Israelin kadonneet heimot Osa 1-2-3-4-5-6

[rita4]

Juhani Aitomaa

Monia suomalaisia kristittyjä kiehtoo ja puhuttaa oman etnisen alkuperän DNA tutkimus, jonka kautta toivotaan löytyvän linkki juutalaiseen ja israelilaiseen kansaan. On aivan hyvä asia tutustua juuriinsa nykyaikaisen tieteen mahdollistamin keinoin. Tähän tutkimukseen ei tarvitse liittyä vakaumusta siitä, että Israelin ”10 kadonnutta heimoa” voitaisiin paikallistaa lähinnä läntisen Euroopan ja Yhdysvaltain kansoiksi. Maailmalla ja jonkun verran myös Suomessa, nämä kaksi asiaa kuitenkin liittyvät toisiinsa, henkilöstä ja ryhmästä riippuen löysemmin tai tiiviimmin. Israelin kansallisuuden perään kovasti haikailevien olisi kuitenkin hyvä muistuttaa itseään siitä, että viime kädessä Jumalan pelastusteon edessä kansallisuudella ei ole merkitystä.

Tässä sarjassa on tarkoitus tutustua väitteen - että länsimaat olisivat Israelin ”kadonneita” heimoja - historiaan ja onko sillä raamatullista pohjaa, vai onko se suurimmalta osin vain ihmislegendaa. Ensin tutustumme taustoihin ja opin esittämiin väitteisiin, myöhemmin väitettyyn raamatullisuuteen. David Baron (1857-1926) oli tunnettu kristitty juutalainen Englannissa, joka eli aikana, jolloin oppi erityisesti alkoi kiinnostaa ja levitä kansakunnan keskuudessa. Hän tarkasteli oppia omalta juutalaiselta sekä kristilliseltä ja raamatulliselta kannalta. Hänen huomioidensa lisäksi tämän kirjoittaja on vuosien varrella tutustunut useisiin asiaa käsitteleviin 1800 -luvun teoksiin, kuin myös lähempänä nykyaikaa ja nykyaikana kirjoitettuihin kirjoihin ja artikkeleihin.

Tarina Israelin 10 kadonneesta heimosta on ollut monen mielenkiinnon kohteena erityisesti viimeisten parinsadan vuoden aikana varsinkin Iso-Britanniassa. Siksi ko. harrastusta kutsutaan myös nimillä Anglo-Israelism ja British-Israelism. Pääväittämä on, että lähinnä Länsi-Euroopan maiden kansalaiset, erityisesti Iso-Britannian, koostuvat Israelin 10 kadonneen heimon jälkeläisistä (eli niistä Israelin heimoista, jotka vietiin pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan ja Baabeliin ja jotka ”katosivat” heimoina maailmankartalta). Kyse on siis Jaakobin 12 pojan jälkeläisistä, poislukien Juuda ja Benjamin, jotka valtakunnan jakauduttua jäivät Juudan kuningaskuntaan. Historia on mielenkiintoista ja vanhojen kirjoitusten tutkimus parhaimmillaan jännittävää ja siksi monet kristityt ovat vuosien aikana olleet aiheesta kiinnostuneita tulkiten lähteitä kukin oman kykynsä ja mieltymyksensä mukaan.

Iso-Britannialla on tässä päärooli, koska sen kuningashuoneen uskotaan polveutuvan kuningas Daavidin jälkeläisestä. Kuningashuone itse on myös ylläpitänyt tätä uskomusta. Englannin kruununperijä on kruunattu vuodesta 1296 alkaen valtaistuimella, jonka jalustassa on ns. ”Jaakobin päänaluskivi”: ”Ja hän osui erääseen paikkaan, johon yöpyi, sillä aurinko oli laskenut; ja hän otti sen paikan kivistä yhden, pani sen päänsä alaiseksi ja asettui nukkumaan siihen paikkaan” 1.Moos.28:11. Kuningashuoneelle kivi symboloi ”Daavidin valtaistuinta”. Kivellä sanotaan olevan varhainen historia. Englantiin sen toi kuningas Edward I anastettuaan sen Skotlannista. Profeetta Jeremian sanotaan tuoneen kiven mukanaan Irlantiin vuonna 583, tai 580 eKr., yhdessä Tea Tephin, Juudan kuninkaan Sidkian tyttären, kanssa. Nämä olivat paenneet Israelista, kun Nebukadnessar oli valloittanut Juudean vuonna 587 eKr. Skotlantiin kivi joutui kuningas Fergusin toimesta n. vuonna 500 eKr. Vuonna 1996 kivi palautettiin taas Skotlantiin.

Mainittu Tea Tephi olisi myös Englannin kuningashuoneen ”kanta-äiti”, sanotaan. Raamatun profetioita sovelletaan Englannin kuningashuoneeseen, mm. 2.Sam.7:9-16 ”Ja minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä sinä vaelsit, ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi sinun tieltäsi. Ja minä teen sinulle suuren nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä. Ja minä valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen niin, että se asuu paikallansa eikä enää ole levoton, eivätkä vääryyden tekijät sitä enää sorra niinkuin ennen, siitä ajasta saakka, jolloin minä asetin tuomareita kansalleni Israelille; minä annan sinun päästä rauhaan kaikista vihollisistasi. Ja Herra ilmoittaa sinulle, että Herra on tekevä sinulle huoneen. Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi. Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva." Profetioiden kuvausten sanotaan toteutuvan brittiläisen imperiumin vaiheissa.

Ajatus Iso-Britannian erityisasemasta Juudan heimon kuninkuuden säilyttäjänä sai tuulta purjeisiinsa sen vallan laajentumisen myötä ja edelleen 1800-luvulla, jolloin brittiläinen maailmanvalta kukoisti ja sanonta kuului, että ”aurinko ei laske brittiläisen imperiumin alueella” - niin laajalle ympäri maailmaa sen mahti ulottui. Siksi brittiläistä maailmanvaltaa pidettiin edellä olevan profetian ja muiden vastaavien profetioiden täyttymyksenä. Asiaan kuuluu uskomus, jonka mukaan Englannin kuninkaalliset hallitsevat Daavidin (Juudan) valtaistuinta aina siihen saakka, kunnes Jeesus palaa maan päälle. Raamatun lupauksen mukaan Juuda tulisi hallitsemaan Israelin muita heimoja ja kun haluttiin selittää profetiat täyttyneiksi, oli luontevaa liittää Iso-Britannian menestys profetiaan. Näin myös Israelin muut sukukunnat tuli paikallistaa Iso-Britannian vaikutusvaltaan tavalla tai toisella kuuluvista kansoista. Luontevaa oli etsiä näitä heimoja ”kristittyjen” länsimaiden joukosta ja nähdä I-B länsimaiden johtajavaltiona.

Tähän aikaan nousi esille ns. ”kahden huoneen teologia”, joka kiteytyy ajatukseen, että vaikka maailman juutalaiset ovat myös israelilaisia, kaikki israelilaiset eivät ole juutalaisia. Nimi juutalainen kuuluu vain Juudan ja Benjaminin heimon jälkeläisille, muut israelilaiset pitää etsiä muualta. Iso-Britannian / Englannin (mukaan lukien Skotlanti, Wales, Irlanti) lisäksi Israelin kansakuntiin luetaan yhden tulkinnan mukaan: USA, Kanada, Etelä-Afrikka (valkoihoinen eurooppalaisperäinen väestö), Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska, Islanti, Hollanti, Uusi-Seelanti ja Australia. Iso-Britannia liitetään myös Joosefin pojan Efraimin jälkeläisiin ja USA toiseen poikaan Manasseen. Näille kahdelle johtavalle länsimaalle kuuluvat 1.Moos.48 luvun siunaukset. Kannatusta saavat myös Belgia ja Luxemburg, Sveitsi, osittain Ranska (pohjois- ja länsiosan väestö) ja Saksa (esim. ns. friisit Pohjanmeren rannalla). Japania ei näissä piireissä pidetä kadonneena sukukuntana, mutta eräs koulukunta mukaan lukien joukko innokkaita japanilaisia, liittää kansakunnan historian Israelin heimoihin. Sama koskee jopa Pohjois-Amerikan intiaaneja.

Vaikka teoria sai tuulta purjeisiinsa varsinaisesti 1800 -luvulla Iso-Britannian menestyksen myötä, sen parissa oli askarreltu ja aiemminkin. Eräät tulkitsevat skottilaisen Arbroathin julistuksen vuodelta 1320 liittävän skotit Israeliin muinaisen paimentolais- ja maanviljelijäheimon skyyttiläisten kautta. Vuonna 1590 ranskalainen M. Le Loyer kirjoitti kirjan ”The Ten Lost Tribes Found” (10 kadonnutta heimoa löydetty), jossa hän esittää israelilaisten asuttaneen Englannin saariryhmän. Englannin kuninkaasta Jaakko I (eli 1567-1625) mainitaan, että hän uskoi olevansa Israelin kuningas. Hänen aikanaan laadittiin nykyisinkin laajalti arvostettu ”King James Bible” raamatunkäännös. Kuuluisa 1500-luvun merenkävijä sir Francis Drake kuvaa eräässä kirjeessään John Foxille Britannian Israeliksi – allekirjoittanut on nähnyt lainauksen mutta ei ole varma tarkoittiko Drake sen kirjaimelliseksi.

Ajatus eli myös 1600 ja 1700 -luvuilla joidenkin sitä vaalineiden toimesta. Mutta vasta 1700 -luvun lopulla ja 1800 -luvun aikana idea alkoi kiinnostaa laajemmin. Osasyynä oli tuolloin herännyt kiinnostus profetioihin. Jeesuksen tulemus, 1000-vuotinen valtakunta, mitä on Jumalan maanpäällinen valtakunta, yms. aatteet tulivat lisääntyvän mielenkiinnon kohteiksi. Englannissa kehittyi asian tiimoilta varsinainen ideologia, joka levisi Yhdysvaltoihin ja edelleen vähitellen muualle maailmaan. Yksi ideologian isistä ja kehittäjistä oli Edward Hine (1825-1891), joka sai kuuluisuutta ahkerana luennoitsija ja kirjoittajana aiheesta. Hänen kirjansa ”The British Nation identified with Lost Israel” (Brittiläinen kansakunta tunnistettu kadonneeksi Israeliksi) sai laajan levikin.

Opetus 10 kadonneesta heimosta kuuluu tavallaan ns. korvausteologian piiriin. Israelille kuuluvat siunaukset annetaan länsimaille, erityisesti Iso-Britannia / Englannille ja USA:lle. Harvemmin mainitaan, että edes osa Raamatun esittämistä rangaistuksista Israelille kuuluisi näille maille. Kuvaavaa on brittiläisen 1800 -luvulla ja 1900 -luvun alussa eläneen amiraali Fisherin sanomaksi kerrottu: ”Syy miksi voitamme, huolimatta uskomattomista virheistämme, on se, että olemme Israelin 10 kadonnutta heimoa”. Toki eräät idean opettajat varoittavat nykyisin esim. Amerikkaa sen osalle tulevasta ”Jaakobin ahdistuksesta”, jos se ei ymmärrä asemaansa israelilaisena kansakuntana ja heimona ja käänny pahuudestaan. Kiroukset kuitenkin yleensä jätetään Juudan heimolle, joka näkemyksen mukaan on maailmassa juutalaisina tunnettu kansa.

Vuonna 1875 perustettiin ensimmäinen varsinainen organisaatio ideologian tueksi: The British-Israel Association. Kuten aina ihmistoiminnassa, se sai pian kilpailijoikseen järjestöt : Anglo-Israel Association, British-Israel Conference Association, Metropolitan Anglo-Israel Association ja The British-Israel Identity Corporation heti muutaman vuoden sisällä. Yhdysvalloissa teoria levisi laajemmin 1900 -luvun alkupuolella ja siitä eteenpäin. Se kulkeutui myös evankeliseen, ja ns. herätyskristillisyyteen eräiden julistajien, kuten F.F. Bosworthin kautta. Saarnaaja Herbert W. Armstrong aloitti toimintansa 1930 -luvulla ja perusti aatteen pohjalle kirkkonsa, joka erinäisten skandaalien jälkeen tunnettiin vuoden 1968 jälkeen nimellä Worlwide Church of God. Toiminta laajeni myös Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Kirkko julkaisi Plain Truth -lehteä, jota lähetettiin ilmaiseksi sen tilaajille ympäri maailmaa. Itse sain kosketuksen lehteen jo 1970 -luvun alussa löytäessäni sen suomalaisesta kirjastosta. Uteliaisuudesta olin myös lehden (ilmais)tilaaja parin vuoden ajan. Tuolloin Anglo-Israelismin opetukset tulivat tutuiksi. Aina kuolemaansa saakka 1986 Armstrongia seurasivat skandaalit. Hän kunnostautui myös monien toteutumattomien ennustusten esittäjänä. Armstrongin jälkeen kirkkokunta hajosi ja siitä eronneet perustivat oman seurakuntansa sanoutuen perusteellisen raamatuntutkimisen jälkeen irti Armstrongin opetuksista, myös siitä, että länsimaat olisivat Israelin kadonneet heimot.

