RUKOUKSIA KUULEVA JUMALA

[rita4]

Syksy oli kauneimmillaan, kun eräänä päivänä otin appeni kaksi kalavakkaa, pesin ne puhtaiksi, kuivasin, panin paperia pohjalle ja rukoilin: "Rakas taivaallinen Isä, sinä tiedät, että olen ollut jo monta vuotta tällä paikkakunnalla enkä ole löytänyt puolukoita. Nyt minä siunaan nämä korit Jeesuksen nimessä ja pyydän sinua: johda minut puolukkamarikkoon. Sinä tiedät, että tarvitsen niitä"

Sitten lähdin kävelemään tuntematonta saloa kohti, jossa kasvoi satoja hehtaareita jykevää tukkimetsää. Vain tukkilaisten talvitie johti syvemmälle metsään.

Vaikka iloitsin syksyn värikkyydestä, syksy ja lähtevät muuttolinnut toivat syvän kaipauksen lämpimiin maihin. Kurkiparvi järjesteli auraansa ja kirkui hyvästiä synnyinmaalle.

-Rakkaat linnut, huokasin sisimmässäni. - Jumala on ollut teille armollinen antaessaan viisauden lähteä talveksi pois.

Jos joku olisi tuossa hetkessä seissyt vierelläni ja vakuuttanut, että myös Kuivalaisen kurkiaura tulee nousemaan siiville ja lentämään ikuisen kesän maahan, en silloin olisi sitä vielä uskonut, vaikka olinkin lukenut kirjan "Uskon ja rukouksen voimalla."

En ollut metsässä yksin, sillä kuulin selvän sanoman sisimmässäni:

- Liisa, käänny vasemmalla olevalle mäelle. Älä kulje pitemmälle metsään.

Katselin vähäistä mäen nyppylää ja ajattelin, ettei tuolla mäellä marjoja ole, mutta menen,kun käsketään. Kun olin noussut mäelle, sen takaa aukeni noin kaksi kilometriä pitkä avohakkuualue ja puolukoita silmänkantamattomiin, niin paljon, etten milloinkaan ennen enkä sen jälkeenkään ole sellaista nähnyt.

Tilanne oli todella yllätyksellinen. Jumala teki ihmeen minun silmieni edessä. Viskasin korini maahan ja ylistin Jumalaa, joka oli kuullut yhden vajavaisen ihmisen pyynnön, tarttunut käteen vieden keskelle rukousvastausta.

Kiitos rukouksia kuulevalle Jumalalle!

Anna-Liisa Kuivalainen
Austaralia