Marjatan uskoontulo, Herra ei jättänyt kovistyttöä naamarin

[rita4]

Marjatan uskoontulo, Herra ei jättänyt kovistyttöä naamarin taakse

Hengelliset asiat ovat kiinnostaneet minua jo pienestä tytöstä asti. Kävin äitini kanssa kotikokouksissa. Muistan vieläkin, kun siellä kysyttiin, kuka haluaa lähteä seuraamaan Jeesusta.

Kuinka olisinkaan halunnut nostaa käteni, mutta ajattelin, että se tarkoittaa vain aikuisia. Sitten tuli nuoruus. Menin maailman iloja ja murheita maistelemaan. Olin hiljainen ja ujo. Siksi täytyi luoda koviksen rooli ja maski naamaan; vahva meikki.

Onnen aaltoilua

Sain ihailuja ja kehuja: kuinka kaunis oletkaan. Olin onnellinen, kun näin toisten tyttöjen kateelliset katseet. Hengellisiä asioita en enää silloin paljon ajatellut. Menin kihloihin, sain ensimmäisen lapseni. Olin hyvin onnellinen vauvan saamisesta.

Olin katsellut usein toisten vauvoja ja ajatellut, etten saisi koskaan omaa lasta. Samana iltana, kun erosin miehestäni vuonna 1974, löysin nykyisen ihanan mieheni, ja saimme vielä yhden lapsen.

Silti jotain puuttui

Kaiken piti olla kunnossa, mutta tiesin, että jotain puuttuu. Päiväni alkoivat tuntua surullisilta ja elämä alkoi näyttää toivottomalta. Pohdin jo, miksi olin edes syntynyt tänne. Sydämeni tuntui kylmältä ja päiväni yhä mustemmilta.

Mietin miksi tähän elämääni ei ala tulla valoa. Synnit painoivat sydäntäni. Kannoin katkeruutta, en osannut antaa anteeksi. Mieltä masensi. En saanut keneltäkään sellaista lohdutusta, joka olisi auttanut. En kokenut rauhaa. Tuntui, että näännyn matkallani.

Kuuliko kukaan tuskaani?

Mietin, olisiko ketään, jonka puoleen voisin kääntyä. Herra tiesi ja kuuli tuskani ja hätäni. Aloin taas käydä hengellisissä tilaisuuksissa. Eräässä kokouksessa menin eteen, jotta puolestani rukoiltaisiin. Siellä kysyttiin, haluanko tulla Jumalan lapseksi. Vastasin kyllä. Halauksia ja onnitteluja tuli. Olinhan nyt Jumalan lapsi, vaan olinkohan?

Kenen omana nyt?

Halusin todella olla Jumalan lapsi, mutta en ymmärtänyt silloin, että kahta tietä ei voi yhtaikaa kulkea. Tuli kova taistelu siitä, olenko maailman vai Herran oma. Toisaalta ajattelin, että olen uskossa ja että jos uskovana olo on tällaista, että melkein jo pää sekoaa, en jaksa taistella vaan luovutan.

Käytin viikonloppuisin alkoholia ja tupakoin. Yritin luopua näistä paheista omin voimin, mutta tuloksetta. Join ihmisiltä salassa, mutta tiesin, että Herra näkee.

Kosketus

Vihollinen kuiskaili, etten voi jättäytyä kokonaan Herran omaksi, enhän voi kuitenkaan lopettaa alkoholinkäyttöä. Mutta tiedätkö; vihollinen valehtelee! Oloni oli jo niin tuskainen, että enää oli kokeilematta yksi asia ja sen tein Herran edessä!

Vihollinen sai väistyä. Olin yksin kotona, siitä on nyt 12 vuotta. Nöyrryin Herran eteen. Rukoukseni oli: Nyt tahdon rakas Taivaan Isä luovuttaa koko itseni sinun omaksesi. Silloin tapahtui. Sillä hetkellä tunsin Herran armon ja rakkauden kosketuksen. Aloin itkeä.

Rauha valtaa

Siinä hetkessä, kun Herra kosketti armollaan, valtava painon tunne rinnastani putosi pois. Hengitys oli höyhenenkeveää ja rauha tuli elämääni, juuri sellainen kuin Herra lupaa omilleen; Joh 14:27: ”Minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa”.

Tämä Raamatun kohta on minulle hyvin rakas. Rauha on todella säilynyt, pysyvä rauha. Se rauha, jota monet maailmasta etsivät, on väliaikainen.

Ymmärsin myös sen, että olin nyt uudestisyntynyt ylhäältä, tuli täydellinen pelastusvarmuus, Joh 3:3. Aivan kaikki syntini olivat poissa. Jeesuksen ristillä vuodattama veri pesi minut puhtaaksi kaikista synneistäni. Onnellisempaa hetkeä en elämässäni ole kokenut.

Anna sinäkin itsesi Herralle

Alkoholia, jonka takia siirsin usein uskonratkaisua, en ole uskoon tultuani kertaakaan nauttinut. Siitä oli todella helppo luopua, kun Herra kuuli rukoukseni. Vain yhden kerran anoin ja Herra vapautti.

Älä sinä ystävä kuuntele vihollisen valheita, vaan jättäydy kokonaan Herran omaksi. Herra tietää mitä tarvitsemme ja auttaa ja pitää meistä huolen.

Vaikka kuinka täällä myrskyää, saamme todeta – on Herran rauha pysyvää. Jeesus antoi elämääni tarkoituksen; saan todistaa hänestä. Vaikeina aikoina muistan: Kyllä minä selviän, koska olen Herran oma. Kohtaan pian Jeesuksen ja saan elämän iankaikkisen, Joh 3:16.

Välty kadotuksen kauhuilta

Koen, että HERRA ON TEHTÄVÄN ANTANUT MULLE, KERTOA TÄMÄ VIESTI KAIKILLE, MYÖS SINULLE. HÄN KUOLI SINUNKIN EESTÄSI RISTILLÄ KERRAN, OI NÖYRRY SINÄKIN ETEEN HERRAN. EI SELLAISTA SYNTIÄ OLLA VOIS, ETTEIKÖ HERRAN VERI VOIS SITÄ PUHDISTAA POIS!

Kehotan sinua ystäväni, sinä joka kaipaat iloa, rauhaa ja rakkautta ja siunausta elämääsi: tee elämäsi tärkein ratkaisu. Luovuta itsesi synteinesi kokonaan Jeesukselle. Silloin omistat kaiken. Et joudu katselemaan kadotuksen kauhuja, vaan pelastut niiltä.

Marjatta Immonen
Varkaus