Ajatuksen kannattajia on vuosien varrella esiintynyt ja esiintyy käytännöllisesti katsoen kaikissa kirkkokunnissa. Sen tukijoina on ollut anglikaanisen kirkon piispoja, metodistipastoreita, baptisti- ja helluntaisaarnaajia, karismaattisen liikkeen ihmeparantajia, kulteissa kuten Christian Science (kristillinen tiede) vaikuttavia, jne. Monet julkisuuden henkilöt, kuten poliitikot, etenkin 1800-luvulla ja 1900 -alkupuolella ovat ilmaisseet uskovansa asiaan. Iso-Britannia -keskeiseen 10 heimon opetukseen liitetään väitteitä, kuten että muinaiset brittiläiset druidit olivat juutalaisen leeviläisen papiston seuraajia. Englannin kirkon perustajiksi otetaan Herran apostolit joista eräiden sanotaan käyneen saarella, tärkeimpänä Simon kiivailija.

Teoria on pysynyt hengissä ja saanut vuosien aikana uusia kannattajia. Monet ovat kirjoittaneet asiasta lukuisia kirjoja ja artikkeleita. Uusien järjestöjen ja ryhmien syntyminen asian tiimoille erityisesti Yhdysvalloissa on jatkunut aina viime vuosiin saakka. Vaikka liike on jakautunut sen piirissä arvostetaan laajalti 1908 perustetun British-Israel-World Federation -järjestön kustannustoimintaa, joka alkoi vuonna 1922 Covenant Publishing -nimellä. Kustannusyhtiön sivut internetissä löytää osoitteella http://www.covpub.co.uk/ .

Opin tiimoilta on hyvä tietää, että se ei ole uusi löydös. Varmuudella ei voida sanoa, kuten ei monesta muustakaan raamatulliseen historiaan liittyvästä väitteestä, koska tarkalleen ja kenen toimesta asia esitettiin ensimmäisen kerran. Varmaa sen sijaan on, että opin menestyminen on ollut yhteydessä Iso-Britannian nousuun maailman mahtimaaksi. Vaikka brittiläistä imperiumia ei enää ole entisessä merkityksessä, Englanti on edelleen yksi poliittinen ja taloudellinen suurvalta maailmassa. Yhdysvaltojen muodostuminen pääosin brittiläiselle pohjalle antoi opin laajenemiselle mainiot puitteet. Eri maista saapuneet siirtolaiset levittivät aatetta edelleen, myös lähtömaihinsa. Näin lähinnä Yhdysvaltojen välityksellä käsitys on levinnyt maailmanlaajuiseksi.

Jatkuu...

[rita4]

Israelin kadonneet heimot Osa 2

Artikkelisarjan toisessa osassa kerrotaan perusteista joita on esitetty sen puolesta, että Israelin kadonneet heimot voidaan tunnistaa olemassa olevina ei-juutalaisina kansoina. Kuten osassa 1 viitattiin, ajatus sai tuulta purjeisiin erityisesti 1800 -luvun Iso-Britanniassa. Tuolloin Englannissa ja USA:ssa julkaistiin useita teoksia, joissa perusteltiin erityisesti näiden maiden asemaa keskeisinä israelilaisina heimoina maailmassa. Monet kirjat saivat myös huomattavasti lukijoita. Monet näissä kirjoissa esitetyt perusteet ovat edelleen voimassa ideologian kannattajien keskuudessa.

Edward Hine oli yksi tunnetuimmista ideologian kehittäjistä. Vuonna 1871 hän kirjoitti kirjansa ”English Nation Identified with the Lost House of Israel” (Englannin kansakunta tunnistettu Israelin kadonneeksi sukukunnaksi). Hinen mukaan, koska ”pakanoiden täysi luku” on nyt tullut sisään, Israelin silmät on avattu ja sen ”poliittinen ylösnousemus” on tosiasia. Keskeisenä todisteena profetian toteutumisesta olivat Palestiinaan palanneet sateet, jotka Hine tulkitsi Raamatun ”myöhäissateiksi” (suom.kiel. Jooelin kirjan 2. luvun ”kevätsade”, eng. KJV ”latter rain”, myös Jaakob 5:7, maininta esiintyy useissa Raamatun kirjoissa).

Brittiläinen israelismi (eli anglo israelismi, idean myöhempiä suuntia edustavat mm. Two House – Kaksi Huonetta ja Ephraimites - Efraimilaiset) pohjaa perusväittämään, että vaikka juutalaiset ovat israelilaisia, israelilaisia ei tunneta juutalaisina. Käsitteet israelilainen ja juutalainen ovat siis kaksi eri asiaa. Erotus alkoi siitä, kun 10 heimoa erosivat Juudan ja Benjaminin heimoista omaksi valtakunnakseen. Hinen mukaan erotus on yhtä selvä, kuin mitä ”tuli ja vesi” eroavat toisistaaan. Hine esittää useita raamatunjakeita – kuten Jer.17:4 ”Sinun on luovuttava perintöosastasi, jonka minä olen sinulle antanut; ja minä saatan sinut vihollistesi orjuuteen maassa, jota sinä et tunne. Sillä te olette sytyttäneet minun vihani tulen; se on palava iankaikkisesti” - tueksi käsitykselleen, että Raamatun kiroukset ovat tulleet juutalaisten osaksi. Monet britti-israelilaiset katsoivat kuitenkin jo tuolloin, että myös juutalaiset tulevat lopulta siunatuiksi Israelin kautta.

Hine sovelsi aikansa poliittista kehitystä Raamatun profetiaan varsin vapaasti. Raamatun siunaukset kuuluvat nyt tunnistetulle Israelin kansakunnalle. Toisin kuin maailman tuntema Juuda, juutalaiset, ”Israelista tuli kadonnut kansa, jota kukaan ei tunne, eivät edes he itsekään”. Kadonneen Israelin Hine tunnisti muinaisiksi skyytti -heimoiksi, joista hänen mukaansa sittemmin muodostuivat mm. anglosaksit, skotit, normannit, tanskalaiset, belgialaiset, lombardit ja frankit. Britti-israelismi ja sen variaatiot edustavat ajatusta, että kun maastaan karkotetut israelilaiset heimot vietiin ensin itään, sieltä ne vähitellen kulkivat Eurooppaan lisääntyen suuresti aikojen kuluessa. Hine otti jopa Jeesuksen sanat itsestään ”minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneiden lasten tykö” (Matt.15:24), tukemaan uskomustaan. Hän ei pysähtynyt miettimään, miksi Jeesus sitten lähetettiin juutalaisten keskuuteen? Israelhan oli jo kateissa, hänen tulkintansa mukaan.

Samoin Jeesuksen käskyn opetuslapsille Matt.10:5-6, jossa Hän kieltää menemästä pakanoiden ja samarialaisten luokse ”menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö”, Hine tulkitsi tarkoittavan apostolien matkoja maihin ”joissa englantilaiset (siis israelilaiset) esi-isämme olivat”. Tietenkin Hine sivuutti sen, miksi sitten mm. Paavali lähetysmatkoillaan aina ensin meni juutalaisten synagogaan! Jos Hine olisi oikeassa, Paavali toimi täysin Jeesuksen sanaa vastaan. Samanlaisia suuria ristiriitaisuuksia löytyy Hinen todisteluista muitakin. Raamatunselitys pohjaa tapaan, jossa henkilö ensin vahvasti omaksuu jonkun teorian totuutena ja käyttää sitten Raamattua tukemaan asiaansa. Hän ei etsi Raamatusta totuutta vaan tukea omaksumalleen. Ajatus, että tuo omaksuttu voisi olla väärin, ei tule kysymykseen.

Näin monet virheelliset käsitykset ja suoranaiset harha-opit ovat kehittyneet. Hinen perusteet sille, että englantilaiset ovat Israelin heimo, eivät olleet kovin kummoisia. Viitaten I-B:n menestykseen maailman politiikassa hän totesi: ”...on tarpeetonta laajemmin käsitellä asiaa kuin todeta, että olemme tehneet sen mitä Israel tulisi tekemään, olemme uudistaneet voimamme”. Voiman uudistamisella viitattiin englantilaisten lisääntymiseen sen jälkeen, kun roomalaiset vallanpitäjät lähtivät saarelta. Tämä lisääntyminen yhdessä muiden protestanttisten maiden väkimäärän kanssa, on Aabrahamille annetun profetian ”Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea... Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä” (1.Moos.15:5), ja muiden vastaavien profetioiden täyttymys.

Muita I-B:ssa ja protestanttisessa maailmassa täyttyneitä profetioita, jotka todistavat nämä Israeliksi, olivat Hinen mukaan esim.

1Moos.17:6 ”Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita”,

Hoos.1:10 ”Mutta israelilaisten luku on oleva niinkuin meren hiekka, jota ei voi mitata eikä lukea. Ja siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', heille sanotaan: 'Elävän Jumalan lapset!'”

Erityisesti Jes.49:19-20 ”... sinä käyt silloin ahtaaksi asukkaille, ja kaukana ovat ne, jotka sinua söivät... Paikka on minulle ahdas, tee tilaa, että voin asua", viitaten Hine kirjoitti: ”Yksi suurimmista kansallisista siunauksistamme oli Amerikan löytyminen...” Nykyisin Hine tulkittaisiin rasistiksi. Raamatunjakeen Ps.45:5 (45:6) ”Sinun nuolesi ovat terävät, kansat kaatuvat sinun allesi; kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään”, Hine selitti tarkoittavan sitä, ”kun poikamme menivät Amerikkaan ja karkottivat intiaanit takametsiin...”. Samoin Hine näki muidenkin alkuperäiskansojen kohtalon: niiden tuhoaminen oli Israelin voiman osoitusta.

Hinen kirjan mukaan israelilaiset tunnistetaan siitä, että he ovat kristittyjä. ”Juuda, juutalaiset ovat lain alla, Israel ei... se on nyt... täysin vapaa Mooseksen laista...”, kirjoitti hän. ”On jo kauan ollut tunnettua, että Englantia on siunattu jumalallisella valolla enemmän kuin mitään toista kansakuntaa.” Hinen käsityksen mukaan Jeesuksen sanat itsestään ja apostoleille (edellä) on liitettävä tähän yhteyteen. Se, että Englanti ja muut länsimaat ovat omaksuneet kristillisyyden, todistaa, että Jeesus ja apostolit ovat tuoneet sanomansa ”Israelin kadonneelle huoneelle”. Tällainen perustelu on, kuten aiemmin on viitattu, tarkoitushakuista, mielivaltaista, eikä sillä ole raamatullista ja historiallista pohjaa.

Siitä, että Englanti on Israelin sukukunta, todisti Hinen mukaan mm.:

-kristittyjen pyhäkoulut, koska: Jes.54:13 ”Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva”,

-englannin kieli, jonka Israel omaksui profetian Jes.28:11 mukaan ”Niin, sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle”,

-Englannin armeijan voittokulku, koska Israelin tulee olla johtava kansa Jer.51:20 ”Sinä olit minun vasarani, minun sota-aseeni, sinulla minä musersin kansoja, sinulla minä hävitin valtakuntia...” .

Muita todisteita olivat esim. vapaamuurarius (jolla Hinen mukaan on israelilainen alkuperä), Englannin laivasto, Englannin kirkko, ym., joille kaikille hän haki jonkun raamatunkohdan osoittamaan yhteyttä Raamatun Israeliin. Suoraan Englannin saariin viittasi taas Jes.24:15 ”...kunnioittakaa Herraa... meren saarilla Herran, Israelin Jumalan nimeä”. Tämä riittänee osoittamaan Hinen tavan tulkita Kirjoituksia.

Noin 30 vuotta ennen Hinen kirjaa ilmestyi prof. Wilsonin teos ”Our Israelitish Origin” (Israelilainen alkuperämme). Se oli yksi Hinen käyttämä lähdeteos. Kirja koostettiin Wilsonin luennoista ja siitä otettiin useita uusintapainoksia. Wilsonia arvostetaan ”Israelin löytymisen isänä”. A.B.Grimaldi (British Israel -kirjoittajia) kertoo Wilsonin saaneen alkusykäyksen asiaan seuraavalla tavalla: ”John Wilsonin äiti oli jo aiemmin kiinnittänyt hänen huomiotaan 1.Moos. kirjan lopun ajan siunauksiin Joosefille. Eräänä sunnuntaina, jumalanpalveluksen päätyttyä neiti Cummins kysyi häneltä Jaakobin Joosefia koskevan profetian tarkoitusta: 'Mutta hänen jousensa pysyy lujana...'(49:24). Wilson tunnusti ettei osannut vastata mutta lupasi tutkia sitä yhdessä kysyjän kanssa ja palata siihen ensi sunnuntaina. Tavalliseen energiseen tapaansa Wilson tutki viikolla asiaa. Yhtenä päivänä hän sattumalta sai käsiinsä Saturday Magazine -lehden, jossa mainittiin sir John Fortescue, englantilainen tuomari keskiajalta. Lehdessä oli lainaus Fortescuen sanoista 'Englannin valta oli sen jousiampujien varassa'. Keskiajalla vaikuttanut tuomari kiinnitti huomiota siihen, että kaikki Englannin suuret taistelut, Cressy, Pocctiers, Agincourt, ym. voitettiin englantilaisen pitkäjousen ansiosta. Tämä vaikutti suuresti Wilsoniin ja hänen mieleensä välähti ajatus: Onko Joosefin jousella ja englantilaisella jousella yhteys keskenään?”

