MIKSI ELÄMME?

[rita4]

Pentti Erkkilä

Jumala vastaa tähän kysymykseen Paavalin kautta näin: Hän on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla löytää hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä. (Apt. 17:25-28 )

Sisäinen rauha

Jeesus lupaa: Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. (Matt. 7:8 )

Mitä tosissamme etsimme, sen myös löydämme. Jumalan löytänyt on saanut syntinsä anteeksi Jeesuksen veren tähden ja osan armahdettujen joukossa. Nimi kirjoitettiin Elämän kirjaan, ja sismpään tuli rauha, joka kestää rajalle asti. Sen on luvannut Jeesus, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt. 28:18 ) Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. (Joh. 14:27)

Tehtävä ylhäältä

Herää uusi kysymys: Miksi elämme vielä täällä, vaikka tuo tarkoitus on täyttynyt? Odottelemmeko vain taivaaseen pääsyä? Jos elämällämme ei tuon jälkeen olisi muuta tarkoitusta, olisi Jumalan pitänyt kotiuttaa meidät heti pois eksymisen vaaroilta. Tuon rauhan lisäksi saimme tehtävän: ohjata lähimmäisiämme löytämään Jumala ja hänen Jeesuksen kautta valmistamansa syntien anteeksi-saaminen ja pelastus iankaikkisesta kadotuksesta eli helvetistä. Se on jokaisen uskovan elämän punainen lanka. Mikään muu asia ei ole meille yhtä tärkeä.

Työmääräys on tässä: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. (Matt.28:19-20)

Ihmisten kalastajat

Jeesus sanoi ensimmäisille seuraajilleen: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia".(Matt.4:19 ja Mark.1:17)

Jos se olisi tarkoitettu vain niille, jotka silloin olivat paikalla, olisiko edes tieto Jeesuksesta säilynyt meille asti? Jeesus haluaa tehdä kaikista seuraajistaan ihmisten kalastajia. Hän ei tee sitä väkisin, eikä hän epäonnistu suostuvan kohdalla. Toisille annetaan trooli, toisille onki. Joillakin on evankelistan kutsumus ja toisilla on siihen sopivia lahjoja. On hyvää ja tarpeellista, että uskovat kokoontuvat joskus yhteen, mutta silloin emme levitä evankeliumia.

Eräälle vanginvartijalle oli kerrottu, että ilman Jeesuksen valmistavan pelastuksen vastaan ottamista on edessä kadotus. Koettuaan työmaallaan melkoisen ihmeen hän uskoi kuulemaansa. Se sai hänet toimimaan: Vartija pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen. Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut,niin myös sinun perhekuntasi". (Apt.29-31)

Kun tämä on kerrottu, siirtyy vastuu kuulijalle. Vartija tunnusti uskovansa ja syntyi siten Jumalan lapseksi.

Mene ja kerro

Meidän ensisijainen tehtävämme on se, minkä Jeesus antoi dekapolilaiselle miehelle ajettuaan hänestä riivaajat. "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut".(Mark. 5:19)

Näin pitäisi evankeliointi aloittaa vieläkin. Miten voivat omaiset, naapurit, työtoverit, ja harrastusten kautta läheiset nähdä muuttuneen vaelluksen ja tulla sen kautta sanoittakin voitetuksi, ellemme elä heidän kanssaan? (1. Piet. 3:2)

Vaelluksemme puhuu jotakin aivan viime metreille asti. "Jos Jumala on olemassa, on hän tuossa ihmisessä", sanottiin eräästä vanhuksesta. "...että elämäsi meissä muitakin veis taivaaseen." (HL 132) Se ei ole mahdollista, jos eristäydymme muista.

