Jumalan rauha sydämessä on lisääntyvää laatua

[rita4]

Juhana Lehmuskoski

Jumala tahtoo, että hänen rauhansa asuu meissä. Vanhurskaus tuo sisäisen rauhan, samoin Jumalan Sana, Raamattu. Jopa Jumalan sallima kuritus ja kärsimys on tarkoitettu lisäämään rauhaa elämässämme.

Vanhurskaus tuo rauhan

Jos tahdomme saada sisäisen rauhan, meidän tulisi etsiä ensin Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan. Jo muinoin profeetta Jesaja muistutti, että siitä seuraa lepo ja rauha.

"Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee vanhurskaus.

Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti." (Jes. 32:15-17)

Vanhurskaus tarkoittaa Jumalan hyväksyntää. Se tuo mukanaan levollisen mielen, levon Herrassa. Omilla teoillamme emme voi saavuttaa koskaan Jumalan hyväksyntää, koska emme yllä milloinkaan hänen tasolleen. Hän on pyhä, ja me olemme luotuja olentoja.

Vanhurskaaksi voimme tulla vain uskomalla Jeesuksen sijaiskuolemaan. Hän on tehnyt kaiken puolestamme. Siksi Jeesus huusi ristillä riippuessaan: " Se on täytetty!"

Rauha Jumalan kanssa

Sydämen rauhaa emme voi koskaan saavuttaa, jos ei synny rauhaa Jumalan kanssa. " Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta." (Room. 5:1)

Vain yhteydessä taivaan Herraan voimme saada rauhan. Jesaja sanookin tästä: " Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra." (Jes. 48:22)

Vaikka ihminen uskoisi tietopuolisesti Jumalaan mutta ei olisi koskaan kokenut uudestisyntymistä elämässään, hän ei pääse henkilökohtaiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Hän ei saavuta rauhaa, jota hänen omatuntonsa kaipaa.

Sellaista ihmistä kutsutaan muotojumaliseksi. Kenenkään ei tulisi tyytyä siihen. Tietopuolinen usko on kyllä hyvää ja tarpeellista. Itse asiassa se on välttämätöntä pelastukseen, sillä Raamattu sanoo:
"Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät." (Hebr. 11:6)

Tietopuolisen uskon tarkoitus on tässä ilmaistu selvästi. Se on tuleminen Jumalan luo, hänen omakseen tuleminen. Kun ihminen lähtee seuraamaan Jeesusta, syntyy rauha ihmisen ja Jumalan välille.

Yhteen niputetut siunaukset

Jumalan maailmassa vallitsee se sääntö, että siunaukset on niputettu yhteen. Jos ihmisen elämässä on jotakin hyvää, siinä on muutakin hyvää.

Jeesus ilmaisi tämän sanomalla:" Sillä sille, jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on."

Tämä Jeesuksen lausuma kuulostaa monimutkaiselta ja vaikeasti ymmärrettävältä, mutta sillä on selvä tarkoitus. Jos ihmisellä on Jeesus sydämessä, hän saa kaiken muunkin, mitä Jumala lupaa Sanassaan. Jos hän ei ole uskossa, häneltä otetaan pois viimeinenkin eli väärä luottamus ja turva.

Vanhurskaus ja rauha on myös niputettu yhteen. Tämä todetaan jo Psalmien kirjassa:
" Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen. Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu. Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa, uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta. Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa." (Ps. 85:9-13)

Samoin kuin uskova kulkee käsi kädessä Jeesuksen kanssa, myös vanhurskaus ja rauha kulkevat hänen elämässään käsi kädessä.

Raamattu rauhan tuojana

Psalmin kirjoittaja iloitsee: " Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule." (Ps. 119:165)

Raamatun Sana opettaa ihmistä. Tästä opetustoiminnasta on suuret seuraukset:" Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni; sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat." (San.3:1-2)

Rauha on samoin kuin kaikki muutkin Hengen hedelmä karttuvaa laatua. Se lisääntyy elämän mittaan, kun sen vaikutuspiiriin on kerran päässyt. Raamatun lukeminen ja sen eläminen todeksi omassa elämässä kartuttavat myös rauhaa sydämessä.

Kuritus rauhan antajana

Jumalan valtakunnassa on sääntöjä, joita nykyajan todellisuudesta vieraantunut ihminen ei keksisi. Yksi niistä on se, että kärsimys ja kuritus voivat saada aikaan jotakin hyvää.

Raamattu sanoo: "Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut." (Hebr. 12:11)Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa."

Jumala tietää paremmin kuin me itse, mitä me tarvitsemme. Hänen toimenpiteensä tähtäävät aina meidän parhaaksemme, koska ne perustuvat hänen rakkauteensa.

Paavali ei aina tuntenut elämässään rauhaa. Hän joutui kirjoittamaan:" Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa." (2 Kor. 7:5)

Taistelut, pelot ja kärsimykset kuitenkin kasvattavat uskovaa. Ne saattavat kasvattaa meitä enemmän kuin hyvät päivät ja onnistumiset. Lopputuloksena on entistä syvempi rauha sydämessä.

Paavali sai kaiken kärsimyksensä ja vaivannäkönsä keskellä kokea kuitenkin rauhaa. Hän kirjoitti syvässä uskon varmuudessa filippiläisillekin: " Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil. 4:7)

Lähde; Ristin Kansa lehti nro 11/20128