Wilson tutki asiaa edelleen ja rakensi sen ympärille luennon, jossa todisteli Englannin olevan Israel. Siitä seurasi elämäntyö monine luentoineen, kirjoineen ja kirjoituksineen aiheesta. Moni seurakunta otti hänet vastaan ja Wilsonin ajatukset saivat merkittävää huomiota. Wilson tulkitsi mm. Ilm.10 jakeessa 7 sanotun ”Jumalan salaisuuden” tarkoittavan salaisuutta kadonneista Israelin heimoista, joka salaisuus nyt oli tehty hänelle ja muille samoin ajatteleville tiettäväksi viimeisenä aikana.

haron Turner oli 1800-luvulla vaikuttanut tunnettu historioitsija ja asianajaja, joka paljon luetussa teoksessaan History of the Anglo-Saxons kirjoitti englantilaisten polveutuvan kimmerialaisista ja skyyteistä. Varhaisin maininta sotaisista kimmerialaisista on löydetty assyrialaisista kirjoituksista 714 eKr. ja viimeisin maininta 515 eKr. iranilaisista teksteistä. Kimmerialaisten alueelle tullut toinen sotaisa paimentolaiskansa skyytit valtasi heidän elintilansa, joka käsitti nykyisen Ukrainan ja Venäjän alueita. Turnerin mukaan esim. sittemmin Eurooppaan ja Englantiin tulleet saksit olivat skyyttiläisiä. Wilsonin ja muiden britti-israelismissa skyyttiläiset nähdään kadonneiksi israelilaisiksi heimoiksi, jotka saapuivat Eurooppaan, valtasivat itselleen asuinsijat, omaksuivat protestanttisen kristinuskonnon, menestyivät ja saivat maallista valtaa – jollaisena Jumalan siunaus ensisijassa nähdään. Kyse on siis eräänlaisesta yksipuolisesta menestysteologiasta ennen oman aikamme karismaattista menestysteologiaa. Samoin nykyinen kristittyjen valtaa maailmassa edistävä valtateologia omaa samoja piirteitä.

Kirjassaan Sixty Anglo-Israel Difficulties Answered (Vastaukset kuuteenkymmeneen vaikeaan kysymykseen angloisraelismista) Wilson keskittyy myös Joosefille ja hänen pojilleen (Efraim ja Manasse) annettujen lupausten toteutumiseen. Otan vain yhden esimerkin kuvaamaan, kuinka tämä oppi erottaa juutalaiset ja Israelin. Kirjan kysymys 12 kysyy, eikö juutalaisen kansan sovitus Jumalan kanssa tapahdu ennen koko maailmalle (pakanoille) tulevaa siunausta, raamatunkohdat Room.11:12, 15-26? Wilsonin mukaan jakeen 12 sanonta ”heidän täyteytensä” ei voi viitata juutalaisiin, vaan Efraimiin (1.Moos.48:19). Wilson liittää jakeen 12 sanonnan täyteydestä ”kansan paljouteen” kirjoittaen: ”Efraim, josta tämä täyteys oli tuleva, erotettiin Juudasta, ja sen olemus hävisi pakanoiden sekaan (Jes.7:8, Jer.7:15). Emme voi odottaa juutalaisista siunausta, joka oli tuleva pakanoiden keskeltä. Täyteys pakanoiden joukossa, jolle siunaus annetaan, pitää etsiä pakanoiden joukosta, jonne Efraim karkotettiin (Hoos.8:8). 'Mitä heidän armoihin ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista' (Room.11:15) viittaa Hes. lukuun 37, jossa kaiken Israelin ylösnousemus kuvataan, erossa Juudasta ja häneen liittyvistä israelilaisista (Hes.37:11, 16). Koko Israel laitettiin 'hautaan' ja he katosivat. Juutalaisista ei koskaan sanottu, kuten Israelista 'meidän luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyt, olemme hukassa' (j.11). (Vain) Israelin toipuminen on 'ylösnousemus kuolleista' ja se on seurausta kadonneen pojan, Efraimin löytymisestä.” Wilsonin mukaan Room.11:25 ”pakanoiden täysi luku” tarkoittaa pakanoiden sekaan kadonnutta Efraimia (Israelia). Wilson jatkaa edelleen liittäen Room.11:17 mainitsemat poistaitetut oksat tarkoittamaan Rooman kirkkoa ja uskonpuhdistuksen kirkot ovat Israel, Room.11:21 ”luonnolliset oksat”.

Joseph Wildin kirja vuodelta 1882 The Lost Ten Tribes (Kymmenen kadonnutta heimoa) nimesi jo Amerikan perustamisessa mukana olleet vapaamuurariuden symbolit todisteiksi Israelin heimosta. Näitä symboleja (katkaistu pyramidi, kaikennäkevä silmä, kotka, ym.) sisältävä Yhdysvaltain vaakuna (The Great Seal of the United States) todisti monelle kirjoittajalle Amerikan kuulumista Israelin raamatulliseen heimoon. Amerikka on Joosefin toisen pojan Manassen siunausten perijä. ”Manassesta piti tulla suuri kansa... näen tämän lupauksen kirjaimellisen täyttymyksen Yhdysvalloissa.” Monissa kirjoituksissa esiintyi suurta kiinnostusta Egyptin pyramideihin. Erityisesti Gizan pyramidilla katsottiin olevan suuri merkitys ”pyramidi on valtava todistus Jumalasta ja hänen kansastaan”, kirjoitti Wild.

Otan vielä pari esimerkkiä kirjoittajien perusteluista. Pastori W.H.Poole julkaisi vuonna 1889 kirjansa Anglo-Israel, the Saxon Race Proved to be the Lost Tribes of Israel (Anglo-Israel, saksilainen rotu todistettu Israelin kadonneiksi heimoiksi). Siinä hän mm. luetteli seikkoja, jotka todistivat Englannin olevan keskeinen osa kadonneita heimoja. Näitä olivat:

-englantilaiset lähetyssaarnaajat (koska Israel on lähetyskansa, Jumalan todistaja)

-sunnuntain vietto (sunnuntai on sama kuin sapatti)

-lukuisat eng.kielen sanat (lainaus Poolen kirjasta: ”...beer (eng. olut) on hyvin tunnettu heprean sana tarkoittaen kaivoa tai lähdettä, kuten Beer-La-Hai-Boi... Beer-sheba... tietääkö englantilainen mies tilatessaan lasin olutta puhuvansa puhdasta hepreaa?”)

-henkilönimet (esim. Kenneth tulee hepr. nimestä Kenath, Malcom tulee Malchomista, jne.)

-paikannimet (lainaus: ”...kaupunki Pembrokeshiressa, nimeltä Narbeth (Nar-beth) on yhtä heprealainen nimi kuin Galilean Nasaret”)

-vihollisen porttien valloitus 1.Moos.22:17 (portti, eng. gate tarkoittaa myös satamaa ja tarkoittaa I-B:n valtaamia alueita merisatamineen ympäri maailmaa yms. sotilaallisesti ja poliittisesti merkittäviä kohteita, ”portit ovat Jumalan siunausten kruunu Israelille”)

-I-B:n kuninkaallisiin symboleihin kuuluva harppu oli Daavidin harppu. Jne.

Eräässä kirjassa mainitaan mm. Lontoon yllä 1800 -luvulla leijuneen, kivihiilenpoltosta peräisin olleen savupilven olevan Jumalan kirkkauden pilven, shekinan, osoitusta! Näistä esimerkeistä tarkka lukija huomannee britti-israelismin raamatunselityksen perusvirheen. Kun Kirjoitusten tulkinnan lähtökohdaksi tulee jokin muu asia, kuin ilmoitus sovittajasta, Kristuksesta, mennään harhaan. Israel, ja tässä tapauksessa kadonnut sellainen, on tullut Kristuksen sijaan. Kun profetioista innostutaan väärällä tavalla ja sovitetaan niitä väkisin vääriin ajankohtiin ja asioihin, päädytään pahimmillaan melkoisiin mielettömyyksiin.

Juhani Aitomaa

Jatkuu

[rita4]

Israelin kadonneet heimot Osa 3

Artikkelin aiemmissa osissa on viitattu, että ”Israelin 10 kadonneen heimon” myyttiä ylläpitävä British (Anglo)-Israelism -oppi on osittain ns. korvausteologiaa (kristillinen seurakunta ja/tai kristityt länsimaat ja kansat ovat raamatullinen Israel). Ajatus on väärä siinäkin mielessä, että Raamattu ei tunne ”kristittyjä kansoja”. Uskonpuhdistuksen ajatukset ovat vaikuttaneet ja olleet suureksi siunaukseksi länsimaille mutta niiden kansat eivät koskaan ole olleet kristittyjä raamatullisessa mielessä. Kansojen seassa vain on niitä, jotka ovat ottaneet vastaan Raamatun sanan ja totuuden itsestään syntisinä, jotka tarvitsevat Jumalan ihmiselle valmistaman sovituksen ja pelastuksen Kristuksessa.

Samoin on viitattu, että opetukseen liittyy väärää menestysteologiaa ja valtateologiaa. Erityisesti Iso-Britannian menestyminen ja voiman käyttö maailman politiikassa ja sen jälkeinen Amerikan nousu maailmanvallaksi, katsotaan sen piirissä raamatullisiksi todisteiksi Israelille luvattujen siunausten ja profetioiden toteutumisesta. Kuten 2 osassa tuotiin esille, opin raamatulliset perustelut ovat usein mielivaltaisia ja toisinaan jopa täysin mielettömiä. Siitä huolimatta 1800-luvulla esitetyt perusteet ovat edelleen voimissaan liikkeen nykyisten johtajien ja kannattajien joukossa.

Oppi on ihmiskeskeinen: se tekee ihmisjohtajista (erityisesti I-B kuningashuone) ”Jumalan valittuja” ja ”oikean” Israelin kuninkaita. Se korottaa ihmisen poliittisen vallankäytön ja tekniset saavutukset liittämällä ne suoraan Raamatun profetioihin. Profetioita tulkitaan usein mielivaltaisesti ja vielä toteutumattomille profetioille haetaan vastineita aikamme tapahtumista. Monessa kohden tulee mieleen epäonnistunut ”palikkatesti”, jossa testiin osallistuja yrittää hakata neliön muotoista palaa pyöreään reikään. Kun tarpeeksi hakkaa niin ehkä sen saa sopimaan.

Kuninkuuden – ja tässä tapauksessa Iso-Britannian kunigashuoneen – nostaminen Messias, Kristus-kuninkaan valtaistuimen haltijaksi siihen saakka kunnes Hän saapuu, on brittiläisen israelismin yksi keskeinen ajatus. Huomiotta jää miksi Jumala muinoin antoi Israelille kuninkaan. Se oli tuomio kansalle sen vaatiessa itselleen kuningasta perusteella ”mekin tahdomme olla niinkuin kaikki muut kansat; kuningas jakakoon meille oikeutta ja johtakoon meitä ja käyköön sotiamme” (1.Sam.8:20, myös 8:5). Jumalan mukaan: ”...minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaansa” (1.Sam.8:7). Israelin epäusko Jumalaa kohtaan antoi sille ihmiskuninkaan. Jumalan armollisuus tulee taas esille siinä, että Hän antoi Israelille vanhurskaan Daavid -kuninkaan, jonka sukupuusta syntyi Messias, syntien sovittaja Kristus.

British israelismin ajatukset nousevat aika ajoin esille myös suomalaisten kristittyjen keskuudessa. Opin alkuperää ja sen taustoja ei aina tunneta. Yleensä Suomen katsotaan edustavan Isaskarin heimoa. Isaskarilaisia katsotaan olevan myös Sveitsissä, toisinaan myös Hollannissa ja Saksassa. Kaikille british-israelismin kannattajille omissa maissaan on yhteistä etsiä yhtäläisyyksiä Israeliin oman kansansa historiasta ja kansallistaruista, kielen sanoista, henkilö- ja paikannimistä, vaakunoista, tavoista, jne., yleensä kaikesta mahdollisesta.

Esim. leijona on hyvin yleinen ja vanha symboli kansojen heraldiikassa ja koska Raamattu puhuu ”Juudan leijonasta” (tarkoittaen tietenkin Kristusta) siitä otetaan yhtäläisyys Israelin heimoihin. Perustelu ei ole looginen, koska toisaalta opetus jyrkästi erottaa Juudan (juutalaiset ja Benjamin) ja Israelin (muut heimot), mutta silti ottaa Juudan leijonan yhdeksi merkiksi koskien Israelia. Eräät suomalaiset opin kannattajat katsovat Israelin yhteydessä käytetyn Raamatun maininnan ”pohjoisesta maasta” (esim. Jer.31:8-9) viittaavan Suomeen.