Uskovalle on tärkeää tinkimätön Sanan totteleminen eli sen mukainen elämä. Ei tehdä kompromisseja maailman tapojen kanssa. On vaarallisempaa olla itseään kohtaan liian avaramielinen kuin ahdasmielinen. Aika tulee sanoillekin: olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja kunnioituksella. (1.Piet. 3:15)

Elämä puhuu

Kerran tuli asiakas työpaikallani kysymään minulta:"Sinä olet erilainen kuin muut. Miksi?" "Jeesus on minun Herrani, ja pyrin kaikessa noudattamaan hänen tahtoaan", vastasin. Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala. (Ps. 69:7)

Se voi olla monen pelastumisen este, jos uskovaksi tiedetyn elämä ei vastaa sitä, mitä häneltä on oikeus odottaa. Erään veljen jäädessä eläkkeelle sanoi järjestetyssä tilaisuudessa yrityksen johtaja: "Elämäsi on ollut meille saarna, jota emme unohda." Vastuu jatkosta jäi heille. Tehtävämme on kertoa asia, ei käännyttää. Me kylvämme, mutta kasvun antaa Jumala.

Suhtautumisemme koettelemuksiin on todistus siitä, että me uskomme Jumalan huolenpitoon. Tieto kuolemaan johtavasta sairaudesta on toisille tieto taivaaseen pääsystä, toisille pelko helvettiin joutumisesta.

Maan suola

Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. (Matt 5:13)

Meidän tehtävämme on olla suolana, mausteena estämässä pilaantumista maailmassa. Suola ei puhu, mutta se vaikuttaa. Vaikka suola olisi kuinka äkäisen suolaista, ei se vaikuta suolapurkissa. Vasta ruokaan sekoitettuna sillä on merkitys. Mauton suola on ongelmajäte.

Monilla muillakin sanoilla Pietari vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta". Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella. (Apt. 2:40-46)

Oli paljon suolaa yhdessä paikassa. Olihan se mukavaa olla veljien ja sisarten kesken. Ainakin aluksi . Gal. 5:15 ja 1. Kor. 1:12 kertovat jotakin yhdessä olon arjesta. Apostolit taisivat olla niin ihmeissään tapahtuneesta, että he unohtivat opetuksessaan tärkeän osan Jeesuksen käskystä: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni (Matt.28:19)

Evankeliumi liikkeelle

Ehkä Jumala muistutti asiasta jonkun veljen tai sisaren kautta, mutta sitä ei otettu vakavasti. Jumalalla on kuitenkin keinot panna evankeliumi liikkeelle: Sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit. (Apt. 8:1) Uskovat jotka näin lähetettiin ympäristöön, eivät piiloutuneet, vaan: sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit. (Apt. 8:4) Piti lähteä viemään viestiä!

Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?(ellei kukan kerro?) (Room. 10:13-14) Elämä ilman sanoja voi olla tehokkainta julistusta. (1.Piet. 3:2) "Elämäsi puhuu niin kovaa, että en kuule, mitä sanot." Teot voittavat aina sanat.

Ilo taivaassa

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh.3:16)

Ei Jumala uhrannut ainoaa Poikaansa vain meidän muutamien tähden. Hän valmisti mahdollisuuden ja tarjoaa ikuista elämää jokaiselle ihmiselle. Tämä tarjoaminen jätettiin meidän tehtäväksemme. Tästä syystä hän pani liikettä veljiin ja sisariin Jerusalemissa noin 2000 vuotta sitten. Miten tänään? Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse (Luuk. 15:7) Me voimme iloita täällä keskenämme, mutta taivaassa odotetaan toisenlaisia ilonaiheita.

Jumalan armo ja rakkaus ovat saaneet niin suuren sijan puheissamme, että vanhurskaus on jäänyt varjoon. Jumalan vanhurskaus on oikeudenmukaisuutta. Hän ei voi jättää rankaisematta tottelemattomuutta.

Jos me emme tottele Jumalan Sanaa, voidaanko sanoa meidän olevan Sanasta tietämättömiä? Olemmeko silloin kuin koululaiset, jotka ovat saaneet oppikirjansa mutta eivät ole niitä lukeneet? Entä miten me Sanan selittäjät olemme tehtävämme hoitaneet?