Silta yli kuilun

[rita4]

Hannu Uusmies

Ainoastaan kristinusko voi esitellä Jumalan, joka etsii ihmistä. Jumala haluaa jokaisen ihmisen elävän yhteydessään. Sillanrakentajana itsensä ja ihmisen välillä Jumala käytti Jeesusta. Näin Jumalan rakkaus yllättää meidät.

Hesekielin kirjassa Jerusalemia verrataan lapseen, jonka Jumala otti heitteiltä hoitoonsa (Hs 16:46). Näin Isän Jumalan rakkaus yllättää jumalattoman. Ihmisen olemassaolo on vain Jumalan armoa, josta myös Valitusvirsissä todistetaan: "Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa."

Minäkö paha?

Aikamme syntikäsitys on hatara, ja ihmistä pidetään luonnostaan hyvänä, vastoin Raamatun käsitystä. Jo aivan Raamatun alkulehdillä kerrotaan, miten ihminen menetti viattomuutensa (1 Ms 3:1-19). Joitakin sukupolvia myöhemmin Jumalaa kadutti, että hän oli luonut ihmisen:

"Kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä." (1 Ms 6:5-6.)

Totuus ei välttämättä miellytä meitä, mutta se parantaa. Jumalan parantavaan totuuskuvaan ihmisestä liittyy aina rakkaus. Pelastuksen lähtökohta on myönteinen. Jumala rakastaa jokaista ihmistä. Jokaisen varalle on pelastussuunnitelma:

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka hänen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Jh 3:16.)

Totuus pelottaa

Saman ajatuksen tuo Paavali esiin Korinttolaiskirjeessä: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan." (2 Kr 5:19.)

Tässä ei puhuta mitään ihmisen omasta halusta eikä kyvystä sovittaa syntejään. Jumala ei anna kunniaansa kenellekään muulle. Syntinen on aivan kuin heitteille jätetty lapsi, jonka Jumala armossaan etsii ja löytää.

Totuuden on tultava ihmiseen ulkopuolelta, mutta tämä pelottaa useimpia meistä. Joitakin se suorastaan vihastuttaa, sillä luonnollisessa - se on syntisessä - tilassaan ihminen ei kärsi kuulla puhuttavan armosta. Paavali tuo tämän hyvin esille:

"Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti." (1 Kr 2:14.)

Jeesus sillanrakentajana

Ihmiseltä puuttuu työkalut käsitellä syntiään. Hän tarvitsee siihen täydellistä Jumalan armoa. Vain pelastuksen armo voi vapauttaa hänet synnin ja kuoleman vallasta. Jos joutuisin veden varaan, eikä kukaan tulisi pelastamaan, hukkuisin. Jos joku sattuisikin olemaan siinä lähellä, muttei haluaisi auttaa, hukkuisin yhtä lailla. Sielun pelastuminen on paljon varmemmalla pohjalla.

Kun Jumala näki ihmisen luonnollisen olotilan, hän rakensi sillan itseään ja ihmistä erottavan syntikuilun välille. Isä Jumala käytti sillanrakentajana Poikaansa Jeesusta Kristusta. Rakkaudessaan Jeesus otti kantaakseen ihmiselle kuuluvan rangaistuksen.

Jumala on olemukseltaan pyhä. Hän ei kestä syntiä, vaan tuomitsee sen. Naahum kuvailee Herraa näin: "Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen. Herra kostaa vihollisilleen ja pitää vihaa vihamiehillensä." (Na 1:2.)

Jos Jeesus ei olisi astunut sijaiskärsijän osaan, syntisellä ei olisi mitään toivoa. Roomalaiskirjeestä saamme kuitenkin lukea lohdutuksen: "Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme " (Rm 5:8.)

Vanhurskaus lahjaksi

Samassa kirjeessä Paavali tuo esiin lahjavanhurskauden. "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." (Rm. 3:23-24.) Tästä käy selvästi ilmi, ettei armoa voi hankkia omin ansioin.

