”Leikkauksen riskejä olivat muistin ja puheen menettäminen”

[rita4]

”Leikkauksen riskejä olivat muistin ja puheen menettäminen” – Juhana Tarvainen sai epilepsiaan avun leikkauksesta
EPILEPSIA 25.05.2023 10:00

KAROLIINA RAUHIO-POKKA

Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kotimaantyön johtaja Juhana Tarvainen oli 18-vuotias, kun epileptiset kohtaukset alkoivat. KUVA: KAROLIINA RAUHIO-POKKA

Juhana Tarvainen sairasti vaikeaa epilepsiaa, johon hän sai apua leikkaushoidosta. Vaativaan operaatioon liittyy riskejä.

Ajokortti takataskussa. Valkolakki pian päässä. Intti alkamassa. Tulevaisuus edessä, kuten kenellä tahansa 18-vuotiaalla nuorukaisella.

Sitten Juhana Tarvainen havahtuu ambulanssista. Hänelle kerrotaan, että hän on juuri saanut tajuttomuus- ja kouristuskohtauksen.

Ensin kohtaus tulkitaan nestehukasta ja rasituksesta johtuvaksi. Olihan kaunis ja lämmin kesäpäivä, ja Juhana oli touhunnut pitkän päivän vähillä unilla lasten kanssa. Hän oli isosena lasten kesäleirillä.

|Vain joitain viikkoja myöhemmin Juhana saa kuitenkin uudelleen kohtauksen, mutta tällä kertaa hän on auton ratissa.

Vain joitain viikkoja myöhemmin Juhana saa kuitenkin uudelleen kohtauksen, mutta tällä kertaa hän on auton ratissa. Juhana menettää autonsa hallinnan, joka kaartaa vastaantulevien kaistalle, suistuu ojaan ja törmää puuhun. Enkeleitä on onneksi matkassa, sillä Juhana ei saa naarmuakaan.

Onnettomuus johtaa tarkempiin tutkimuksiin, joissa Juhanalla todetaan epilepsia. Oli vuosi 2002. Ajokortti lähti, eikä armeijaankaan ollut enää asiaa. Nuoren miehen unelmat olivat murskana.

***

Miten sitten tapahtui? Lue Juhana Tarvaisen koko haastattelu Uuden Tien verkkolehdessä.

[rita4]

Jotenkin tuo otsikko kolahti.. Kun ajattelen lähes päivittäin vieläkin selkäleikkaustani 15.10.2018 oulussa. Se epäonnistui monellakin tavalla silloin, vaikka piti leikkaajana olla suomen parhaimpia kirurgeja. Olipa totta tosiaankin hyvä ja pätevä; Höh!?

Minullahan on leikattu selkääni tähystyksellä jo 2007 raahessa ja siloin olin lähellä neliraaja halvausta, näin minulle kerrottiin. En kävellyt enää juuri ollenkaan ja kivut oli Hirveät. Leikkaus oli n 4 tuntia ja kuntouduin siitä yllättävänkin hyvin.

Mutta tämä leikkaus, jonka takia olen edelleenkin kipeä selästäni ja varsinkin oikeasta jalastani.Sain kamalan hermosäryn ja varpaat vispaa kävelyn jälkeen, eikä ole tuntoa oikeastaan koko jalkapöydässä. Kävin fysioterapeutilla 8x mutta vaivaani ei saatu kuntoon ja hän tuumasikin, että: "Ne ovat pilanneet hermot selästäni ja ei ole inhimillistä parannuskeinoa, eikä millä lievittää vaivojani, kankeutta, ym. Vain uusi selkäleikkaus", mutta siihen en tule suostumaan, pilaavat vain lisää.

Ja syyksi epäonnistumiseen sanoivat;"Kun eivät saaneet päätäni käännettyä?!" Tiesivät että minulla on todettu oys,sa paljon aikaisemmin niskassa mikähän nikama se olikaan, ongelmaa.. Ja kun se leikkaava lääkäri sit tuli heräämöön, niin hän katsoi minua, kuin ois toivonut mun kuolleen ja ei edes tervehtiny, oli niin ollakseen koko ukko.. Heräämön valvoja sanoikin minulle, että: "Hän jo luuli kollegansa kanssa, etten taida herätäkään." HMM?!

Mutta hän ei tiennyt, että olen Jeesuksen oma ja elämäni on aina Herran kädessä. Lähtö ei tule tosta vain, onettomuuden tai muunkaan takia, Jos ei ole vielä aika lähteä. Päivämme on jo taivassa määrätty ja ennen sitä päivää, emme kuole, ei sit mihinkään, ei. Vaan kun ihminen sit kuolee, niin silloin hänen elinaikamsa on täyttynyt, eikä siitä silloin pelasta, paranna maailman parhainkaan lääkäri, eikä mikään lääke.

Elämä on lahjaa ja olenkin sitä aikas paljonkin miettinyt viime aikina, että: "On hyvä osata iloita elämästään, sairaanakin ja koittaa vain pyrkiä tyytymään osansa, eikä nurista, tai kapinoida". Sellanen ei mitään, eikä ketään auta, ei. Vaan sellanen marina ja tyytymättömyys vie kaiken ilon ja voimankin elämästä, on vain masennusta ja apatiaa, tyytymättömyyttä..

Nyt sain viime vuoden lopulla kun löydettiin 2 aivoinfarktia, niin sairaalassa lääkäri syötti ja määräsi lääkkeen, joka teki lopulta 2 viikon jälkeen masentuneen sekä itsetuhoisen. Sen tajuttuani, kun oikein säikähdin omia hurjia, pimeitä ajatuksiani, niin lopetin sen syömisen, vaikka se lääkäri monta monituista kertaa painottikin, ettei sitä saa lopettaa ominpäin. Nyt sain siitä jonkinlaisen hermovian ja käteni tärisevät ja varpaat. Mutta olen päättänyt etten luovuta, vaan pyydän ja saankin voimia jaksaa sekä selvitä aina yksi päivä kerrallaan. Kiitos Herralle!!

Tässä oli vain muutamia en halua muista vaivoistani valittaa, kun pärjään Jeesukseni avulla/ kanssa, sekä kun mieheni on minulle niin suurena apuna aivan kaikessa. Sekin on kiitos aihe Isälle, joka johdatti hänet elämääni melkein pari vuotta sitten. Se aivoinfarkti lääke oli ja on vanhusten tappolääke..Kun tampereella neuron ylilääkäri sanoi, ettei ikinä määräisi sitä lääkettä kebellekään?!

Tämä tuttu raamatunpaikka rohkaisemaan ja lohduttamaan lopuksi. Pysy lähellä veristä ristiä, sekä Jeesusta, Auttajaasi! Ole Siunattu ystäväni! Hepr. 2:18 Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.