotka voivat johtaa riippuvuuteen.

Ääriesimerkki rock-musiikin käytöstä oli viimeksi Guantanomon vankileirillä, jossa ihmisiä kidutettiin heavy-musiikilla yötäpäivää. Myös uskovat kertovat kokemuksistaan kommunistien vankileireillä, joissa heitä kidutettiin jatkuvalla rock-musiikilla. Musiikilla saadaan aikaan erilaisia tunnetiloja, jolloin kehossa erittyy adrenaliinia tai endorfiinia. Siksi myös suurissa parantumiskokouksissa musiikilla on erittäin tärkeä asema. Ihminen voi kokea olevansa vapaa kivuista joksikin aikaa, jolloin hän luulee parantuneensa.

Oletko ikinä katsonut jännäriä tai kauhuelokuvaa ilman ääntä? Eikö ole ihan eri tunnelma? Tai jos vaikkapa laitetaan tilalle hilpeää ja iloista musiikkia, niin tunnelma muuttuu kokonaan. Armeijan marssilaulutkin on tehty luomaan tietyn tunnelman kuulijoissa. Dokumenttielokuvassa Fahrenheit 9/11 USA:n sotilaat kertoivat, kuinka on mahtava fiilis, kun ampuu vihollisia Irakissa, kun kypärässä olevista kuulokkeista kuuluu raju rock-musiikki, jossa kehotetaan tulittamaan vihollista.

Kyllä Jumala käyttää musiikkia, mutta sen tulee olla puhdasta, hyvää ja kaunista ja kirkastaa Kristusta (Fil.4:8-9; Room.12:1-2). Saatanasta, joka alunperin oli Jumalan valtaistuinta varjostava kerubi, Raamattu kertoo seuraavasti: "Kuin sinä luotiin, olivat valmiina sinun tykönäs sinun rumpus ja huilus" (Hes.28:13) [Vanha Biblia 1776-käännös ja myös King James].

Ei ole ihmekään, jos paholainen osaa käyttää musiikkia vietelläkseen ihmisiä, sillä ihminen on luonnostaan sielullinen ja luottaa tunteisiinsa. Nykyinen ajatusmalli on seuraava: "Jos tuntuu hyvältä, sen täytyy olla oikein ja hyväksyttävää". Raamatun mukaan vain hullut, siis tyhmät [neitsyet-Matt.25:1-13] luottavat omaan sydämeensä, joka on petollinen ja josta lähtevät kaikenlaiset pahat ajatukset (Sananl.28:26; Jer.17:9; Matt.15:18-20).

"Ja Mooses sanoi Aaronille: "Mitä tämä kansa on tehnyt sinulle, kun olet saattanut heidät näin suureen syntiin?" Aaron vastasi: "Älköön herrani viha syttykö; sinä tiedät itse, että tämä kansa on paha. He sanoivat minulle: 'Tee meille jumala, joka käy meidän edellämme; sillä emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.' Niin minä sanoin heille: 'Jolla on kultaa, irroittakoon sen yltänsä'; ja he antoivat sen minulle. Ja minä heitin sen tuleen, ja siitä tuli tämä vasikka."

Kun Mooses näki, että kansa oli kurittomuuden vallassa, koska Aaron oli päästänyt heidät kurittomuuden valtaan, vahingoniloksi heidän vihollisillensa, niin Mooses seisahtui leirin portille ja huusi: "Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni." Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset." (2Moos.32:21-26)

Aaron sysäsi vastuun kansalle kuten Aadam syytti Eevaa ja Eeva käärmettä. Tämä on tyypillistä meille ihmisille vai mitä? Aaron antoi kansalle, mitä se tahtoi eikä sitä mitä se tarvitsi. Tämä tulee muuten olemaan tyypillinen piirre lopunajan kristikunnassa, jossa tärkeämmäksi nousevat lukumäärät ja ulkoinen menestys kirkoissa. Ilmestyskirja kertoo eräästä lopunajan seurakunnasta nimeltään Laodikea. Se oli todellinen ja historiallinen seurakunta nykyisellä Turkin alueella, mutta koska Sana on profeetallinen, niin se on kuvaus vallitsevasta kristillisyydestä hyvinvointivaltioissa lopun aikana, sillä se oli järjestyksessä viimeinen niistä seitsemästä seurakunnasta.

Tämä ei tarkoita sitä, ettei olisi myös niitä hyviäkin seurakuntia lopunajassa. On olemassa siis kolmenlaista tulkintaa Ilmestyskirjan toisen ja kolmannessa luvussa mainituista seurakunnista. Ensin on historiallinen tulkinta, sitten on aikajaksoja kuvaava tulkinta ja sitten profeetallinen tulkinta, joka tarkoittaa, että ne ovat kaikki olemassa samanaikaisesti myös lopunajassa. Siinä kuvataan myös yksilöuskovien hengellistä tilaa.