Nykyaikana yhtäläisyyksiä haetaan lisäksi DNA tutkimuksen avulla. DNA -tutkimuksessa on kaksi linjaa: isälinja ja äitilinja. DNA -tutkimus ei todista suomalaisilla olevan kovinkaan paljon yhteistä nykyjuutalaisten kanssa. Voidaan olettaa, että jos olisimme israelilaisia, kuten british-israelismin mukaan juutalaisetkin toki ovat, niin DNA:ssakin olisi selvää yhtäläisyyttä. Suomessa, kuten kaikissa maissa, toki on niitä, joilla on juutalais-israelilaista perimää, sillä jo tuhansien vuosien ajan juutalaisia/israelilaisia on ollut kaikkien kansojen seassa, osa heistä kristinuskoon kääntyneitä.

Tutkimuksen mukaan esim. Y-DNA (miespuolinen DNA) osoittaa, että valtaosa, n. 60%, suomalaisista kuuluu aasialaiseen väestöön (Venäjän kautta) ja n. 30% ns. iberialaiseen väestöön (Euroopasta, väestöä on erityisesti Hollannissa, Saksassa ja Skandinavian maissa). Tällä DNA:lla ei ole paljonkaan yhtäläisyyttä juutalaiseen DNA:n. Sama pätee muihinkin kansallisuuksiin, joissa osa kristityistä uskoo olevansa osa raamatullista Israelia.

Japani ei ensimmäisenä tule mieleen yhtenä israelilaisena sukukuntana ja länsimaiset opin kannattajat eivät lue sitä ”kadonneiden” heimojen joukkoon. Mutta samoilla perusteilla, millä british-israelismia propagoidaan protestanttisen uskon piirissä olleissa länsimaissa, buddhalainen Japani voittaa ”kristityt” länsimaat monessa kohdin. Seuraavassa esimerkkejä Japanin ja Israelin yhtäläisyyksistä. Niitä on erityisesti shintolaisuudessa.

-Eräässä huomattavassa japanilaisessa Shinto-temppelissä huhtikuun 15. päivän ”Ontohsai” festivaali (alkuperä muinaisuudessa) kertoo samanlaisen tarinan, kuin Raamattu Aabrahamista ja Iisakista.

-Temppelin vieressä on vuori, jota ammoisista ajoista on kutsuttu nimellä ”Moriya-san”, Moorian vuori. Vuori on ”pyhä paikka”.

-Japanin kuninkaallisen perheen ympyräkuvio on kukka jossa on 16 terälehteä (krysanteemi). Aiemmin se oli samanlainen auringonkukkakuvio (vanha juutalainen symboli) mikä näkyy myös Jerusalemin Vanhan kaupungin Herodeksen portissa.

-Japanissa buddhalainen pappi laittaa otsalleen mustan kotelon, kuten ortodoksijuutalaiset Israelissa. Tapa on muinaisuudesta ja se esiintyi jo ennen kuin buddhalaisuus tuli Japaniin.

-Pappi puhaltaa torveen (merisimpukka), kuten israelilainen pappi shofariin (oinaan sarvi).

-Tarun mukaan yliluonnollinen olento ”Tengu” ojensi japanilaiselle ”tora-no-maki” -rullan, eli toorarullan.

-Muinaisista ajoista lähtien ”Daavidin tähti” -kuvio esiintyy uskonnollisissa yhteyksissä.

-Japanilaiset papit kantavat liiton arkkia, ”omikoshi” kuten muinaiset israelilaiset.

-Vanhan tavan mukainen japanilaisen papin viitta on valkoinen, kuten oli israelilaisilla papeilla.

-Papin ”pellavakasukka” ja ”rintakilpi” ovat paljolti kuten israelilaisilla.

-Muinaisista ajoista japanilainen pappi on heiluttanut kasvin oksaa merkiksi pyhittämisestä samoin kuin israelilainen pappi muinoin iisopin oksaa.

-Japanilaisen shinto-temppelin pohjakuva on samanlainen kuin israelilaisen temppelin (esipiha, pyhä ja kaikkein pyhin).

-Muinoin japanilaiset käyttivät suolaa vastasyntyneen rituaalissa kuten Hes.16:4 mainitsee vanhan israelilaisen tavan.

Edellä on vain osa perusteista, joiden kautta ryhmä japanilaisia kristittyjä perustelee kuulumistaan Israelin kadonneisiin heimoihin.Monet japanilaiset sanat, sanonnat ja mytologia voidaan yhdistää hepreaan ja vanhaan israelilaiseen kulttuuriin paljon vakuuttavammin kuin esim. suomalaiset tai englantilaiset koskaan. Ehkä paras selitys Japanista tavattuihin yhtäläisyyksiin on, että israelilainen kulttuuri levisi heimojen itään karkottamisen myötä siellä jo olevien kansojen joukkoon. Osa israelilaisista solmi seka-avioliittoja, kuten aina historian aikana kansat sekoittuvat. Uskomukset, perinteet ja tavat säilyvät, jotkut lähes muuttumattomina, toiset muuttuvat enemmän tai vähemmän aikojen kuluessa. Niitä liitetään toisiin kulttuureihin ja uskontoihin. Ilmeisesti näin tapahtui myös japanilaisten esi-isien kohdalla.

Otan vielä toisen british-israelismin yleensä hylkäämän rodun esimerkiksi yhtäläisyyksistä, eli Amerikan intiaanit. Ennen anglo-israelismin suurempaa maihinnousua Amerikkaan, sinne muuttaneita askarrutti kysymys: keitä intiaanit ovat? Tuolloin monet, arvovaltaisetkin tahot, alkoivat ajatella intiaaniheimoja Israelin kadonneiksi sukukunniksi. Jopa presidentti Thomas Jefferson kirjeessään Amerikan tutkimusretkeilijä Meriwether Lewisille, viittasi toiveeseen löytää ”kadonneen” Israelin olinpaikat Amerikasta. Pastori Ethan Smith julkaisi vuonna 1825 kirjansa ”View of the Hebrews” (Näkemys heprealaisista), jossa hän toi esille intiaanien ja israelilaisten yhtäläisyyksiä. Intiaanit uhrasivat ”ensi hedelmät”, kuten israelilaiset, heidän rituaalinsa muistuttivat paljolti Mooseksen laissa mainittuja, ihminen on epäpuhdas useita päiviä, jos on kosketuksissa kuolleeseen, jne.

Mormoniuskonnon perustaja Joseph Smith väitti saaneensa jumalallisen ilmoituksen kautta tiedon muinaisista kultalevyille kirjoitetuista teksteistä, jotka hän löysi. Niissä oli tieto Amerikan alkuperäisistä asuttajista. Varhaisempi joukko purjehti meren yli Amerikan mantereelle jo Baabelin kielten sekoituksen aikaan. Myöhemmin, n. 600 eKr., lähti joukko israelilaisia ”Lehin” johdolla Jerusalemista ja saapui mantereelle. Mormonin kirja kertoo näiden ”sivilisaatioiden” ajasta ja tuhosta.

Monet siis haluaisivat olla muinaisten israelilaisten jälkeläisiä tavalla tai toisella. Tällaiseen israelismiin kuuluu myös synkkä puoli. Yhdysvalloissa british-israelismi ajattelun yksi haara tunnetaan nimellä ”The Christian Identity Movement” (Kristillinen identiteetti). Liikkeeseen kuuluu vanhoillisia kirkkoja ja ryhmiä. Jotkut ryhmät toimivat erillään muista, toiset muodostavat löyhiä verkostoja, mutta yhteistä monelle on antisemitismi. Christian Identity Movement -liikkeellä on ollut yhtymäkohtia myös Klu Klux Klan -liikkeeseen, jonka perusti pastori William Simmons vuonna 1915. Amerikassa on juutalaisia vihaava pieni äärimmäisyysliike, joka pohjaa natsismiin ja arjalaiseen rotuajatteluun. Tässäkin ryhmässä tulkitaan Raamattua ja ”todellinen Israel” liitetään heidän yhteyteensä. Juutalaiset ovat pettureita, todelliset israelilaiset rotupuhtaita ja ”raamatullisia” arjalaisen rodun edustajia.

Eräät Kristillisen identiteettiliikkeen kannattajat haluavat erottua näistä vihamielisistä. Heidän mukaansa Christian Identity (myös nimeä Israel Identity käytetään), pohjaa 1860 -luvun adventismiin ja sapatin oikeaan viettoon (lauantai). Heidän mukaansa tosi Christian Identity -ihminen kuuluu maailmaa ”palvelevaan rotuun”, sillä Israel on Jumalan palveleva kansa. Arjalainen uskomus ei tähtää palvelemiseen, se on ”herrakansa”, joka tähtää, kuten Hitler, 1000-vuotisen valtakunnan pystyttämiseen maan päälle ja sen johtamiseen. Yhteinen nimittäjä Christian Identity -liikkeessä on valkoisen rodun, ”Seemin jälkeläisten”, paremmuus muihin nähden.

Kirjoittamieni esimerkkien kautta pyrin antamaan taustaa ja selvempää kuvaa siitä, kuinka Israelin sukukunnista on taruiltu kautta historian ja erityisesti lähellä meidän aikaamme. On hyvä pysähtyä miettimään, kuuluuko halu olla osa ”kadonnutta Israelia” ihmisen langenneen egon valtapiiriin, sillä lihallinen ihminen haluaisi aina olla jotakin ylevämpää ja parempaa. Jotakin suurempaa ja merkittävämpää, kuin pelkkä syntinen ja vieläpä ”pakana”, joka ei ainakaan suomalaisessa sanastossa saa suurta nostetta. Seuraavassa jaksossa alamme tarkastella lähemmin british-israelismin perusväittämiä ja kuinka ne sopivat Raamatun ilmoitukseen.

Juhani Aitomaa

Jatkuu...

[rita4]

Israelin kadonneet heimot Osa 4

Juhani Aitomaa

British/Anglo -israelismin perusväittämiin kuuluu, että raamatullisessa kielenkäytössä Juuda (juutalaiset) ja Israel (israelilaiset) erotetaan toisistaan. Opin kannattajat lukevat Raamatusta Israelille siunauksia (maanpäällinen menestyminen ja valta, eli länsimaat kärjessä Britannia ja USA) ja Juudalle lähinnä kirouksia ( maailman juutalaisten kokemat karkotukset ja vainot). En ole havainnut, että liikkeen kannattajat olisivat esim. ajatelleet seuraavaa juutalaisten raakaan vainoamiseen liittyvää seikkaa: Saksa (yleensä ainakin Saksan pohjoisosan asukkaat luetaan ”israelilaisiksi”) eurooppalaisine liittolaisineen sai aikaan holokaustin. Kun ainakin osa Saksaa luetaan israelilaisiin heimoihin, se tarkoittaisi myös, että israelilaiset tuhosivat Juudan heimon juutalaisia. Täten myös toinen maailmansota olisi osittain ollut israelilaisten heimojen ja Juudan välienselvittelyä. Ymmärrettävistä syistä tällaisia asioita ei kuitenkaan pohdita – ihmisajatteluhan on kaikessa itsekkyydessään varsin valikoivaa laatua. Esiintyy myös ajattelua, jossa saksalaiset nähdään muinaisten assyrialaisten jälkeläisinä ja Britannia, USA, ym. asiaan liitetyt maat israelilaisina. Tällä vältetään em. konflikti ajattelussa koskien holokaustia.

Raamatun tekstejä valikoidusti lukemalla saadaan aikaan hyvinkin monenlaista opetusta, joiden tueksi tekstejä liitetään. Erottaako Raamattu juutalaiset ja israelilaiset vai tarkoittavatko molemmat nimitykset yhä tunnistettavaa samaa kansanjoukkoa? Tutkimme ensin Raamatun tapaa antaa samalle kohteelle useampi kuin yksi nimitys. Jumala antoi Jaakobille nimen Israel 1.Moos.32:28, hänen painittuaan ”Jumalan enkelin” kanssa. Jakeessa 30 Jaakob mainitsee nähneensä Jumalan ”kasvot”. Jumala on ilmoitettu meille Kristuksessa. Juutalaisessa ajattelussakin Messias, Kristus, on Jumalan kasvot. Täten Jaakobin paini on myös esikuvaa taistelusta, joka käydään ihmissielussa, kun hän etsii Jumalan armoa ja apua hädässään. Jaakobille syntyi 12 poikaa, joiden jälkeläisten mukaan Israelin heimot nimettiin. Kaikki heimot tunnetaan yhteisnimellä Israel, kantaisä Jaakobin mukaan.

