Se, minkä Jumala antaa kestää yli iäisyyden rajan

[rita4]

Per-Olof Malk

Ylimmäispapillisessa rukouksessaan Jeesus sanoo seitsemän kertaa, että Jumala on antanut ihmiset hänelle (2, 6, 7, 9, 11, 12, 24). Toiseksi Jeesus tässä rukouksessa sanoo Jumalan antaneen hänelle sanansa:”Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille” (8). Kolmanneksi: Jumala oli antanut Jeesukselle tehtävän: ”...työn, jonka annoit tehdäkseni” (4). Neljänneksi: Jumala on antanut Jeesukselle nimen.

Näiden Jeesuksen sanojen edessä tulee esille merkittävä hengellinen totuus, joka, vaikka se on tuttu, ansaitsee huomiomme yhä uudelleen. Kaikki on Jumalasta. Kaikki on Jumalalta. Jumala on antava Jumala.

Ellei Jumala antaisi, missään ei olisi mitään. Hän antaa elämän, antaa sataa, antaa aurinkonsa paistaa pahoille ja hyville. Kuinka Johannes Kastaja sanoikaan:"Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.”(Joh. 3:27).

Tämä on perustava totuus. Jopa Pilatukselle Jeesus sanoi: ”"Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä.” (Joh. 19:11). Jokainen sydämen lyöntimme, jokainen hetki, jonka elämme, on Jumalan antama, armoa ja lahjaa, ei itsestään selvyys.

Sana antaa esiintyy Jeesuksen rukouksessa eri muodoissa 17 kertaa. Johanneksen evankeliumissa se on mainittu 76 kertaa. Tässä on selvä sanoma: Jeesus oli riippuvainen Isästä ja siitä, mitä Isä antoi.

Muistathan, mitä Jeesus sanoi juutalaisille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.” (Joh. 5:19.)

”En minä itsestäni voi mitään tehdä.” (5:30).

Tuomiovallankin Jumala on antanut Pojalle: ”Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää.” (5:22–23).

Tämä on läpi Raamatun käyvä Jumalan tahdon ilmaus: kaikkien tulisi kunnioittaa Poikaa. Paavali oli Jumalan armosta saanut tulla lähelle tätä Jumalan tavoitetta, sillä hän kirjoitti: ”Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana." (Fil. 3:8).

Jumala on asettanut Poikansa Kristuksen ihmisille elämän ja uskon keskukseksi. Isä on myös antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika. Iankaikkisen elämänkin Jumala on antanut Pojalleen:
”Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.” (5:26). Oikein sanoi Pietari muiden ihmisten lähtiessä Jeesuksen luota: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;” (Joh. 6:68.)

Tässä on Jumalan päämäärä. Isän tavoitteena on, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa ja että me menisimme hänen luokseen. Tämän tähden on oikein, että Kristus on keskus, että Kristus on ydin ja pääasia ja ettei mitään ole hänen rinnallaan. Siksi Jeesus sanoi Pyhästä Hengestä: ”Hän on minut kirkastava” (Joh. 16:14).

Näin on siihen asti, kunnes kaikki valta siirtyy Jumalalle. Tästä apostoli Paavali kirjoitti: "Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa."(1. Kor. 15.28).

Siihen saakka on tämä Jeesuksen sana tosi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matt 28:18). Ylimmäispapillisessa rukouksessa Jeesus tiivistää Isälle asian näin: ”Kaikki... minkä olet minulle antanut, on sinulta.” (17:7).

Kaikki riippuu Jumalasta

Tässä maailmassa ei olisi ainoatakaan ihmistä, ellei Jumala olisi paratiisissa säästänyt Adamia ja Eevaa, luvannut heille, että käärmeen pään polkija kerran tulee. Tässä maailmassa ei olisi ainoatakaan ihmistä, ellei Jumala olisi antanut Nooalle armonsa: ”Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä” (1. Moos. 6:8). Jumala pelasti hänet perheineen vedenpaisumustuomiolta.

Joosuan kirjan viimeisessä luvussa 24 on Jumalan voimakas puhe siitä, miten kaikki tapahtuu hänen toimestaan (vaikka ihmiset voivat luulla, että he jotakin saavat aikaan)

Näin katsoi Jumala kansansa historiaa: ”Minä toin Abrahamin virran toiselta puolelta – – Minä tein suureksi – – Minä annoin – – Iisakille annoin – – Esaun omaksi minä annoin – – Minä lähetin Mooseksen – – minä kuritin Egyptiä – – Minä vein
teidän isänne pois – – minä toin teidät – – Minä hävitin heidät teidän tieltänne – – Näin minä pelastin teidät – – minä olin teidän kanssanne – – Minä lähetin – – minä annoin teille maan – – Minä annoin teille viinitarhoja.” (Joos. 24:5–13.)

Tässä maailmassa ei olisi tietoa Jumalasta, ellei Jumala olisi kutsunut Abrahamia Kaldean Urista ja antanut hänelle lupauksen lasta, Iisakia. Tässä maailmassa ei olisi mitään tietoa Jumalasta, ellei Jumala olisi varjellut ja armahtanut Iisakia, Jaakobia, Joosefia, Moosesta ja koko Israelin kansaa Egyptissä, erämaassa ja luvatussa maassa vuosisatojen aikana. Tässä maailmassa ei olisi mitään Jumalan tuntemusta, ellei Jumala olisi kutsunut esiin profeettoja Israelissa ja antanut Vanhan testamentin kirjoitusten syntyä.

Tässä maailmassa ei olisi mitään toivoa, ei mitään evankeliumia, ei mitään armoa ja sovintoa Jumalan kanssa, ellei Jumala olisi lähettänyt Kristusta, ellei Jumala olisi ollut Kristuksessa ja sovittanut maailmaa itsensä kanssa, ellei Jumala olisi herättänyt Kristusta kolmantena päivänä kuolleista.

Kaikki lepää Jumalan varassa. Meidän on määrä ymmärtää, mitä hän tekee. Muutoin meidän käy niin kuin niiden Jumalan palvelijoiden, joista Jeesus kertoi vuorisaarnassa: ”Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut.’” (Matt. 7:22–23)

Jumalasta riippumaton Jumalan valtakunnan työ on mahdollista, siitä Jeesuksen mainitsemat ”monet” todistavat. Mutta tapahtuipa kuinka suuria asioita hyvänsä, tulipa koolle miten paljon ihmisiä tahansa, nähtiinpä minkälaisia ihmeitä hyvänsä, kaikki, aivan kaikki tämä on hyödytöntä jos se tehdään Jumalasta riippumatta.

Tässä oli Jeesuksen ja Isän jatkuvan kanssakäymisen syy ja Herran rukousten tausta. Tässä on meidän rukoilemisen syy. Meillä ei ole mitään, ei yhtään mitään. Jumalalla yksin on kaikki. Kaikki täytyy saada häneltä. Se, minkä hän antaa, se kestää ja sillä on merkitystä.

Kunpa saisimme syvemmälle sydämeemme painetuksi Jeesuksen sanat: ”Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa,– – sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh. 15:4–5.)