HILJENNYTÄÄN JUMALAN MAJESTEETIUDEN EDESSÄ

[rita4]

Osmo Mäkinen

Tulin vuonna 1949 vakavaan hengelliseen herätykseen. Olosuhteeni oli Jumala järjestänyt niin, että silloin asuin maalla sen verran yksinäisessä paikassa, että uskoontuleminenkin tapahtui omaehtoisen etsimisen kautta. Olihan siellä tosin evankelistoja, jotka ajoittain pitivät kokouksia.

Seurakuntayhteys muodostui pienistä paikallisista rukouskokouksista, joita oli kerran viikossa.

Sitten pääsin asumaan Tampereen lähistölle ja pääsin mukaan Greta Mattisen johtamaan kitarakuoroonkin. Sen ajan kitarakuorojen lauluvalikoima oli mielestäni Herralle hyvin mieluista, niissä kun puhuttiin Jeesuksen verestä. Se on aihe, jota nykyään niin saarnoissa kuin lauluissakin mieluimmin vältetään!

Muistan, kun olin Tampereen Saalem-rukoushuoneen eteisessä. Kokous oli loppumassa, ja rukoiltiin esirukousta pyytävien puolesta. Kuulin kuoron laulavan: "Verilähteelle riennä, sen aalloissa puhdistumaan!"

Tunsin kosketuksen sisimmäsäsni, että minunkin tulee puhdistautua asioista, joita oli kertynyt. Muistan toisenkin laulun, jota silloin paljon laulettiin: "Tyyntykää, tyyntykää juurella ristin, maailman äänet tuska ja muu, vaikene maailman syyte ja kiitos, tyyntyös, taisto, hiljene maa!"

Olen siinä vakaassa käsityksessä, että Jumalan eteen tultaessa pitäisi hiljentyä. Esirukouspalvelua suorittavakin odottaisi hiljaisuutta ja sitä, että hän voisi kuulla Jumalan Pyhän Herngen kuiskaukset. Sellaisissa yhteyksissä ainakin minun mielestäni kovaääniset musiikkiesitykset helposti jopa häiritsevät!

Eikö Jumalan pyhien kasvojen eteen pitäisi mennäkin juuri siksi, että kuulisi, mitä Herralla olisi sanottavaa. Raamatun nuori Samuel ainakin sai yön hiljaisina tunteina oppia kuuntelemisen ja kuulemisen taidon!

Herrra vahvistaa Ilmestyskirjan luvuissa 2-3 seitsemän kertaa kehotuksen;" Jolla on korva, se kuulkoon, mitä henki seurakunnalle sanoo."

[rita4]

Olen siinä vakaassa käsityksessä, että Jumalan eteen tultaessa pitäisi hiljentyä. Esirukouspalvelua suorittavakin odottaisi hiljaisuutta ja sitä, että hän voisi kuulla Jumalan Pyhän Herngen kuiskaukset. Sellaisissa yhteyksissä ainakin minun mielestäni kovaääniset musiikkiesitykset helposti jopa häiritsevät!

Eikö Jumalan pyhien kasvojen eteen pitäisi mennäkin juuri siksi, että kuulisi, mitä Herralla olisi sanottavaa. Raamatun nuori Samuel ainakin sai yön hiljaisina tunteina oppia kuuntelemisen ja kuulemisen taidon!

Herra vahvistaa Ilmestyskirjan luvuissa 2-3 seitsemän kertaa kehotuksen;" Jolla on korva, se kuulkoon, mitä henki seurakunnalle sanoo."

Psalmi 37:
3 Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
4 silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
5 Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
6 Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.
7 Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.
8 Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.
9 Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.

Mieleeni nousi tuo psalmi. Olen itsekseni useinkin miettinyt Herran edessä hiljentymisen tärkeyttä. Minä ainakin liiankin usein huomaan vain paasaavani Herralle asioitani, sen sijaan että; Hiljentyisin edessään, odottaen, mitä Hän tahtoisi minulle puhua..

Ja kun sitten on seurakunnissa esirukouspalvelua, niin kuinka usein, aivan liiankin usein harmikseni huomaan, miten rukoilija paasaa isoon ääneen asioita kun on ensin kysynyt syytä, että; Miksi rukoiltava tuli eteensä, luokseen pyytämään rukousta. Olen jutellut joidenkin uskovien kanssa tästä asiasta (esirukouspalvelun muoto) ja olen heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että: "Ei ole niinkään tärkeää edes kysyä, että miksi tuli rukoiltavaksi ja mikä on asiansa, kuin odottaa ja kuunnella Hengen korvilla, mitä Jumala haluaa puhua tuolle rukoiltavalle ja ehkä rukoilijallekin. Eli hiljentyä odottamaan Jumalan puhetta, ääntä."

Jaksanko minä, tai jaksatko sinä rakas kanssamatkaajani odottaa sitä, mitä kenties Herra haluaa sinulle puhua? Käskemmekö me Jumalaa, vai: saako Isä puhua sekä ohjata meitä siihen, mikä on Hänen tahtonsa. Onko meillä vain kiire saada apu, tai vastaus?

Kun mennään Herran eteen niin ihanintahan olisi tietysti se, jos jaksaisimme vain hiljaa odottaa sitä hetkeä, kun Hän alkaa puhua meille Pyhän Henkensä kautta. Mutta, voiih, miten se onkin niin vaikeaa tämän ajan kiireiselle ihmisille, tai jonka mielestä vastaukset pitää tulla heti kuin manun illallinen..

Ps. 62:
2 Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.
3 Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.
------------------------------------
6 Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.
7 Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.
8 Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.
9 Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.

Eija Merilä - Apu tulee ylhäältä