Raamatun kielenkäyttö on rikasta ja monipuolista. Sama asia voidaan nimetä kahdella ja useammallakin sanalla. Esim. sanoja Jaakob ja Israel, käytetään useassa paikassa tarkoittamaan yhtä kansallista kokonaisuutta. 4.Moos.23:7: ”Niin hän puhkesi lausumaan ja sanoi: "Aramista nouti minut Baalak, idän vuorilta Mooabin kuningas: 'Tule, kiroa minun puolestani Jaakob, tule ja sadattele Israelia'.” Ps.14:7: ”Oi, että Israelin pelastus tulisi Siionista! Kun Herra kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.” Jes.44:1: ”Mutta nyt kuule, Jaakob, minun palvelijani, ja Israel, jonka minä olen valinnut.” Jollakin logiikalla olisi mahdollista opettaa, että näissä jakeissa Jaakob ja Israel eivät tarkoita samaa kokonaisuutta, vaan Jaakob on pelkkä kantaisä Jaakob ja Israel on kansa. Tällaista opetusta ei tietenkään missään kuule, vaan kaikki ymmärtävät, että molemmat nimitykset näissä yhteyksissä tarkoittavat yhtä ja samaa kokonaisuutta. Jaakob/Israel käsittää kaikki 12 heimoa.

Kun british-israelilaiset korostavat, että Raamatun siunaukset on luvattu Israelille, eivät niinkään Juudalle ja nimestä johdetuille juutalaisille, kuinka voidaan selittää jakeiden, kuten esim. Jes.27:6 merkitys: ”Tulevina aikoina juurtuu Jaakob, Israel kukkii ja kukoistaa ja täyttää maanpiirin hedelmällänsä.” Jakeen mukaan koko Jaakob, Israelin kansa – johon pitää lukea mukaan Juudan heimo, ”kukkii ja kukoistaa” tulevina aikoina. Jae ei mitenkään sulje yhtä Israelin sukukuntaa (tai oikeastaan kahta: Juuda ja Benjamin, jotka muodostivat Juudan kuningaskunnan muun Israelin erottautuessa omaksi valtiokseen) siunauksen ulkopuolelle. Silti british-israelismissa tämä ja muut vastaavat jakeet luetaan siten, että Juuda, juutalaiset eivät siihen kaikissa historian vaiheissa sisälly.

Vastaavasti, eikö Raamattu anna varoitusta ja tuomiota Israelille vaan lähinnä vain Juudan heimolle? Luetaanpa esim. Jer.46:8: ”Sinä, minun palvelijani Jaakob, älä pelkää, sanoo Herra, sillä minä olen sinun kanssasi. Minä teen lopun kaikista kansoista, joiden sekaan minä olen sinut karkoittanut; mutta sinusta minä en loppua tee: minä kuritan sinua kohtuudella, mutta rankaisematta minä en sinua jätä." Jumalan kuritus luvataan siis koko Jaakob/Israelille! Profeetta Miika kuvaa Jumalan armahtavaa mieltä uppiniskaisen kansan suhteen, 2:12: ”Minä tahdon tarkoin koota sinut, Jaakob, kaikkinesi, visusti kerätä Israelin jäänteet, saattaa heidät yhteen, niinkuin lampaat tarhaan, niinkuin lauman laitumellensa: on oleva ihmisten kohina! ” Tässä puhutaan koko ”Jaakob/Israelin jäänteistä”, jäännöksestä, ei taaskaan sukukuntia erotellen vaan kaikki yhdessä.

Raamattu ei vastaavissa jakeissa lupaa jollekin Israelin sukukunnalle yhtä ja toiselle toista, vaan se käsittelee yhtä kansallista kokonaisuutta. Kun esim. 5.Moos. luku 33 luettelee eri heimoille tulevia siunauksia, se ei tarkoita, että meidän tulisi alkaa etsiä näiden siunausten merkkejä eri kansoista tänä päivänä, kuten british-israelismi tekee. Siunaukset eivät ole heimoja erottava tekijä, vaan kaikki ne kuuluvat yhdelle Israelille ja siihen viittaavat myös luvun päättävät jakeet 28-29.

Kun Raamattu puhuu Israelin paluusta omaan maahansa se ei erottele Juuda/Benjaminia ja muita heimoja. Yksiselitteisesti, Jer.30:10 ja 46:27: ”Mutta sinä, minun palvelijani Jaakob, älä pelkää, sanoo Herra, älä säiky, Israel. Sillä katso, minä pelastan sinut kaukaisesta maasta, sinun jälkeläisesi heidän vankeutensa maasta. Ja Jaakob on palajava, elävä rauhassa ja turvassa, kenenkään peljättämättä. ” Haluan painottaa kaikella edellä kuvatulla, että Jaakob/Israel nimellä Raamattu vääjäämättä tarkoittaa koko Israelia mitään heimoa siitä erottamatta. Erotteluun ei ole päteviä raamatullisia perusteita.

Koskeeko sama esittämistapa myös sanoja ”juutalainen/Juuda” ja ”israelilainen/Israel”? Sanojen esiintyessä on huomattava niiden asiayhteys. On selvää, että kun Raamattu kertoo Israelin valtakunnan kahtiajaosta, joka alkoi n. 937 eKr., Juuda oli yksi osa ja Israel toinen osa. Ne olivat erilliset valtakunnat. Silti Jumalan edessä ne olivat edelleen myös yksi Jaakob ja yksi Israel. Kansan jakautuminen oli yksi koko Israelia koskeva Jumalan kuritus 1.Kun.11.30-39.

British-israelismin perusta on valtakunnan kahtiajaon jälkeen tapahtuneessa 10 heimon pakkosiirtolaisuuteen karkotuksessa n. 722 eKr. Tuon tapauksen jälkeen Israelin 10 heimon sanotaan kadonneen kuin tuhka tuuleen. Otan esimerkin Colonel Garnierin kirjasta ”Israel in Britain” (ei vuosilukua, 1800-luvun lopulta tai 1900- alusta): ”Karkotuksen jälkeen kymmenen heimoa vaelsivat kansojen joukossa ja kun suuri osa maailmasta oli tuolloin raakalaismainen ja ei-vieraanvarainen, heistä tuli pian puolivillejä, samoin kuin kävi Pohjois-Amerikan ensimmäisten maahanmuuttajien – ja ilman asioiden ylöskirjaamista he lyhyessä ajassa saattoivat unohtaa kaiken muiston entisestä nimestään ja tilastaan...”

Toisin sanoen kokonainen kansa olisi unohtanut alkuperänsä, kielensä ja historiansa hyvin nopeasti. Tämä kaiken historian vastainen ja epälooginen johtopäätös pitää valtaa british-israelismissa yhä. Pakkosiirtolaisuus koski myöhemmin myös Juudan kuningaskuntaa n. 598 ja 586 eKr. 2.Kun.17:19: ”Ei myöskään Juuda pitänyt Herran, Jumalansa, käskyjä, vaan he vaelsivat niiden säädösten mukaan, jotka Israel itse oli tehnyt”, 25:21: ”... Ja niin Juuda vietiin pois maastansa pakkosiirtolaisuuteen.”

Raamattu kertoo monen Israelin 10 sukukuntaan kuuluneen siirtyneen Juudan kuningaskuntaan Israelin kuningaskunnan puolelta. Esim. 2.Aik.11:13,14,16: ”Ja papit ja leeviläiset, mitä koko Israelissa oli, tulivat kaikilta alueiltaan ja asettuivat palvelemaan häntä (Juudan kuningasta). Sillä leeviläiset jättivät laidunmaansa ja perintömaansa ja lähtivät Juudaan ja Jerusalemiin, koska Jerobeam (Israelin kuningas) ja hänen poikansa olivat hyljänneet heidät, niin etteivät he saaneet pappeina palvella Herraa... Ja heitä seurasivat kaikista Israelin sukukunnista Jerusalemiin ne, jotka sydämestään antautuivat etsimään Herraa, Israelin Jumalaa, uhratakseen Herralle, isiensä Jumalalle.” Kuningas Hiskian aikaan (n. 700 eKr.) Juudan alueella asuneet israelilaiset mainitaan mm. 2.Aik.31:6, ”Ja ne israelilaiset ja Juudan miehet, jotka asuivat Juudan kaupungeissa...”. Israelin ja Juudan ero ei siis koskaan ollut täysin ”puhdas” heimojen välinen erotus.

Juudan kuningas Joosia (n. 639-608 eKr.) nousi hallitsijaksi vajaat 100 vuotta sen jälkeen, kun Israelin kuningaskunta oli päättynyt. 2Aik.34:31-33: ”Joosia oli kahdeksan vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolmekymmentä yksi vuotta. Ja hän otti siihen liittoon kaikki, jotka olivat Jerusalemissa ja Benjaminissa. Ja Jerusalemin asukkaat tekivät, niinkuin Jumalan, heidän isiensä Jumalan, liitto vaati. Ja Joosia poisti kaikki kauhistukset israelilaisten kaikista maakunnista ja vaati jokaista, joka Israelissa oli, palvelemaan Herraa, heidän Jumalaansa. Niin kauan kuin hän eli, he eivät luopuneet pois Herrasta, isiensä Jumalasta.”

Edelliset jakeet kertovat, että jakautuminen oli ohi 10 heimon muodostaman valtakunnan päätyttyä ja Juudan kuninkaalla oli vaikutusvaltaa myös sillä alueella, joka oli muinoin 10 heimon Israel. Entisen Israelin kuningaskunnan alueella asui edelleen alkuperäisten heimojen jäseniä, joita ei oltu viety maasta. Samoin Juudaan jäi vielä karkotuksen jälkeen asumaan maan alkuperäisväestöä, kuten luemme mm. 2.Kun.24:14, tämänkin väestön joukossa oli väkeä Israelin eri sukukunnista.

Persian Kuningas Kooreksen hallitusaikana (n. 576-529 eKr.) annettiin määräys sallia pakkosiirtolaisten paluu Juudan alueelle. Tässä yhteydessä Raamattu ei enää puhu erikseen Juudan valtakunnasta ja Israelista vaan nimittää paluun tehneitä sekä juutalaisiksi, että israelilaisiksi. Esran kirja kertoo pakkosiirtolaisten paluusta omalle maalleen. Otan esimerkkejä Esran ja Nehemian kirjoista kuvaamaan tapahtunutta kehitystä, sillä nämä kirjat ovat avainasemassa kertomaan minne 10 heimoa ”katosivat” - vai katosivatko sittenkään. Esra 2:1 mainitsee, että paluumuuttajat ”palasivat Jerusalemiin ja Juudaan...” ja heti jakeessa 2 puhutaan ”Israelin kansan miesten” (muista: Israel = Jaakob = kaikki 12 heimoa) lukumäärästä. Edelleen:

Esra 2:70: ”Sitten papit, leeviläiset ja osa kansaa sekä veisaajat, ovenvartijat ja temppelipalvelijat asettuivat kaupunkeihinsa, ja kaikki muut israelilaiset kaupunkeihinsa”,

3:1: ”Kun seitsemäs kuukausi tuli ja israelilaiset jo olivat kaupungeissa, kokoontui kansa yhtenä miehenä Jerusalemiin” (siis Juudaan) ,

4:12: ”Tietäköön kuningas, että ne juutalaiset, jotka lähtivät sinun luotasi meidän luoksemme, ovat tulleet Jerusalemiin. He ovat nyt rakentamassa tuota kapinallista ja pahaa kaupunkia ja panemassa kuntoon muureja ja korjaamassa perustuksia”,

4:23: ”Niin pian kuin kuningas Artahsastan kirjelmän jäljennös oli luettu Rehumille, kirjuri Simsaille ja heidän virkatovereilleen, menivät he kiiruusti Jerusalemiin juutalaisten luo ja estivät väkivoimalla heidät työtä tekemästä”, myös 4:3, 5:1, 6:14, 16, 17, 21, jne.

Siis nimitys ”israelilainen” ja ”juutalainen” ovat samaa tarkoittavia.

Esra lähti Juudan valtakunnan alueelle Jerusalemiin n. 458 eKr., niin on arvioitu. Hänestä sanotaan 7:10: ”Sillä Esra oli kiinnittänyt sydämensä Herran lain tutkimiseen, seuratakseen sitä ja opettaakseen Israelissa lakia ja oikeutta.” Esra oli ”Herran Israelille antamien ohjeiden ja käskyjen tuntija”, j.11. Silloisen kuningas Artahsastan käskykirjeessä mainitaan mm. ”Minä annan käskyn, että minun valtakunnassani jokainen Israelin kansan jäsen (kaikki heimot) ja sen papit ja leeviläiset, jotka ovat halukkaat lähtemään Jerusalemiin (joka oli entisen Juudan pääkaupunki), lähtekööt sinun kanssasi.”

Aika pian Esran jälkeen, n. 445 eKr., Nehemia pyysi kuningas Artahsastalta ”lähetä minut Juudaan”, Neh.2:5. Nehemian kirja mainitsee usein ”juutalaiset” (mm. 1:2, 4:2, 6:6 jne.). Esran kirjasta ja muualta opimme jo, että Juudankin alueella asui kaikkien heimojen jäseniä. Juudan alueen mukaan kaikkia Israelin heimojen jäseniä oli alettu nimittämään juutalaisiksi. Nehemia käyttää myös Israel -nimeä, esim. 7:72 (73): ”Ja papit, leeviläiset, ovenvartijat, veisaajat ja osa kansasta sekä temppelipalvelijat, koko Israel, asettuivat kaupunkeihinsa. Ja niin tuli seitsemäs kuukausi, ja israelilaiset olivat jo kaupungeissansa”, samoin 9:1 ja 2.

