”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.” Ilm. 2:4 KR 33/38.
Apostoli Paavali kirjoitti, Efeson seurakunnalle kirjeen, Pyhän Hengen sanelemana. Seurakunta on uskoon tulleiden uudestisyntyneiden joukko. Efesossa oli Pyhä Henki tehnyt työtään, ja ihmisiä oli pelastunut pakanuudesta. Ihmisten lukumäärä oli lisääntynyt, oli saatu muodostettua seurakunta.
Seurakuntalaiset olivat lähes täydellisiä, koska palaute, jonka seurakunta saa on ihailtava.
” Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja et voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itsensä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi: ja sinulla on kärsivällisyyttä ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.” Ilm. 2. 2- 3. KR 33/38.
Paha oli saanut palkkansa seurakunnan keskellä, eli heitä ei ollut siedetty. Seurakunnasta oli erotettu, he jotka parannus kehotuksesta huolimatta, eivät olleet lopettaneet tietoista synnin tekemistä. Heitä oli kärsitty, ja heidän hyväkseen oli nähty vaivaa. Oli odotettu muutosta, mutta sitä ei tapahtunut. Joidenkin seurakuntalaisten hengellinen ylpeys oli kasvanut sellaisiin mittoihin, että olivat korottaneet itsensä apostoleiksi. Mutta he eivät, olleet saaneet tehtäväänsä valtuuksia Jumalalta. He valehtelivat seurakuntalaisille, ja seurakunnan ulkopuolella. Nämäkin väärillä motiiveilla apostolin virkaan nousseet, olivat mitä ilmeisemmin saaneet lähdön seurakunnasta. Kuitenkin heitä oli kärsitty, ja kehotettu parannukseen, se ei ollut tuottanut toivottua tulosta. Seurakunnan johtavilla veljillä oli kärsivällisyyttä riittänyt, näille, jotka tekivät ” myyrän työtä” seurakunnassa.
Kristuksen nimen tähden oli Efeson seurakunnan jäsenet, saaneet kokea vainoa, ja pilkkaa. Seurakuntalaiset olivat taakaksi saakka, saaneet kokea väärinymmärrystä. Kuitenkaan he eivät olleet uupuneet taakkansa alle, vaan urheasti pysyneet uskossa, ja seurakunnassa. Tämän kaiken oli Pyhä Henki, Jumalan Henki nähnyt positiivisena asiana.
Vaikka ensin annettiin hyvää palautetta seurakunnan jäsenistä, löytyy myös moitittavaa. Oli vakavasti unohdettu, minkälainen oli alku, mistä oli lähdetty, Kristuksen seuraajaksi, ja miten erilaiseksi tilanne oli päässyt muodostumaan.
Nuhteita seurakunta saa siitä, ” että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.”
” Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta. ”Ilm. 2. 4 – 5. KR 33/38.
Efeson seurakuntalaiset olivat hyviä ihmisiä. Oli poistettu jäsenyydestä, valheveljet, oli poistettu vääristä motiiveista itsensä korottaneet apostolit. Ulkonaisesti näytti seurakunnassa olevan kaikki hyvällä mallilla. Ilmeisesti seurakuntalaisten jäsenmäärä oli saanut kasvua. Toimintaa oli.
Jumala näkee ihmisen sydämeen. Hän näkee, mitä ihmisen sisällä on. Erinomainen, paljon vaivaa nähnyt seurakunta, olikin Jumalan silmissä rakkaudeton seurakunta. Seurakuntalaisten ensirakkaus on poissa. Oli langettu välinpitämättömyyden tilaan. Omakohtainen uskon hoitaminen oli kaiken työn, ja touhun keskellä unohtunut. Työ, ja toiminta oli rutinoitunut. Oli puhdistettu seurakuntaa ulkoa, kaikki näytti ulospäin mallikelpoiselta. Kristityt elivät tutuissa kaavoissa, työ jatkui omin voimin. Ensi rakkaus oli kylmennyt, eikä enää kyselty Jumalan johdatusta.
Efeson seurakunta oli kangistunut, jäätymispisteeseen. Ensimmäiset teot, Jumalan tahdon kysyminen, ja Jumalan johdatuksen etsiminen, oli hylätty. Pyhän Hengen voima, ja tuli puuttuivat toiminnasta. Seurakuntalaiset olivat lähteet oman voiman tielle. Olivat unohtaneet, että alussa Jumalan sana ohjasi heitä, ja Pyhä Henki kirkastaa Kristusta. Kristuksen rakkaus, ja lämpö olivat poissa. Efeson seurakunnassa ei ollut enää Pyhän Hengen antamaa virvoittavaa Hengen paloa. Kaikki toiminta oli muodollista Jumalan palvelemista. Vakavin vaara oli, että lampunjalka siirretään pois, ellei tapahdu parannusta seurakuntalaisina. Lampun jalan pois siirtäminen, merkitsi Kristuksen valon poistumista seurakunnasta.
Pimeyttä täynnä oleva seurakuntalaisten joukko, ei voi viedä evankeliumia eteenpäin, niin että sieluja pelastuisi Jumalan aittoihin. Toiminta jatkuu, mutta hedelmiä ei muodostu, uskovien joukko pysyy samana. Seurakunnasta tulee harrastelijoiden porukka, joka viikosta toiseen kokoontuu tapansa mukaan, ja lopuksi juodaan kahvia, pullan kera. Pöytä keskustelut ovat kaikkea muuta, kuin hengellisesti rakennettavia.
