Armo oli olemassa ennen kuin minä uskoin

[rita4]

Armo oli olemassa ennen kuin minä uskoin

Herätysten vuosisadan sanomaa

"Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset."(Kol. 3:15-16)

Jumalan rauhan puuttuessa sinulta ja pimeän ja pelon hallitessa sydämessäsi, älä ryhdy harhailemaan ajatuksissasi sinne ja tänne. Älä mieti, kuinka on sielusi laita ja millainen lienee Jumalan armo sinua kohtaan. Älä myöskään ryhdy itse taivuttamaan sydäntäsi ajattelemaan Jumalasta jotain muka omasta mielestäsi hyvää.

Älä toimi noin. Sen sijaan kuuntele, lue ja tutki evankeliumin sanaa ja rukoile Jumalalta avattua sydäntä ja uskon lahjaa. Ja katso, kun vain saat silmäsi auki, niin näet Jumalan kunnian Hänen evankeliumissaan; ja niin saat varmaan jalon, sanomattoman rauhan.

Eräs kirjailija sanoo: ”Kun kristityltä puuttuu ainoastaan rauhan tunteminen, samalla kun hän kuitenkin katsoo ja luottaa Kristukseen ja evankeliumiin, niin... tämä tunteen puute on enemmän kiusallista kuin vahingollista. Vaaraa ei ole jos hän vielä saattaa sanoa: ”Jos minä vielä vaeltaisin pimeässä laaksossa, niin olet sinä kuitenkin uskollinen ja sinun sanasi pysyy.”

Katso, niin kauan kuin minä voin noin vielä puhua minun Jumalani kanssa, niin kauan ei vielä ole vaara tarjona eikä rauhattomuuteni ole kuolemaksi. Silloin on rauhattomuus Jumalan kätkeytymistä, silloin se on tarpeellinen kuritus, tai se on seurausta luonnollisesta kivulloisuudesta, joka ei ensinkään koske sielua.

Pahin rauhan häiritsijä ja kiusaus on meidän syntimme sekä epäilykset kääntymyksestämme ja vilpittömyydestämme. Mutta apostoli sanoo: "Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta." (Room.5:10)

Jos minulla on murhe ja huoli siitä, etten ole oikein kääntynyt enkä saa uskoa, niin sanoo apostoli, että meidät sovitettiin Jumalan kanssa silloin, kun me olimme vielä Hänen vihollisiaan – ei silloin, kun käännyimme ja tulimme Jumalan ystäviksi. Meidät on sovitettu vieläpä Hänen Poikansa kuoleman kautta, eikä katumuksemme, parannuksemme ja uskomme kautta.

Jospa saataisiin se uskoa, että koko maailma Kristuksen kuoleman kautta on sovitettu Jumalan kanssa. Uskoisin, että sillä hetkellä, jolloin tämä armo tulee sydämelleni, sen lohdutukseksi, olen minä vanhurskas ja autuas.

Minun on siis uskominen armoon, joka on olemassa ennen kuin minä uskon ja joka on avoinna koko maailmalle. Näin varmaankin saisin suuren, jalon ja autuaallisen rauhan näistä kiusauksistani.

Ja kun synnistänsä ja parannuksestansa huolehtiva sielu saa sellaisen lohdutuksen, niin hänellä on sekä kääntymys että parannus ja usko oikeaa laatua.

G.O. Holmberg Kolossalaiskirjettä käsittelevässä artikkelisarjassa.

Julkaistu Kristillisiä Sanomia -nimisen lehden elokuun numerossa 1893. Sarja koottiin myöhemmin kirjaksi Arvaamaton aarre. Holmberg oli Ypäjän seurakunnan kappalainen, joka toimitti mainittua 16-sivuista lehteä 1800-luvun loppupuolella.