Raamattu kertoo siis selvästi, että niin 10 heimon jäseniä kuin Juudan ja Benjaminin heimojen ”juutalaisia” palasi pakkosiirtolaisuudesta maahan, jossa kaiken aikaa oli asunut ainakin jonkin verran juutalaisia/israelilaisia. Pakkosiirtolaisuus hävitti eron ja Juudaan palannut kansa oli yhtenäinen joukko, josta käytettiin kumpaakin nimeä: juutalaiset ja israelilaiset. Kaikki olivat taas yksi Israel: Esra 10:1: ”Kun Esra näin rukoili ja tunnusti, itkien ja maahan langeten, Jumalan temppelin edustalla, kokoontui hänen luoksensa sangen suuri joukko Israelin miehiä, naisia ja lapsia; sillä kansakin itki katkerasti”, j.5: ”Niin Esra nousi ja vannotti pappien päämiehet, leeviläiset ja kaiken Israelin tekemään näin. Ja he vannoivat.”

Hesekielin luvussa 37 on tunnettu profetia kuolleista luista. Luku kuvaa Israelin heimon kokoontumista ja hengellistä heräämistä. Luvussa käsitellään myös valtakunnan jakautumista. Luvussa mainitaan Efraim ja häneen liittyneet Israelin sukukunnat (10 heimon liitto) sekä Juuda. Sitten luvataan ”... ne tulevat yhdeksi minun kädessäni.” Jumala lupaa: ”Eivätkä he enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi.” Hesekielin profetia on tärkeimmältä osin toteutumatta, Israel ei vielä kansana ole tunnustanut Messiasta. Mutta enää se ei ole kaksi kansaa. Raamattu vahvistaa sen.

Osa muinaisten Israelin ja Juudan kuningaskuntien väestöstä jäi pakkosiirtolaisuutensa maihin. He olivat jo asettuneet aloilleen ja elämä soljui vähintään tyydyttävästi. Osa avioitui muihin kansallisuuksiin kuuluneiden kanssa. Osa muutti vieläkin kauemmas ja vei muassaan juutalaista kulttuuria ja uskontoa. Varmaan osa myös assimiloitui pakanakansojen sekaan. Osa palasi Juudaan ja alkoi rakentaa Jerusalemia ja koko Israelia. Kaikkialla ”juutalainen” ja ”israelilainen” alkoi merkitä samaa asiaa.

UT:n tapa käyttää sanoja ”juutalainen” ja ”israelilainen” on sama vakiintunut käytäntö, jonka näemme alkaneen vähintäänkin jo Esran ja Nehemian aikana. Apostolien teoissa Paavali aloittaa puheensa ”Te Israelin miehet”, 2:22, - ei Juudan miehet. Samoin 3:12. British israelismin mukaanhan ”israelilaiset” 10 heimoa olivat tuolloin olleet kateissa jo pitkän aikaa. UT:ssa esiintyvä tapa mainita Israel, ei miltään osin tue heidän näkemystään. Jaakob osoittaa kirjeensä ”12 hajallaan asuvalle sukukunnalle”, eli muissa maissa asuville juutalaiset/israelilaiset -yhteisöille. Paavali käyttää molempia nimityksiä Room. luvussa 9, jne. ”Kadonneet” heimot eivät siis Raamatun mukaan ole kadoksissa. UT:n aikaan Israelin kansa, juutalaiset, koostui kaikista heimoista. Juutalainen oli vakiintunut yhteisnimitys. British-israelismissa nämä seikat pyritään väkisin vääristämään ja muuttamaan sanomalla ”juutalaiset ovat israelilaisia, mutta kaikki israelilaiset eivät ole juutalaisia”.

Jatkuu

[rita4]

Israelin kadonneet heimot Osa 5

David Baron (1857-1926) oli tunnettu Jeesukseen uskova juutalainen Englannissa aikana, jolloin oppi erityisesti alkoi kiinnostaa ja levitä kansakunnan keskuudessa. Oppia vastustavassa kirjassaan ”The History of the Ten Lost Tribes – Anglo-israelism examined” hän sanoo mm.: ”

-Mitä voimmekaan sanoa kauheasta Raamatun kirjoitusten vääristelystä, kuten koskien Matt.10:5-6? ( Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: 'Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö'). Sitä ennen luemme Matt.9:36-38, kuinka Jeesus sankan kuulijakunnan keskellä tunsi sääliä heitä kohtaan, koska he olivat ”nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta”.

-Sitten hän sanoo opetuslapsilleen ”eloa on paljon mutta työmiehiä vähän” ja kehottaa heitä rukoilemaan elon Herraa lähettämään lisää työmiehiä. Hän kutsuu opetuslapsensa tähän työhön kehottaen heitä menemään ”Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö”, tässä maassa, siis juutalaisten keskuuteen. UT:ssa samaa kansaa kutsutaan sekä juutalaisiksi että israelilaisiksi. Tämä on ilmeisen selvää. Tiedämme, että Johannes Kastajan tehtävä - kuten myös Jeesuksen ja apostolien aina Herran ylösnousemiseen saakka - oli tarkoitettu toimitettavaksi Palestiinan juutalaisten keskuudessa.

-Sen sijaan angloisraelismi tekee mielikuvituksellisen muutoksen asiaan selittäen 12 apostolin kuuluneen Benjaminin heimoon ja että Israelin huoneen kadonneet lampaat tarkoittavat tuon ajan keskisen Aasian ja muiden alueiden pakanakansoja, jotka olivat menettäneet tietoisuutensa israelilaisesta alkuperästään. Heidän mukaansa apostolit tekivät matkansa 10 kadonneen heimon luo, pakanoiden eli saksien ja englantilaisten esi-isien tykö. Tämä on vain pieni osa sitä tyypillistä ajattelua, jota opin raamatunselittäjät sanovat ”historiallisiksi todisteiksi” tukemaan teoriaansa, jonka pohjalle oppi rakentuu.

-Kun Pietari sanoi (Apt.2:36) “Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte”, hän osoitti sanansa Palestiinan juutalaisille, kuten kaikki tiedämme. Raamatussa Jumalan valintaa koskeva sana, kun jätetään pois sen käyttö leeviläisiä ja papistoa koskien, ilmenee 16 kertaa yhteydessä Siioniin ja Jerusalemiin. Yhtä monta kertaa se esiintyy tarkoittaen koko kansakuntaa, kuten esim. 5.Moos.7:6, 14:2, Ps.33:12, Jes.41:8,9, jne.

-”Minun palvelijani” -ilmaus esiintyy n.17 kertaa Jesajan kirjan toisessa puoliskossa ja kun se ei suoraan viittaa Messiaaseen, kuten 42:1, 49:3-7, 52:13 ja 53:11, se tarkoittaa koko kansakuntaa. Lisäksi pitää muistaa, että Jesaja profetoi koskien “Juudaa ja Jerusalemia”, kuten Raamatussa mainitaan. Jeremia käyttää samaa tapaa samassa tarkoituksessa, eli koko kansaa koskien, viidessä kohdassa.

-Nimet ”juutalainen” ja ”israelilainen” alkoivat tarkoittaa samaa pakkosiirtolaisuuden aikana. Angloisraelismin yksi absurdi väittämä on liittää sana ”juutalainen” tarkoittamaan vain Juudan heimon jälkeläisiä. Raamatussa sana tarkoittaa kaikkia Jaakobin jälkeläisiä, jotka katsovat olevansa Juudan kuningaskunnan alamaisia. Tämän kuningaskunnan perustajaksi odotetaan ”Daavidin Poikaa”, ”Juudan leijonaa”, jonka valta ulottuu aina maailman ääriin saakka.

-Eräs tunnettu Raamatun tutkija kirjoittaa: ”Se, että nimitys 'juutalainen' tuli yleisnimeksi koskemaan kaikkia israelilaisia, jotka olivat halukkaat säilyttämään kuningaskunta -ajattelun, oli luonnollinen kehitys sen jälkeen kun 10 heimon poliittinen itsenäisyys päättyi.” Heillä kaikilla oli yhteinen toivo liittyen Juudan kuningaskuntaan ja Daavidin huoneeseen.

-Angloisraelismi opettaa, että 10 heimon jäseniä ei koskaan manínita “juutalaisiksi” ja juutalaiset eivät ole israelilaisia. Molemmat väittämät ovat valheita. Keitä olivat ne, jotka palasivat maahan Babylonian vankeudesta? Angloisraelilaiset sanovat heidän olleen ainoastaan Juudan heimon juutalaisia. Esran kirja käyttää palaavista nimitystä juutalainen 8 kertaa mutta 40 kertaa se mainitsee israelilaiset ja Israelin. Nehemia mainitsee juutalaiset 11 kertaa ja Israelin 22 kertaa. Ne, jotka jäivät Persian laajan valtakunnan 127 provinssiin, olivat angloisraelismin mukaan Israelin huone. Mutta Esterin kirjassa, joka kuvaa pakkosiirtolaisten oloja, kansaa sanotaan juutalaisiksi 45 kertaa mutta ei kertaakaan israelilaisiksi.

-UT:ssa samaa kansaa kutsutaan juutalaisiksi 174 kertaa ja israelilaisiksi 75 kertaa. Angloisraelismin väittämä on, että juutalainen tarkoittaa vain Juudan heimon jälkeläistä eikä israelilaista. Paavali sanoo kuitenkin useammin kuin kerran olevansa sekä juutalainen että israelilainen, Apt.21:39, 22:3, Room.11:1, 2:Kor.11:22, Fil.3:5. Herramme oli lihansa puolesta Daavidin huoneen ja Juudan heimon jälkeläinen, siis “juutalainen”. Silti sanotaan, että Hän tuli “Israelille” ja kuten Room.9:3-5 Paavali sanoo, lihansa puolesta myös ”israelilainen”: ”Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen! ” Hurskaasta Annasta sanotaan, että hän oli ”juutalainen”, silti hän kuului Asserin heimoon.

-Huomioon ottaen kaiken edellisen Herrasta lähtien aina apostoleihin saakka, voimme ymmärtää missä mielessä israelilaisia voidaan pitää ”kadonneina”. Angloisraelilaiset viljelevät paljon tätä sanaa mutta epäraamatullisessa ja epähengellisessä tarkoituksessa. Kymmenen heimoa, kuten Juuda ja Benjamin, olivat Kristuksen aikana - kuten vielä tänäänkin - ”kateissa”, mutta ei siksi, että he olisivat unohtaneet kansallisen identiteettinsä, vaan koska he (Jes.53:6) kaikki ”vaeltavat eksyksissä niinkuin lampaat” ja ”kukin... poikkesi omalle tielleen”.

-Jeremia ilmoittaa saman asian: ”Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa (väärät opettajat ja johtajat) olivat vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille; he kulkivat vuorelta kukkulalle, unhottivat lepopaikkansa”, Jer.50:6. Vain Jumalassa (Messiaassa, Kristuksessa) on todellinen lepopaikka kansalleen. Kansan hengellinen, kadotettu tila oli se järkyttävä seikka, joka kerta toisen jälkeen sai Herramme Jeesuksen liikuttumaan ja tuntemaan sääliä Häntä seuraavia kansanjoukkoja kohtaan. He olivat kadoksissa kuten lampaat ilman paimenta.

Juhani Aitomaa

Jatkuu...

[rita4]

Israelin kadonneet heimot Osa 6

Seuraava teksti on David Baronin kirjasta: The History of the Ten "Lost" Tribes: Anglo-Israelism Examined. (Artikkelin lopussa olevat viitteet ovat allekirjoittaneen).

Varhaisia väärinkäsityksiä ja sekaannuksia koskien 10 heimon kohtaloa

On tarpeellista käsitellä tätä asiaa tarkemmin, koska jopa eräät nöyrämielisetkin raamatunopettajat ja kirjoittajat, vaikka eivät ole angloisraelilaisia, ovat eksyneet tässä asiassa. Eikä se ole ihme, sillä jo Josefus (1) sijoitti suuren joukon 10 heimon jäseniä jonnekin Eufrates virran takaiseen paikkaan (Antiq. 11.1,2). Tämä juutalainen traditio sijoittaa mahtavan 10 heimon kuningaskunnan kuvitellun, ihmeellisen Sambation -virran (2) taakse. Tuota virtaa ei kukaan voi ylittää, koska se viskoo kiviä (kuin tulivuori) koko viikon ajan paitsi sapattina. Talmud mainitsee kolme paikkaa jonne 10 heimoa karkotettiin: Alue edellä mainitun ihmeellisen Sambation -virran ympärillä, Antiokian lähellä oleva Daphne ja kolmas paikka, jota ei voi nähdä eikä nimetä, koska se on jatkuvasti pilvien piilottama.