Englantilainen Thomas Wilcox huomauttaa: "Älä itse yritä parantaa synnin haavaa velvollisuuksien täyttämisellä, anteliaisuudella tai muilla omilla teoilla." Syntisinä unohdamme, että Jeesus on täynnä armoa ja totuutta. Jeesus ei ole haastemies, vaan maksumies. Hänen virkansa on olla syntisten Vapahtaja.

Vain se, joka pitää itseään hyvänä ilman Jeesusta, jää armon ulkopuolelle. Tästä Jumalan sana erityisesti varoittaa: "Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä." (Jh 12:48.)

Jumalan armo tulee syntisen luokse Pyhän Hengen kirkastamana. Pyhä Henki saa ihmisessä aikaan synnintunnon - tietoisuuden siitä, ettei omin voimin voi miellyttää Jumalaa. Pyhä Henki on se välikappale, jolla Jumala kutsuu ihmistä luokseen.

Etsikkoaika ja herätys

Katekismuksessa selvitetään: "Ihmisen elämässä on aikoja, joina Jumala erityisesti vetää häntä puoleensa. Sellaista aikaa sanotaan etsikkoajaksi." Etsikkoaika päättyy, tavallisesti hengelliseen heräämiseen, jolloin Jumala pysäyttää syntisen, Silloin hän ymmärtää rikkoneensa kaikkia Jumalan käskyjä, vastaan ja huomaa, että koko hänen elämänsä suunta on väärä.

Pyhä Henki vaikuttaa heränneessä ihmisessä myös sen, että hän tunnustaa syntinsä ja kääntyy Jumalan puoleen. Kun ihminen pyytää Jeesusta puhdistaman hänestä kaiken synnin, Jumala antaa hänelle kaiken anteeksi ja pukee hänet Jeesuksen lahjavanhurskaudella. Näin hän syntyy uudesti ja tulee Jumalan lapseksi.

Armo on kaikille sama, mutta kokemukset ovat erilaisia. Jumalan rajatonta armoa ei vastusta mikään muu kuin ihmisen synnynnäinen taipumus yrittää selviytyä omillaan. Kristinusko eroaa kaikista muista uskonnoista siinä, että sen perustana on syntien anteeksisaaminen Jeesuksen kautta ja iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä.

[rita4]

Totuus pelottaa

Saman ajatuksen tuo Paavali esiin Korinttolaiskirjeessä: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan." (2 Kr 5:19.)

Tässä ei puhuta mitään ihmisen omasta halusta eikä kyvystä sovittaa syntejään. Jumala ei anna kunniaansa kenellekään muulle. Syntinen on aivan kuin heitteille jätetty lapsi, jonka Jumala armossaan etsii ja löytää.

Totuuden on tultava ihmiseen ulkopuolelta, mutta tämä pelottaa useimpia meistä. Joitakin se suorastaan vihastuttaa, sillä luonnollisessa - se on syntisessä - tilassaan ihminen ei kärsi kuulla puhuttavan armosta. Paavali tuo tämän hyvin esille:

"Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti." (1 Kr 2:14.)

Oletko jo uudestisyntynyt Jumalan lapsi? Jos et, niin olisko jo aika laittaa asiat kuntoon Jumalan kanssa ja mieluimmin jo tänään? vai tiedätkö varmasti eläväsi vielä huomenna? Minä en ainakaan tiedä huomista päivääni ja siksi turvaankin Herraani juuri tänään, kun saan vielä elää ja olla lähellään Henkensä kautta. Toki, minä olen jo saanut uudestisyntyä Elävään uskoon aikoinaan ja lähtenyt sen jälkeen seuraamaan Herraani Jeesusta Kristusta. Mutta niin voit sinäkin ottaa tänään Jeesuksen asumaan sydämeesi ja sitten lähteä kulkemaan elämäsi lopun Hänen seurassaan ja lähellään, turvaten Hänen armoonsa (ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme) ja rakkauteensa, anteeksiantavaan voimaansa, sekä haluunsa antaa katuvalle kaikki synnit anteeksi nimessään (Jeesuksen nimessä) sekä sovintoveressään...