Itse uskon, että kaikki tulkinnat ovat oikeassa ja täydentävät toisiaan eivätkä ole toisiaan poissulkevia. Sana on profeetallinen ja se tarkoittaa sitä, että se on kaikkina aikoina voimassa opetukseksi, kehotukseksi, rohkaisuksi ja lohdutukseksi. Laodikea tarkoittaa alkukielellä kansan valtaa. Se on siis suuri ja ulkonaisesti vauras seurakunta, joka luulee että kaikki on hyvin. Kuitenkin Herra näkee asiat aivan toisella tavalla ollen sen seurakunnan ulkopuolella kolkuttelemassa, jospa joku kuulisi hänen ääntänsä (Ilm.3:14-22). Samaa tapahtui muinoin Israelissa, kun Herran läsnäolo oli poistunut Temppelistä, eivätkä papit olleet sitä huomanneet, vaan jatkoivat muotomenojaan.

Kansa oli siis kurittomuuden vallassa, toisin sanoen epäjärjestyksessä, kuten se on englanniksi käännettynä. Alkukielellä siinä on sana 'Paraa', joka tarkoittaa villiintyä tai olla kuriton. Samasta sanasta johdetaan sana 'Peraa', joka tarkoittaa pitkiä, vapaana olevia hiuksia ja sanaa 'Pareo', joka tarkoittaa Faaraota. Faarao kuvaa Raamatussa tämän maailman ruhtinasta eli Saatanaa, joka edustaa kapinaa Jumalan Sanaa kohtaan. Myös pitkät hiukset miehillä ovat yleiset rock-kulttuurissa edustaen kapinaa ja kehottaen siihen kaikin tavoin.

Jumala ei ole epäjärjestyksen Jumala, vaan rauhan Jumala (1Kor.14:33, 40). Paavali iloitsi nähdessään järjestyksen vallitsevan uskovien kokoontumisissa (Kol.2:5). Joten villeissä karismaattisissa kokouksissa ei ole kyseessä Jumalan Hengestä, vaan toisesta hengestä, joka villitsee ihmisiä ja antaa lihallista iloa. Tämä kaikki on sielullista ja aiheuttaa sen, että ei-uskovat pilkkaavat Herran nimeä pitäen uskovia järjettöminä. Tämä kaikki on evankeliumin asialle vahingoksi eikä menestykseksi, vaikka puhutaan muka herätyksestä, jossa Jumalan Henki liikkuu.

Paikkakunnilla, joissa väitettiin olevan se lopunajan luvattu herätys, on tapahtunut juuri päinvastoin ja muut uskonnot kasvavat kaiken aikaa, samoin kuin pahuus rehottaa ja leviää (Esim. Toronto, Pensacola ja Lontoo). Kyse on yleensä uskovien siirtymisestä kirkosta toiseen eikä lainkaan uusista kääntyneistä, joista tulee aitoja opetuslapsia.

Jumalaa ei voida panna laatikkoon, kuten karismaatikot sanovat, mutta he itse kuitenkin tuovat 'herätyksiä' ja 'pyhää henkeä' matkalaukussa ulkomailta. Jumala ei kuitenkaan toimi vastoin Sanaansa, sillä Henki ja Sana ovat yhtä. Pyhä Henki on kirjoituttanut Raamatun profeettojen ja apostolien kautta.

Sana on se, millä kaikkea tulee arvioida, opit, vaellus, ihmeet ja tunnusteot. Muutoin olisimme todella tuuliajolla. Raamattu riittää meille kaikkeen jumalisuuteen ja elämään, muutoin olemme kuten mormonit (mormonien kirja), juutalaiset (suullinen laki), tai katoliset (traditiot ja Paavin tulkinta) ja islam (koraani), jotka väittävät saaneensa lisäilmoituksia.

Jumala kuitenkin rakkaudessaan ja armossaan antoi kansalle mahdollisuuden tehdä parannus ja valita puoli ennenkuin tuomio tuli. Samoin nytkin, Jumala antaa ensin tiedon siitä, missä olemme menneet harhaan (3Moos.4:27-31; 1Joh.1:7-10; 1Joh.2:1-2), antaen meille aikaa parannukseen, sitten tuomiot tulevat ja ne aina alkavat seurakunnasta (2Piet.3:9; Ilm.2:18-29) ennenkuin tuomiot kohtaavat jumalatonta maailmaa (Hes.9; 1Piet.4:17-18 ). Jumala osoittaa aina pyhyytensä omissaan, niissä, jotka ovat Häntä lähellä (3Moos.10:1-3). Sitä, jota Herra rakastaa, Hän myös kurittaa (Hebr.12).

"Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia." (1Joh.5:21)

Johanneksen kirje oli varoitus sen ajan uskoville koskien harhaoppia nimeltä gnostilaisuus (joita mm. Tuomaan ja Juudaan evankeliumit edustavat). Gnostilaisuus opetti, että paha jumala loi näkyväiset ja hyvä jumala näkymättömät. He opettivat, että tulee päästä korkeimmalle tasolle erityisen ilmestystiedon kautta, joka annettiin vain vihkiytyneille. He opettivat, ettei ole väliä, miten ruumistamme käytämme, sillä olemme yhteydessä korkeimman tietoisuuden kanssa henkemme kautta.

Toiset olivat enemmän askeettisia. Se oli sen ajan new age -uskontoa. He väittivät omaavansa erityistä tietoa (kreikaksi gnosis) ja olivat soluttautuneet seurakuntiin pyrkien eksyttämään laumaa. He eivät tunnustaneet Jeesuksen lihaksituloa, sillä he pitivät ruumista saastaisena. He opettivat, että Jeesuksen ollessa kasteella Kristus-henki laskeutui Hänen ylleen, mutta poistui, kun Hänet ristiinnaulittiin, että Hän oli tavallinen ihminen jossa vaikutti Kristus-tietoisuus.

He eivät tunnustaneet siis sitä, että Jeesus oli ihmiseksi tullut Jumalan Ainokainen Poika, joka on JHVH ja Jumala. Miksi sitten Johannes käskee karttamaan epäjumalia? Käsittääkseni ongelmana eivät olleet niinkään patsaat eli Jumalan kuvat, vaan Johannes varoittaa toisessa ja neljännessä luvussa lukuisista vääristä profeetoista ja antikristuksista, jotka olivat pyrkimässä seurakuntaan valheopetuksillaan. Antikristus tarkoittaa sekä Kristuksen sijaista että vastustajaa (Huom. Paavi ja lukuisat välimiehet ja karismaattiset 'pyhän hengen' jakajat).

Jos uskova omaksuu väärän opin pelastuksesta ja Kristuksesta, niin hän silloin eksyy palvelemaan väärää kristusta, lankeaa toiseen evankeliumiin ja saa väärän hengen (2Kor.11). Silloin hän ei pääse perille Herran tykö, vaan hänet karkotetaan pois (1Joh.2:18-29). Siksi Paavali useasti varoitti uskovia eksymästä siitä evankeliumista, minkä hän alkujaan julisti ja jossa he pelastuvat, jos pysyvät siinä (1Kor.15:1-8; Kol.1:21-23).

Mooses myös varoitti Israelin kansaa unennäkijöistä ja ihmeiden tekijöistä, jotka viettelisivät heidät pois oikeasta uskosta (5Moos.13 & 18 ). Jeesus ja apostolit myös varoittivat lopunajan monista eksytyksistä, johon monet uskovat tulevat lankeamaan. Eksytykset ovatkin tärkeimpiä ajan merkkejä (Matt.24; Apt.20:17-38; 2Tess.2; Juud.). Kumma kyllä, harvoin niistä kuulee enää varoitettavan uskovia seurakunnissa.

Nykygnostilaiset ovat suuressa suosiossa liikkuen karismaattisissa piireissä. Todistusaineistoa löytyy runsaasti, jos on halua tutkia asiaa. Kuuluisimmat väärät profeetat ovat Suomessakin esiintyneet Benny Hinn ja Rodney Howard-Browne.

Eksytyksessä mukana oleva uskova ja siinä pitäytyvä ei voi olla seurakunnan yhteydessä, kunnes tekee parannuksen. Ellei tee, niin hänen osansa on oleva tulijärvessä, sillä Taivaaseen ei pääse yksikään epäjumalanpalvelija tai valhetta tekevä ja rakastava (1Kor.5:9-11, 6:9; Ilm.22:15).

Pysykäämme siis Raamatun historiallisessa Jeesuksessa ollen osallisina Hänen Pyhästä Hengestään ja Isän Jumalan armosta. Pysytään keskinäisissä kokoontumisissa uudestisyntyneiden ja totuudessa vaeltavien uskovien kanssa Sanaa tutkien, jotta saisimme kehotusta pysymään ja kasvamaan uskossa ahkeroiden innokkaasti Herran työssä, varoittaen eksyneitä veljiä, kunnes Herra saapuu meitä noutamaan ja maksaa meille palkan uskollisuutemme mukaan.

Jumala siunatkoon sinua runsaasti Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Toivoo; Aksel Pierard