Kaikki edellä mainittu kuvaa sitä, kuinka varhain eräiden mieli hämärtyi asian suhteen. Samoin on esitetty, että Agrippan (3) puheessa viittaukset (Josefus, Wars 2,16.4) koskien niitä, jotka asuvat “kaukana Eufrateksen takana” ja “ne kansastanne, jotka asuvat Adiabenessa” (4), tarkoittavat jotakin tuntematonta 10 heimon asuinpaikkaa. Juutalaiset saisivat heiltä apua taistelussaan Roomaa vastaan ellei Parthian kuningaskunta olisi estämässä ko. avun perille saapumista. Tämä kaikki on erehdystä. Adiabenessä asuvat saattoivat kuulua, tai sitten ei, 10 heimoon, mutta he olivat silti osa tunnettua karkotusta ja (kuten Agrippa viittaa) osa “kansaanne”, eli juutalaisia.

Lähempänä omaa aikaamme tarua10 heimosta esitti Eldad Ben Mahli Ha Dani 9. vuosisadalla (5). Hän väitti tietävänsä missä 10 heimoa eli ja asui tuohon aikaan. Ha Danin mukaan “Dan, Naftali, Gad ja Asser olivat Havilassa (6); Sebulon ja Ruuben Paaranin vuorilla (7); Efraim ja puolet Manassesta Etelä-Arabiassa; Simeon ja toinen puoli Manassesta Kasaarien maassa (8).” Edelleen hän esitti, että “10 heimoa asettuivat osiin Etelä-Arabiaa tai ehkä Abessiniaan (9)”, sen mukaan minne Havilan maa sijoitettiin. Se, että islamilla on juutalainen alkuperä on ilmeistä tässä ajattelussa.

David Reubeni elvytti ajatuksen sanoen olevansa sukua Ruubenin heimon kuninkaalle (10), joka heimo eli Pohjois-Arabiassa, Khaibarissa. Abraham Farisolin mukaan jäljelle jäänyt osa heimoista oli aavikolla, Mekkaan vievän reitin varrella, lähellä Punaista merta. Hän yhdisti Ganges -virran Gozan -virran (11) kanssa ja oletti Intian Beni-Israel heimon olevan 10 heimon jälkeläisiä. Hänen mukaansa Ganges -virta oli Sambation, ja erotti intialaiset juutalaisista. Jotkut antiikin ja keskiajan maantieteilijät sekoittivat keskenään Etiopian ja kaukaisen Intian ja se sai jotkut kirjoittajat sijoittamaan 10 heimon asuinsijan Abessiniaan.

Abraham Yagel (12) eli 16. vuosisadalla ja perusti edellä esitetyn mukaiset uskomuksensa David Reubenin ja Eldad Ha Danin tukimuksiin. On mahdollista, että jotkut raportit koskien Etiopian falasha -heimoa johtivat tähän päätelmään. Yagelin mukaan Paavi Clement VII aikaan alueelle lähetettiin sanansaattajia. Osa heistä kuoli matkan aikana mutta palanneet kertoivat uutisia 10 heimon mahdista ja hyvin laajasta asuinalueesta. Yagel lainaa myös kristittyä matkailijaa, Vincent of Milania, joka oli turkkilaisten vankina 25 -vuoden ajan. Milan matkusti aina Fez'iin saakka ja edelleen Intiaan, josta kertoi löytäneensä Sambation -virran ja lukuisia juutalaisia pukeutuneina silkkiin ja purppuraan. Heillä oli 7 kuningasta ja kysyttäessä maksoivatko he veroja sulttaani Selimille (13), he sanoivat etteivät koskaan ole maksaneet veroja yhdellekään sulttaanille tai kuninkaalle. On mahdollista, että tällä tarinalla on yhteys Intian rannikkokaupungin Cochinin (Kochi) juutalaisyhteisöön.

Vuonna 1630 yksi Salonican juutalainen matkusti Etiopiaan, maahan missä Sambation -virran myös uskottiin sijaitsevan. Vuonna 1646 eräs Baruch, matkustaessaan Persiassa, sanoi tavanneensa miehen nimeltä Malkiel, Naftalin heimosta, ja hän palasi mukanaan kirje Mooseksen lasten kuninkaalta: kirjeen näki Azulai (14). Myöhemmin se jäljennettiin Jacob Saphirin (15) matkakirjaan (Eben Saphir, i. 98). Tämä tieto herätti niin paljon mielenkiintoa, että vuonna 1831 Baruch ben Samuel, Pinskistä, lähetettiin etsimään Mooseksen lapsia Jemenistä. Hän matkusti erämaassa 15 päivää ja sanoi tavanneensa daanilaisia paimentamassa lammaslaumojaan. Myös 1854 Amram Ma'arabi lähetettiin Safedista etsimään 10 heimoa ja hänen jälkeensä vuonna 1857 David Ashkenazi meni Abessiniaan tutkimaan juutalaisia. (Lähde: Jewish Encyclopaedia).

Kaikki edellä esitetty perustuu kuitenkin legendoihin ja mielikuvitukseen. Kristittyä kirjoittajaa lainatakseni: “Me, 20. vuosisadalla, joille mikään osa maailmaa ei enää ole tuntematon, tiedämme, että ei ole mitään maata kaukana sivistyksestä, jossa 10 heimoa asuisi. (Muinaisten) Matkailijoiden tarut ovat osoittautuneet vääriksi: 10 heimoa sellaisenaan ei ole olemassa.”

Professori A. Neubauer (16) on oppinut juutalainen ja hän kertoo tutkimuksistaan artikkelisarjassaan, joka löytyy The Jewish Quarterly Review -julkaisusta: “Missä ovat 10 heimoa? Voimme vain sanoa: ei missään. Ei Afrikassa, Intiassa, Kiinassa, Persiassa, Kurdistanissa, Kaukasuksella tai Bukharassa. Olemme sanoneet, että suuri osa heistä pysyi Palestiinassa (Toimituksen huomautus:1800 -luvun ja 1900 -luvun alun kirjoissa ja teksteissä oli yleistä puhua nykyisen Israelin ja Jordanian alueesta Palestiina -nimisenä etenkin brittivallan aikaan), sekoittuen osittain samarialaisiin ja sulautuen niihin, jotka palasivat Babylonian vankeudesta. Heidän mukanaan tuli paljon väkeä myös Median (17) kaupungeista ja epäilemättä monet näistä olivat juutalaiseen uskontoon kääntyneitä, olihan juutalaisen uskonnon harjoitus jatkunut Mesopotamiassa koko toisen temppelin ajan.”

Jotkut kristityt kirjoittajat tarrautuvat näkemykseen, että vaikka jotkut 10 heimon jäsenet sulautuivat juutalaisiin, niin silti jossakin on erillinen ihmisjoukko, jotka ovat muinaisen Israelin kuningaskunnan jälkeläisiä. Tämä joukko paljastuu tulevaisuudessa ja yhdessä Juudan kanssa se palaa Palestiinaan ja saa nauttia lupauksista. Nestorialaiset (18), jotka asuvat Kurdistanin vuorilla (osa muinaista Assyriaa), afgaanit (19), Pohjois-Amerikan intiaaanit ja jopa japanilaiset on “tunnistettu” täksi kansaksi. Mutta kaikki tämä perustuu profetioiden väärinkäsittämiseen..

Voi olla, että nestorialaiset, afgaanit ja eräät idän heimot ovat alkuperäisten Assyriaan karkotettujen israelilaisten jälkeläisiä. Mutta kun he ovat enemmän tai vähemmän sekoittuneet avioliittojen kautta ympäröiviin kansoihin ja luopuneet kansallisista tavoista ja riiteistä, kuten ympärileikkaus, sapatin vietto jne., he ovat, samoin kuin monet nykyisen ajan juutalaiset (jotka vähitellen assimiloituvat pakanakansoihin), katkaisseet yhteytensä Israelin toivoon eivätkä enää ole Jumalan tarkoittamassa mielessä osa tätä “omituista” ja erillistä Israelin kansaa.

Profetian todistus historian valossa

Aluksi käsittelen lyhyesti Aamoksen kirjan 9 luvussa olevaa profetiaa, joka osoittaa, että näkemykseni on yhtäpitävä sen kanssa. Profeetta Aamos oli Juudeasta, Tekoan kylästä, noin 20 km etelään Jerusalemista. Jumala valtuutti hänet profetoimaan erityisesti pohjoiselle, 10 heimon kuningaskunnalle. Siinä tarkoituksessa hän meni Beeteliin, joka oli kuningas Jeroboamin asettama epäjumalanpalvonnan keskus ja tarkoitettu palvontapaikaksi Jumalan säätämän Jerusalemin temppelin sijasta. Aamoksen tehtävä oli julistaa Jumalan tulevaa tuomiota 10 heimon Israelille heidän Jumalasta luopumisensa takia.

Kirjan viimeinen kappale (9:8-15), puhuttiin vain noin 70 vuotta ennen lopullista Samarian hävitystä vuonna 721 eKr. Se on yksi merkittävimpiä Vanhan testamentin profetioita ja antaa kuvan 10 heimon tuolloin vielä tulevasta historiasta, 9:8-10: “Katso, Herran, Herran silmät ovat syntistä valtakuntaa vastaan, ja minä hävitän sen maan pinnalta; kuitenkaan en minä Jaakobin heimoa kokonaan hävitä, sanoo Herra. Sillä katso, minä käsken seuloa Israelin heimoa kaikkien kansain seassa, niinkuin seulalla seulotaan: ei jyvääkään putoa maahan. Miekkaan kuolevat kaikki minun kansani syntiset, jotka sanovat: 'Ei saavuta, ei kohtaa meitä onnettomuus'. ”

Tässä meillä on pähkinänkuoressa koko 10 heimon tulevaisuus. Ensiksi, erillisenä kuningaskuntana heidät tultaisiin tuhoamaan maan päältä eikä koskaan enää palauttamaan entiselleen. Israelin 10 heimon erillinen kuningaskunta oli Jumalan sallima vain määrätyn ajan ja se oli myös rangaistus Daavidin kuningashuoneelle. Kun sen aika, noin 250 vuotta epäjumalanpalvelusta, oli ohi niin assyrialaiset tuhosivat sen eikä ole mitään lupausta sen tulevasta poliittisesta itsenäisyydestä.

Kun tämä kuningaskunta tuhottiin, mitä ihmisille tapahtui? Profetia kertoo sen: ”'kuitenkaan en minä Jaakobin heimoa kokonaan hävitä', sanoo Herra”. Sana tarkoittaa, että he (10 heimon israelilaiset) palaavat Jaakobin heimoon. Heistä tulee jälleen Jaakobin perheen jälkeläisiä ilman erityistä heimojakoa. Yhtenä Jaakobin perheenä, tai Israelina (kuten profetia ilmoittaa), he joutuvat kohtaamaan jonkin kauhean ja erityisen asian. Mikä se on? Sekö, että he ”katoavat” jonnekin 2600 vuodeksi ja sitten heidät havaitaan anglosakseiksi? Ei missään tapauksessa! ” Sillä katso, minä käsken seuloa Israelin heimoa kaikkien kansain seassa, niinkuin seulalla seulotaan: ei jyvääkään putoa maahan...”, tai kuten toinen, samoin erityisesti 10 heimolle puhunut profeetta Hoosea ilmoittaa ”Minun Jumalani on hylkäävä heidät sillä he eivät ole häntä totelleet. He joutuvat pakolaisiksi pakanain sekaan” (9:17). Tämä hylkääminen ei kuitenkaan ole pysyvä, kuten profeettakin ilmoittaa, vaan määräaikainen.

Eräät kirjoittajat ovat nähneet paljon vaivaa selittäessään Jesajan lukua 11, jossa Israelia kutsutaan karkotetuiksi (11:12). He antavat ymmärtää, että tämä ”Israel” voidaan löytää jostakin yhdestä paikasta erossa saman jakeen ”hajotetusta” Juudasta. Mutta tämä on pelkkää mielikuvitusta. Jeremia 30 luvussa Juudaa ja Israelia kuvataan yhdessä samana hajotettuna kansana. Missään ei ole viitteitä, että heitä (Israelia erikseen) tulisi erityisesti etsiä ja löytää jostakin maailmankolkasta.

Aamoksen ja Hoosean profetiat on osoitettu ensi sijassa 10 heimolle. Heidät karkotetaan maastaan ja heitä ”seulotaan” kaikkien kansojen seassa. Angloisraelismin Israel on tunnistettavissa kansakuntana (tai tiettyinä kansoina), mutta Raamatun ja historian Israel on siis ”kaikkien kansojen seassa”. Mikä kansa sopii tähän kuvaukseen, mistä kansasta voidaan sanoa, ”Ja niiden kansojen seassa sinä et saa rauhaa, eikä jalkasi löydä lepopaikkaa. Herra antaa sinulle siellä vapisevan sydämen, rauenneet silmät ja nääntyvän sielun” (5.Moos.28:65). Angloisraelismin mukaan he ovat Israelista erillisiä ”juutalaisia”, Juudan heimon jälkeläisiä, mutta Jumalan sana sanoo heitä ”Israelin heimoksi”, tai ”Jaakobin heimoksi”. Kun Juuda karkotettiin maastaan vuonna 588 eKr., ja Jerusalem hävitettiin, niin he liittyivät 10 heimon veljiinsä karkotuksessa. Koko Jaakobin heimo aloitti yhdessä vaelluksensa kansojen joukossa.