Kun sinä tahdot kohdata Jeesuksen, Pelastajasi, Vapahtajasi, Auttajasi ja jopa Parantajasikin, niin hän on luvannut antaa sinullekin sinun kaikki syntisi anteeksi ja pestä sydämesi puhtaaksi verellään, sekä antaa sinullekin uuden elämän Hänen seurassaan, elääksesi lähellään, ja Hän ei sen jälkeen enää muistele rikkomuksiasi, vaan ne kaikki heitetään meren syvyyteen, eikä niitä sieltä enää esiin nosteta. Joka päivä on armo uusi, sanoo Raamattu!

Tosin meidän on tehtävä tätä parannusta joka ikinen elämämme päivä, yksi anteeksi pyytäminen ei riitä, vaan vaikka me muutummekin hänen ansiostaan ja kauttaan, niin liha (oma tahtomaailma) ei mielellään suostu muuttumaan, vaan haluaa elää yhä vain; oman tahdon tiellä ja vastustaa jopa Jumalamme tahtoa, Sanaansakin. Ja siksi meistä jokainen Jeesuksen oma: tarvitsemme pyhittymistä, parannuksentekoa päivittäin, niin ettei saatana pääse kiusamaan meitä, tai hyökkää päällemme valheineen, oveline sanankäänteineen ja siten saa meitä, joko täysin maihin (en osaa olla uskova), kun emme osaakkaan olla uskovana niin kuin haluaisimme olla, tai sitten se vie meidät poispäin Isän Jumalamme tahdosta, elämään ns "vapaata elämää", joka ei kuitenkaan ole Isän tahdon mukaista, vaan vain lihamme ja maailmankin tahtoa, eli vihollisen juoni eksyttää pois totuudesta.

Jumala on kärsivällisesti odottanut, että; sinä haluat nöyrtyä, suostua eteensä, tulla omakseen, alkaa kaipaamaan Hänen rakkauttaan ja armoaan, anteeksi antamustaan, sekä: saada siten kokea se apu- ja voima,- vapautuskin synnin kahleesta, johon sinä, eikä kukaan ihminen itse omassa voimassaan, tai miten hyvissäkään päätöksissäänkään koskaan pysty. Vaan Isä on vetänyt sinuakin pelastukseen, Sanansa kuuloon, Sanansa äärelle, jotta Hän voisi koskettaa sydäntäsi, joka on jo ehkä niin rakastunut maailman tarjontaan, ja kenties jopa pilannut/turruttanut ajatuksesi väärillä asioilla, vääränlaisilla televisio ohjelmilla, tms..

Siltikin Hän vetää sinua puoleensa, vaikka vikuroitkin vastaan, kuin ainakin vikuroiva itsepäinen vasikka.. Hän ei pakota sinua mihinkään, ei todellakaan, koska Hän On Rakkauden Jumala, mutta sellainen Jumala, joka ei hyväksy synnissä elämistä, ja Hän kaipaa päästä lähellesi jälleen, kuin ehkä oli hyvin lähellä sinua silloin, kun olit vielä pieni lapsi. Hän on antanut rakkaan Poikansa Jeesuksenkin kärsiä ja kuolla sinunkin syntiesi tähtesi, jotta sinulla olisi Jeesuksen nimen ja veren, ristin kuolemansa kautta mahdollisuus pelastua, tulla uskoon, muuttua, muuttaa elämän tapojasi ja saada tietenkin ne kaikki menneisyydessäsikin tehdyt rikkomuksesi anteeksi ja siten nollata ne kaikki; Ja Alkaa kuin puhtaalta pöydältä uutena luomuksena Kristuksessa Jeesuksessa! Eiks oo Mahtavaa? Joo meillä on tosi Mahtava Herra, Jumala, jota kannattaa seurata ja uskoa, totella!

