Antaudu kokonaan Herralle!

[rita4]

Sanoma vuosikymmenten takaa

Pyhän Hengen tehtävä on voittaa sydämemme Jeesukselle. Mutta miten usein uskottomuutemme haavoittaa hänet verille asti!

Me itkemme antautumatta, ja jokainen pyhittymispyrkimys raukeaa kokonaisen antautumisen puutteessa.

Uskottomat peittävät kyynelillä Herran alttarin mutta valittavat:" Missä on tuomion Jumala?" (Mal.2) Monista pyhistä lupauksistaan huolimatta he eivät vielä koskaan ole uudistuneet Hengessä, ja luulenpa heidän kieltäytyvän vastaanottamasta syvempää pelastusta, jos kaksiteräinen miekka iskisi heidän oman elämänsä juuriin.

Heidän on helpompi itkeä kuin antautua kokonaan Herralle, ja he huolehtivat enemmän siunauksista kuin pyhän antautumisen edesvastuusta.

Kun he sitten eivät saavuta kaipaamansa siunausta, he alkavat kapinoida hengessään;"Turha on meidän palvella Jumalaa: ja mitä hyötyä on siitä, että me noudatamme hänen palvelusmenojaan ja käymnme suruvaatteissa Herran Sebaotin edessä?"

Uskollisuus ja vastuuntunto

Ihminen mieluimmin kuolisi kuin luopuisi itsestään. Suurten lupausten antaminen on hänelle mieluisampaa kuin uskollisuus vähässä. Hän rakastaa enemmän laulua:"Sinun olen!" kuin yhteyttä Jumalan Karitsan kanssa verisellä polulla.

Missä ovat nyt nuo, jotka lauloivat:"Ristini nyt otan, Herra, jätän kaiken, seuraan sua köyhänä ja kunniatta; kaikkeni nyt ollos vaan."

Nyt lauletaan: "Hän on minun Jumalani, ja minä kunnioitan häntä," mutta ihmiset eivät tunne edesvastuuta omasta elämästään. Kristuksella on paljon tunnustajia mutta vähän seuraajia.

Sinäkin, joka "kaikkesi alttarille kannoit, tahdot säilyttää elämäsi ja palvella Jumalaa itsevalituilla teillä. Luuletko, että Herralle uskollisuutta luvaten voit palvella häntä puolittaisessa kuuliaisuudessa kutsuen Sikemin alttaria "Israelin Jumalan alttariksi"? (1 Moos. 33:20) Jumalasi on Beetelin Jumala, ja vain siellä voit kohdata hänet (1 moos. 35:1) Maksa hänelle lupauksesi.

Päämääränä luonteen kehittyminen

Herra valittaa, kuten kihlattunsa hylkäämä ylkä, ja vain se, joka on kivuilla synnyttänyt sieluja, voi käsittää tuon valituksen sisällön: "Mitä sinulle tehnen, Efraim, mitä tehnen sinulle, Juuda? Sillä teidän rakkautenne on kuin aamupilvi ja kuin varhain katoava kaste." (Hoos.6)

Oi, jospa he samalla innolla noudattaisivat liiton lakeja kuin sen siunauksiakin tavoittelevat. "Mutta vaikka kirjoittaisin lakini kymmenentuhatta kertaa, pitävät he kuitenkin vieraan lakeina,"(Hoos. 8:12) He itkevät saadakseen Hengen lahjoja mutta palaavat epäjumaliensa luo.

Tottelematon poika ei voi nauttia äitinsä rakkautta kyynelten vaan kuuliaisuuden kautta. Äidin rakkaus estää häntä kehittämästä hemmotellen lapsen pahoja taipumuksia, sillä hänen päämääränsä on luonteen perustaminen, siksi lapsen täytyy tuntea sekä hänen vanhurskas mielensä että hänen anteeksiantava rakkautensa.

Mitäpä siitä, vaikka kyyneleet tulvisivatkin. Joskaan he eivät nyt äidin tarkoitusta käsitä, he kuitenkin kerran ilokseen havaitsevat, miten suuresti hän heitä rakasti.

He rakastavat häntä lapsen rakkaudella, mitä enemmän hänen tahtonsa saa heitä johtaa. Siinä salaisuus.

Osallisiksi Jumalan pyhyydestä

Oman tahdon täytyy murtua. Herra antaa kaiken ja pyytää kaiken, sillä hän rakastaa kuten äiti lastaan. Omistaessanne toisenne te ymmärrätte toisianne. Kurituksen tarkoitus on tehdä meidät osallisiksi hänen pyhyydestään (Hebr. 12) Me tunnemme Jumalan hänen oman olemuksensa kautta ((1 Kor. 2)

Niin kauan kuin ihmisellä ei ole korkeampaa päämäärää kuin vain saada siunauksia, hän ei voi olla siunattu, sillä vain Herralle antautumalla hän voi hänestä tulla osalliseksi. Hänen täytyy antaa elämänsä alttiiksi päästäkseen nauttimaan Jumalan elämää. Jumalan elämä on enemmän kuin hänen siunauksensa.

Sen jälkeen hänen sydämensä, joka on uhrannut itsensä edestämme, kaipaa olla yhtä kansansa kanssa, kuten äitikään ei juuri voi lapsilleen antaa vähempää kuin itsensä. Ylkä on varannut valituilleen jotakin suurempaa kuin vain suloisia tunteita, joita kutsumme siunauksiksi. Hän tahtoo opettaa hänet tuntemaan suuren rakkautensa.

Hän pyytää sydäntäsi

Ystäväni! Eikö sinulla ole enempää antaa hänelle, joka antoi kaiken vuoksesi, ei muuta kuin kyyneleesi? Eikö sinulla, joka äitisi kohdusta saakka olet ollut hänen rakkautensa kohteena, ole suurempaa kaipausta kuin saada häneltä siunauksia.

Jos rakkautesi on hänelle niin suuriarvoinen, että hän pyytää sydäntäsi, miksi et antaisi hänelle itseäsi kokonaan?

Älä teeskennellyin kyynelin särje Yljän sydäntä, kuten omapäinen lapsi murskaa äitinsä viimeiset toiveet.

Älä laula huulillasi: "Sinun olen", kunnes kokonaan olet erossa Jumalasta. Ei kukaan saa taivaan portteja aukeamaan vain huutamalla; "Herra, Herra!"

Kristitty, missä olet?

Emil Gustafsson
Kirjoitus on julkaistu Raamatullisessa Aikakauskirjassa vuonna 1933.

Lähde kirjoitukseen löytyy; Ristin Kansa lehdestä nro 11/2022