Aikanaan jäännös kaikista heimoista palasi maahan. Muut kulkivat itään ja länteen eivätkä löytäneet pysyvää asuinsijaa, rauhaa eikä lepopaikkaa, kuten Mooses jo kansan historian alussa ja kauan ennen heimojen jakaantumista profetoi. Hajotus tulisi olemaan koko Jaakobin yhteinen kokemus, jos he luopuvat Jumalastaan. Ja niin kävi ja sukupolvien aikana sekaannuksessa ja hajotuksessa sukutaulut hävisivät. Kukaan ei enää kykene osoittamaan mistä heimosta tai perhekunnasta he tulevat. Näin on siihen saakka kunnes Hän, joka Israelin hajotti, kokoaa heidät.

David Baronin varoitus

Ei pidä ajatella, että angloisraelismi on vain harmitonta spekulaatiota. Näin ajattelevia on niidenkin joukossa, jotka muutoin eivät usko siihen. Pidän sitä eräänä viimeisen ajan eksytyksenä, joka vie ihmisten huomion pois hengellisestä ja ikuisesta. Haluan luetella joitakin vaaroja:

Joskus opetus lähestyy jumalanpilkkaa väärentäessään ja vääristäessään Kirjoituksia. Yksi sen ajatuksia on hylätä ajatus 1000 -vuotisesta valtakunnasta ja liittää siihen kuuluvat lupaukset brittiläiseen kansaan ja nykyiseen aikaan. Raamattu liittää nämä lupaukset Jumalansa yhteyteen palanneelle Israelille. Angloisraelismi hämmentää ja vääristää tämän seikan.

Opetus ruokkii kansallista ylpeyttä ja kansallistaa Jumalan siunaukset (Britannialle ja muille tietyille maille) liittäen ne yksilökeskeiseen aikaamme. Se ylistää ja kerskaa Britanniaa ja luottaa lihassa sen mahtiin, jonka se on tunnistanut kadonneeksi Israeliksi, joka ”valtaa vihollistensa portit” ja josta käytännössä on tullut koko maailman rakastajatar. Kaikki tämä riittää siihen, että Jumalan tuomio kohtaa kansakuntaa ja se saa jokaisen tätä maata rakastavan vapisemaan. Angloisraelismi vie ihmisen huomion pois tärkeimmästä, siitä, minkä kautta yksin saadaan Jumalan hyväksyntä. Sen mukaan kansa, joka käytännössä koostuu miljoonista uskomattomista, erirotuisista epäjumalanpalvojista, onkin yli kaksituhatta vuotta sitten karkotettu erityinen kansa. Jumalan mielisuosio antaa sille erityisiä siunauksia ja se saa loputtomiin nauttia niistä. Näin tämä oppi on esittämässä toista perustaa Jumalan hyväksymiselle ja se on syrjäyttämässä Jeesuksen Kristuksen merkityksen.

Ratkaisevaa ajassamme on vain yksi kysymys, onko ihminen ”Kristuksessa” vai ei. Kun kyseessä on uskova ihminen, juutalainen tai pakana, heidän tulevaisuutensa ei mitenkään liity Palestiinaan tai Englantiin, vaan siihen perintöön, joka on turmeltumaton, tahraantumaton ja joka ei koskaan häviä. Jos ihminen ei ole uskossa, heidän ajatuksiaan ei tulisi hämmentää spekulaatioilla brittiläisen rodun uskotellusta alkuperästä ”kadonneena” 10 heimona. Heidän tulee etsiä yhtä ja ainoaa Pelastajaa, joka meidän kaikkien tulee tuntea, ei lihassa vaan hengessä. Ilman Häntä jokainen israelilainen ja ei-israelilainen on kadotettu.

Oppi ryöstää juutalaiselta kansalta, oikealta Israelilta, sille kuuluvat tulevat lupaukset ja liittää ne nykyisen ajan brittiläiseen kansakuntaan. Samalla se vie huomiota pois kansasta, joka Jumalan tarkoituksen mukaan ja Hänen armonsa vaikutuksesta kääntyy pitkän epäuskonsa jälkeen Jumalansa puoleen. Se on koko maailmalle ”kuin elämä kuolleista” (Room.11:15).

Viitteet

(1)Josefus, hepr. Josef ben Mathitjahu (Joosef Matteuksen poika), lat. Titus Flavius Iosephus (eli Flavius Josefus) syntyi vuonna 37 jKr. juutalaiseen papilliseen ja kuninkaalliseen sukuun. Hän toimi roomalaisia vastaan nousseiden juutalaisten joukkojen komentajana Galileassa mutta joutui Rooman vangiksi jo ennen Jerusalemin hävitystä. Keisari Vespasianus (Rooman keisari vv. 69-79 jKr.) säästi hänen henkensä. Kun sotapäällikkö Titus piiritti Jerusalemia Josefus oli tämän joukkojen mukana todistamassa kaupungin hävitystä. Josefus kehotti myös maanmiehiään antautumaan ja sai siksi petturin nimen. Hänen arvokas perintönsä jälkipolville on juutalaisten historiaa valottavat teokset. Josefuksen kuolinvuodesta ei ole varmuutta, se lienee jossakin vuoden 100 jKr. paikkeilla.

(2)Sambation -virta on juutalainen legenda tarunhohtoisesta ja paratiisinomaisesta paikasta, jossa asuisi karkotettujen israelilaisten/juutalaisten jälkeläisiä. Toisen legendan mukaan Sambation virran luona asui mahtava kansa ”Mooseksen lapset”.

(3)Raamatun Herodes (Agrippa) 11-44 jKr., ”juutalaisten kuningas”. Josefuksen mukaan myös Agrippa Suuri -nimellä tunnettu hallitsija.

(4)Muinainen Adiabenen kuningaskunta Mesopotamiassa, pääkaupunki Arbela. Se oli osa Parthian valtakuntaa. Sen hallitsija Izates II (n. 34-58 jKr. ja hänen äitinsä Helenan sanotaan kääntyneen juutalaisuuteen. Kun Rooman valta levisi alueelle Adiabenestä tuli osa tätä maailmanvaltaa.

(5)Eldad Ben Mahli Ha Dani, juutalainen kauppamies ja matkailija 800 -luvulla. Aikanaan hän herätti suurta kiinnostusta juutalaisten asumispaikoissa kertomalla mielikuvituksellisia taruja seikkailuistaan ja 10 kadonneesta heimosta, joiden luona hän oli vieraillut. Keskiajalla monet juutalaiset oppineet epäilivät hänen kertomuksiaan.

(6)Havilan maa mainitaan Raamatussa 3 kertaa ja se sijoitetaan yleensä Egyptin itäpuolelle Arabiaan, mahdollisesti nykyisen Saudi-Arabian paikkeille.

(7)Paaranin vuoret ja erämää sijaitsee Siinain niemimaan eteläosassa.

(8)Kasaarit olivat turkinsukuinen kansa Mustanmeren ja Kaspianmeren pohjoisosissa. Kasaarien valtakunta ajoittuu vuosiin n. 700-900 jKr. Monet kasaarit kääntyivät juutalaisuuteen ja osittain tästä on lähtöisin luulo, että kasaarit ovat osa 10 kadonnutta heimoa.

(9)Abessinia, eli Etiopia.

(10)David Reubeni syntyi 1490 jKr., oli juutalainen poliittisesti aktiivi seikkailija ja mystikko. Reubenin syntyperä on mysteeri, jota ruokkii hänen oma kertomuksensa alkuperästään. Reubeni sanoi veljensä olevan kuningas Joosef Reubeni, joka yhdessä 70 vanhimman kanssa johti voimakasta juutalaisvaltiota keskisessä Arabiassa. Reubenin syntypaikaksi on myös arveltu Intian tai Afganistanin juutalaisyhteisöä. Sudanissa Reubeni väitti olevansa Muhammedin jälkeläinen. Juutalaisten asuttamissa paikoissa hän puhui idässä olevasta suuresta juutalaisten kuningaskunnasta, jota hänen veljensä johti, saaden näiltä rahaa. Reubeni pääsi puhumaan asiasta myös paaville ja Portugalin hallituksen edustajalle. Reubenin vehkeily johti hänet katolisen kirkon inkvisition eteen ja todennäköisesti kuolemaan n. 1541 jKr. (kuolinvuodesta ei ole varmuutta, toiset lähteet 1535).

(11)Muinainen Gozan -virta on nykyinen Amudarja, Keski-Aasian pisin joki Afganistanin vuorilta Aral -järveen.

(12)Abraham Yagel 1553-1623 jKr. Juutalainen kabbalisti, filosofi ja kirjailija, joka eli Italiassa.

(13)Sulttaani Selim II 1524-1574 jKr., laajan ottomaanivaltakunnan hallitsija.

(14)Juutalainen oppinut ja juutalaisen uskonnollisen kirjallisuuden julkaisija Haim Yosef David Azulai (ben Isaac Zerachia) 1724-1806 jKr.

(15)Jacob Saphir 1822-1886 jKr., alunperin romanianjuutalainen Safediin asettunut rabbien valtuuttama varojenkerääjä ja matkailija, joka mm. matkusti maailman juutalaisyhteisöissä keräämässä varoja kuuluisan Jerusalemin Hurva -synagogan rakentamiseen.

(16)Adolf Neubauer 1831-1907 jKr., oli Baronin aikalainen tunnettu rabbiinisen kirjallisuuden tuntija.

(17)Muinainen suuri Median valtakunta 678-549 eKr., Lähi- ja Kauko-idän alueella.

(18)Nestorialaiset ovat vanha kristillinen kirkkokunta Vähä-Aasiassa ja Syyriassa. Sen perustajan Nestoriuksen opilliset näkemykset torjuttiin Efesoksen (431 jKr.) ja Kalkedonin (451 jKr.) kirkolliskokouksissa. Useimmat nestorialaiset (lukumääräksi arvioidaan alle 200 000 henkeä) elävät nykyisin Irakin, Syyrian ja Iranin alueilla. Suuri osa heistä on kuitenkin joutunut muuttamaan kotimaistaan äärimuslimien vainojen takia.

(19)Afganistanissa on heimoja, joilla on juutalaisia tapoja ja perinteitä, etenkin pataaneilla, eli pashtuilla. Pataaniheimot ovat säilyttäneet vuosisatojen ajan sukutauluja, joista osa on kirjoitettu kultakirjaimin eläimen nahalle. Heimojen nimet ovat israelilaiset: Levani (afgaanin kielellä) on Leevi, Shinwari – Simeon, Harabni – Ruuben, Ashuri – Asser, Jaji – Gad, Daftani – Naftali, Yusuf Su – Joosefin pojat, Afridi – Efraim, jne. Afgaaniperinteen mukaan heidän aiempi kuningashuoneensa polveutui suoraan Benjaminin heimosta ja kuningas Saulista. Benjaminin heimo jäi yhteen Juudan heimon kanssa, kun 10 pohjoista heimoa erosivat omaksi valtioliitokseen (2.Aik.luvut10-11). Keitä ovat pataanit? Monet yhtäläisyydet viittaavat vanhaan perinteeseen, joka on samanlaista kuin juutalaisilla. Pataanien ja heidän ympärillään olevien heimojen alue on keskeisesti sitä aluetta, jossa israelilaisten heimojen jäseniä, myös juutalaisia, on aina asunut merkittävä määrä. Suunta on sama, jonne Raamatun mukaan Israelin 10 heimoa aikanaan karkotettiin. Juudan heimon keskuuteen tuli pohjoisen valtakunnan 10 heimon jäseniä näiden paetessa Assyrian hyökkäystä Juudan turviin. Kun Juudan vuoro tuli sortua valloittajansa edessä (siirto Baabeliin 606-586 eKr.), maasta pois siirrettyjen Juudan heimolaisten joukossa oli siis myös muihin heimoihin kuuluvia. Baabeliin karkotus vei Juudan ja muiden heimojen jäsenet samalle maantieteelliselle alueelle, jonne jo aiemmin oli pakkosiirretty suuri joukko israelilaisia Assyrian hallitsijan toimesta 700 luvulla eKr. Ei olisi suuri sensaatio, jos pataanit – ainakin osa heistä – ja mahdollisesti jotkut muutkin tuon alueen kansanryhmät, olisivat osa Israelin 10 heimon ja Juuda/Benjaminin karkotettujen jälkeläisistä. Kun Baabelin vankeus päättyi ja mahdollisuus palata takaisin Israeliin ja Jerusalemiin koitti, kaikki eivät kuitenkaan lähteneet takaisin. On myös mahdollista, että nämä heimot kääntyivät aikanaan israelilaisten/juutalaisten vaikutuksesta juutalaiseen uskontoon (kuten suuri osa kasaareista) ja sen jälkeen islamiin. Myös seka-avioliitot ovat vaikuttaneet asiaan.

Juhani Aitomaa