Aamusi tärkein hetki; rukoillen..

[rita4]

Viisikielinen 365 Rukous on silta

Jumala alkoi puhua sydämelleni, että toisin sanaa aamuvartiosta ja kuinka tärkeää se on meille kaikille Herran omille pysäksemme uskossa, hereilläkin, tänä yhä vaikenevana aikanammekin ja ettei kukaan väsyisi tai jopa luopuisi uskostaan kaiken tämän koettelemuksen aikana. Vaan, että oppisimme ja haluaisimmekin; alkaa päivämme rukouksesta käsin lähtien ja näin samalla kuin saaden; aina, joka aamu: uuden voiman, rauhan sydämeen, sekää kestää tuleva päivä, kaikki mikä kohtaakin ja mitä kohtaammekin..

Mietin, että mitä osaisin sanoa juuri sinulle rakas kanssamatkaajani? Ja jos et ole oppinut, tottunut aloittamaan päiviäsi rukoillen, viipyen hetkinen ensin ennen päivän touhuja: Herran edessä ollen, niin miten saisin sinutkin innostumaan ja ymmärtämään sen, miten tärkeää ja arvokasta on olla pienikin hetki aina ensin rukouksessa.

Laitan joitakin lauluja jotka puhuttelevat minua ja toivottavasti sinuakin. Kuten tämä: Viisikielinen 013 Aamuruskon siivin

Voimme siis kohdata Herramme joka hetki ja missä vain olemmekin, sillä Hän on Aina kuulolla, läsnäolevana kunhan vain käännymme puoleensa. Monet ajattelevat, ettei he millään kerkiä pysähtyä pieneksikään hetkeksi rukoilemaan, kun on jo aamu ja päivän työt ja touhut, menot odottavat. Mutta kuka antoi sinullekin tämän uuden armon päivän, sekä kaiken siinä olevaisenkin? Eikös Hän juuri olekin sinunkin Jumalasi ja Herrasi Jeesus Kristus, joka antoi sinun herätä tähänkin uuteen päivään. Niinpä!

Ja kukahan on Hän, joka johdattaa sinua tänäkin armon päivänäsi ihan kaikessa, vaikka ehkä ajatteletkin sen olevankin vain sinun ihan omia päätöksiäsi, menojasi,sanojasi, kohtaamisia, työtä, tms..Mutta eihän sinullakaan olisi mitään, jos ei Herra olisi sitä sinulle antanut, siunannut, vai olisiko? Hän kerran antoi sinun syntyä tähän maailmaan ja siihen perheeseen johon synnyit ja jossa kasvoit ja josta sit jo ehkä olet ajat sitten lähtenyt elämään sitä sinun omaa elämääsikin..

Hän on siunannut sinua ja auttanut sinua ja silloin, kun annoit elämäsi Jeesukselle, niin sait aivan uudenlaisen ja paremmn avun sekä voiman, viisaudenkin, miten elää tässä ajassa ja miten kohdata ihmisiä, jne..Hän on sinunkin Turvakalliosi ja ystäväsi joka välittää sinusta ja siitä, mitä sinulle kuuluu, miten voit ja miten voisit olla onnellinenkin, tyytyväinen elämääsi kaikista vaikeuksistasikin huolimatta. Hän on antanut sydämeesi Pyhän Henkensä oppaaksesi kulkea oikeaan suuntaan ja oikealla tavalla tätä kaitaa tietä, josta voit oppia raamatustasi sekä olla Hänen käytössään; ihan omana itsenäsi, mutta samalla kuitenkin Herran omana ja kutsumana: omanaan, pelastuneena.. Vai olenko väärässä?

Niin minäkin, ja kun sain täyttää jälleen yhden vuoden lisää, niin en voi unohtaa sitä ihmettä, kuinka syntyessäni olin ollut hengetön ja vanhempani olivat jo varmoja että olin kuollut, mutta se ei ollutkaan Isän Jumalan tahto, vaan kätilö oli saanut minut virkoamaan takaisin henkiin ja niin olen saanut vaeltaa tätä elämän taivalta jo 67v ja vaikka ne vuodet ja vuosikymmenet eivät olekaan olleet mitään helppoja, niin silti kaikella on ollut ja on oma tarkoituksensa, näin uskon. Ja kun olen saanut tulla uskonnollisuudesta elävään uskoon kohta 33v sitten niin viime vuosina olen oppinut arvostamaan yhä vain paremmin; aamuvartio hetkiä, saada olla hetki Herran kanssa seurustella, kertoa asioitani, kiittää ja pyytää myöskin voimia ja viisauttakin ym tulevaan päivään..

Viisikielinen 334 Olet valveilla

Herra on aina valveilla, kutsuitpa Häntä milloin tahansa tai menit Häntä kohtaamaan ihan mihin aikaan tahansa vuorokaudesta, niin Hän ei nuku, eikä koskaan kiellä sinua tulemasta luokseen, Ei! Vaan Hän odottaa sinua eteensä jo yön tunteina, aamuvarhaisellakin ja että oppisit viipymään, sekä viihtymäänkin seurassaan ja mikä tärkeintä; Luottamaan/Turvautumaan kaikessa vain yksin Häneen. Ei ihmisiin, vaikka heistäkin voit toki saada apua ja neuvoja ym. Mutta Jeesuksessa Kristuksessa sinulla on: aivan kaikki mitä vain voit tarvita tai haluta. Aivan Kaikki!! Halleluja, Amen!