Kaikkien uudestisyntyneiden uskoon tulleiden, vanhurskauden viitta tahriintuu, olemme vielä synnin turmelemassa maailmassa. Helposti näemme lähimmäisen likaantuneen viitan tahrat, mutta omaa viittaa ei katsota. Löytyykö minun viitasta tahroja, joita pitää poistaa? Herkästi osoittelemme lähimmäisen viitan tahroja, ja kovaäänisesti niistä kerromme toisillekin. Kuinka, veli, tai sisar, on langennut ja tekee sellaista, mikä ei uskossa olevalle kristitylle ole soveliasta.
Juoruaminen itsessään on jo syntiä, mistä pitää tehdä parannus. Kaikki me olemme langenneelle Adamille sukua. Kukaan ei voi korkealta korokkeelta sanoa, että olisi täydellinen, ja kyllin hyvä. Oman takin puhdistamisessa on tarpeeksi tekemistä, ettei tarvitse toisten syntejä kaivella. Syntiä ja moraalitonta elämää ei pidä suvaita, synnit pitää sanoa synniksi. Parannuksen saarnaa on julistettava, mutta suurin työ on oman uskon vaelluksen valvomisessa, ettei maailma pääse saastuttamaan.
Koska jokainen menee Jumalan valtakuntaan sisälle, omana itsenään, ja Jumala Kristuksessa käsittelee meitä viimeisellä tuomiolla yksilönä, ei massana. Tunteeko Kristus minut ja sinut, kokoontuessa, Kaikkivaltiaan, ja kaikkitietävän Jumalan tuomioistuimen eteen?
Olemme vanhurskautettu armosta, eli syyttömäksi julistettu Kristuksen ristin sovitustyöhön ansiosta. Ihminen ei omilla teoillaan voi itseään muuttaa paremmaksi, eikä hyväksi ollenkaan. Jos lähdemme Efeson seurakunnan kaltaiselle tielle, on paatumus lähellä. Jos käymme tavan mukaan Jumalanpalveluksissa, ja kuulemme Jumalan sanaa, mutta Sana menee toisesta korvasta, sisään, ja toisesta ulos, silloin se ei pääse tekemään, hyvää työtään. Jos näin tapahtuu, kovetumme, ja Sana ei läpäise enää sieluamme. Tiedämme Jumalan sanasta paljon, mutta ei Sanan tietäminen vielä, tee uskosta elävää.
Jumalan sanan on muututtava eläväksi sanaksi. Jumalan sana kasvattaa meitä, jos annamme Pyhän Hengen tehdä työtään meissä. Jumalan sana voi uudistaa uskomme, ja sytyttää uudelleen palamaan sammumassa olevan uskon liekin. Jumalan sana on Elämän leipää, jota pitää syödä säännöllisesti. Pyydetään korvia, jotka kuulevat, mitä Pyhä Henki tänä päivänä sanoo seurakunnalle, ja seurakuntalaisille. Pyhä Hengen puheen kuuleminen auttaa pääsemään paratiisiin.
” Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” Ilm. 2: 7. KR 33/38.
Adam lankesi syntiin Eedenin paratiisissa. Toinen Adam, Jeesus Kristus sovitti ensimmäisen Aadamin lankeemuksen ristillä. Kristuksen uhrikuolema, avasi tien Jumalan luokse. Uskomalla Herraan Jeesukseen, pääsee varmasti takaisin uuteen paratiisiin, Taivaan kotiin. Maanpäällinen vaelluksemme, päättyy joko ajattomaan olotilaan Taivaan kirkkauteen, tai kuolematon sielu päätyy, ilman uskoa Kristukseen, ikuiseen eroon Jumalasta, kadotukseen. Ihmisellä on elävä sielu, joka ei kuole, eikä katoa olemattomiin. Jumalan sana on, Tie, Totuus, Elämä. Elämän tie, Jeesus tie, vie kirkkauden maahan. Ilman uskoa Kristukseen, ihminen hylkää armon ja tuomitsee itsensä kadotukseen.
Koska ilman uskoa Kristukseen, ja Hänen elävään sanaan, Jumalan sana tuomitsee ihmisen ikuiseen tuskaan ja vaivaan, helvettiin. Niin kuin on totta, että ihmisellä on ikuisesti elävä sielu, on myös totta, että on Taivas ja Helvetti. Jumalan sanasta, Raamatusta, ei mikään muutu, vaikka ihmiset pyrkivät vesittämään Sanan. Syttyköön ensi rakkaus uudelleen täyteen liekkiin, niin että täytymme, Kristuksen rakkaudella, ja viemme Kristuksen valoa pimenevään maailmaan. Olkaamme loistavia kynttilöitä toivottomalle ihmiselle, joka ilman toivoa etsii elämäänsä toivoa kuivista lähteistä.
”Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää;
jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät;
jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. ” 2. Tim. 2. 11- 13. KR 33/38.
”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee.” 2. Tim. 2: 19. KR 33/38.
Olenko minäkin hylännyt sen palavan ja ihanan ensirakkauteni Herraa Jeesusta kohtaan? 