Viisikielinen 199 Herra on minun paimeneni

Mark. 1:35 Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili.

Mark. 13:
35 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla,
36 ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta.
37 Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa."

[rita4]

Luuk. 21:36-38
Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä." Ja hän opetti päivät pyhäkössä, mutta öiksi hän lähti pois ja vietti ne vuorella, jota kutsutaan Öljymäeksi. Ja kaikki kansa tuli varhain aamuisin hänen tykönsä pyhäkköön kuulemaan häntä.

Tuo Raamatunpaikka nousi mieleeni tuosta aamuvartiosta ja miten porukat halusivat tulla jo varhain aamulla kuulemaan Jeesusta. On hyvä aloittaa päivä, edes pikku hetkeksi rukouksessa ollen. Sehän on kuin; halu jutella rakkaimman ihmisen kanssa ja ehkä miettiä tulevan päivän menoja ja touhujakin ja seurustella Jeesuksen kanssa. Tiedätkös: Hän odottaa sitä, että annat aikaasi Hänellekin! Hän haluaa ja on luvannutkin olla kanssasi ja auttaa, johdattaa,jne.. Pyhä Henki kehottaa meitä tulemaan ristin juurelle. Mikä estää meitä tulemasta? Emmekö arvosta Jeesustamme tarpeeksi?

Onko Hän auttaja vain hädässä, tai rikkauksien antaja, parantaja, mutta onko meillä sitä sisäistä tuntemusta, rakkautta Häntä kohtaan, joka auttaa meitä kestämään melkein mitä vain, kunhan vain saamme olla ja elää kanssaan ja lähellään, omanaan turvautuen Häneen ihan pikku asioissakin, niin niistä meidän ongelmista ei pääse tulemaan; jättiläistä elämäämme, jota emme sitten pystykään kaatamaan, nollaamaan..

Rohkenen sanoa näin, että: Mitä enemmän pyrimme viipymään ristin juurella, rukouksessa, niin vain siten voimme pystyä myöskin vastustamaan sielunvihollisen juonia ja valheita, kuiskutteluaan. Tai sitten pysymme vain siinä mihin olemme jo kuin tottuneet, miten olemme aikaisemminkin eläneet uskoamme todeksi ja kuuluiko siihen: rukousta, hiljentymistä Herran edessä, kiitosmieltä, tms? Vai onko se aina ollut vain nurinaa ja rutinaa, pyytämistä, valittamista kun mikään ei onnistu, ja on kipuja, vaivoja, ongelmia, vaatimuksia, tms. ?Ehkä se on pikainen rukous aamulla, tai illalla, tai hädässä? Mutta ei haluta polvistua ainakaan ristinsä juurelle ja odottaa Häntä, tulla lähelleen ja suostua tahtoonsa, vaikka se ei aina olisikaan sitä, mitä haluamme, odotimme, tms..

Rukouksessa on Voimaa, Poweria! Amen!

Rukouksessa edessään, ja lähellään saamme olla: omina itsenämme, juuri sellaisina kuin oikeestikin olemme; pieninä, heikkoina, vajaina, joskus lankeavinakin ym..Ja saamme kaiken avun, sekä anteeksisannonkin; veressään ja nimessään, koska Jeesus nimi oli yli kaikkien nimien, se paras ja väkevin avun ja voiman, lohdutuksenkin tuoja! Amen! Eikö siis jo kannatakin pyrkiä antamaan Hänellekin aikaamme ja olla lapsiaan, iästämme riippumatta. Ollaan niin kuin Raamattukin meitä kehottaa ja opettaa; Lapsenmielisiä, lapsenomaisia. Ei liian aikuisia. Se pieni lapsi (pikku tyttö tai pieni poika) on ja pysyy aina sisällämme, vaikka ikää jo olisi vaikka 80v. Niin se vain on,ei se sieltä mihinkään kokonaan koskaan katoa, eikä tarttekaan kadota, parempi on olla lapsi kuin tärkeilevä ja ylpeä, kova aikuinen, joka Luulee pärjäävänsä omillaankin..

Ja lapsihan rientää useastikin isän luokse kertomaan asioitaan.. Juostaan mekin, kiiruhdetaan kertomaan Herralle Jeesuksellemme: mitä on mielessämme ja pyytämään siunaustaan, varjelustaan, voimaansa ja apuaankin tulevaan päivään, niin siitä on hyvä lähteä sitten päivän töihin ja ehkä yllätyksiinkin, mitä kukin päivä voikin tuoda eteemme.. Ja että olisimme aina valmiit, ja hereillä, kun emmehän tiedä, päivää emmekä hetkeä, milloin Jeesus saapuu omalle kohdallemme kotiin noutajana, tai hakemaan meitä tuuliin ja pilviin Karitsan hääjuhlaan mukaan.

Ei nukuta, eikä ruokita lihaammekaan, koska se on aina laiska ja mukavuuden haluinen ja ei halua nähdä vaivaa, ei kärsiä, ei epäonnistua, vaan vaatii sitä ja tätä, mutta Herraan luottavainen ja Häneen turvautuva, on aina turvassa, lepo ja rauha, ilokin sydämellään.. Maailma myrskyää, ja ihmistä on tullut itsekkäitä, kylmiä, oma aetuaan vain ajattelevia, ajavia.. Mutta meidän Herran omina ei olla tai tulla heidän kaltaisikseen, vaan erottua massasta erilaisina, joilla on turva Jumalassa, eikä missään muussa, muualla! Amen! Tule Herra Jeesus!! Maranata