Älä pelkää ystäväni, sillä sinulle ei voi tapahtua mitään pahaa, kun jätät elämäsi tänään aivan kokonaan Jeesuksen käsiin ja hoitoon ja annat Hänen tulla sydämeesi asumaan! Silloin sinulla ei ole mitään pelättävää, ei mitään menetettävää, koska olet silloin vain ja ainoastaan saanti puolella, kun Herra antaa sydämeesi: taivaallisen rauhansa, voimansa, ilonsa ja varmuuden taivaspaikastasikin kerran kirkkaudessa! Ja hän tahtoo pelastaa kaikki ystäväsikin ja omaisesi ja .. Aivan Kaikki ja saat alkaa rukoilla heidänkin puolestaan..!

Rukous;

Jeesus, tahdon antaa elämäni tänään sinulle. En tunne sinua kovin hyvin, koska vain korvakuulolta olen sinusta kuullut. Mutta Kiitos että saan tulla eteesi ihan tällaisenani, eikä minun tarvitse yrittää itse muuttaa itseäni, parannella itseäni, vaan Sinä huolit minut ihan tämmöisenänikin. Olen jo aivan lian kauan koittanut itse pelasta itseni ja parannella elämääni sinun mieleiseksesi Jumalani.

Tiedän tehneeni syntiä, rikkoneeni, niin Sinua vastaan Jumala, kuin monia rakkaitanikin ja ystäviänikin kohtaan. Olen ollut itsekäs ja ajatelut vain itseäni ja omia tarpeitani, toiveitani, jne... Mutta nyt tahdon Herra muuttua, tahdon oppia tuntemaan sinut Jeesus ja siksi rohkaisen mieleni ja pyydänkin Sinulta tässä hetkessä; Annathan minulle kurjalle ja syntiselle kaikki syntini anteeksi? Koska on sanottu, että sinä annat anteeksi jokaiselle katuvalle, ihmiseen tai asemaan katsomatta. Ei siis merkitse millainen olen ollut, vaan millaiseksi haluan tulla. Sinun omaksesi ja Pyhän Henkesi johdatettavaksi.

Tässä olen Herra; ristisi juurella! Ota siis minun sydämeni ja pese se puhtaaksi kaikesta synnistäni, sekä rikkomuksistani verelläsi ja opasta minua tielläsi eteenpäinkin kulkemaan. Tarvitsen Sinua Jeesus! Tarvitsen muutosta elämääni! Haluan myöskin päästä kerran sinne taivaan kotiinkin asumaan ja nähdä sinut kasvoista kasvoihin!

Kiitos Jeesus, kun huolit minut ja pelastat minut kadotuksesta. Kiitos, että Sinun anteeksiantamuksesi riittää ja kestää, sekä sovintoveresi voi puhdistaa minunkin onnettoman sydämeni aivan puti puhtaaksi ja saan lähteä eteenpäin, kun Sinä Herra pidät kädestäni kiinni, etkä koskaan jätä minua yksin vaeltamaan. Kiitos, kun saan opetella tutkimaan Sinun pyhää Sanaasikin, Raamattua ja oppia sieltä, mitä sinä tahdot minulle opettaa ja neuvoa, sekä Puhua. Ole ylistetty Jumala, Isä, Kaikkivaltias! Amen!

Tämä laulu lopuksi, joka innoitti kirjoittamaan tästä aiheesta: Hannu Domke - Hän tulee takaisin

Ole siunattu rakas ystäväni, jos päätit alkaa etsiä totisella sydämellä Vapahtaajasi ja tulla, olla omansa!

[rita4]

Jeesus sillanrakentajana

Ihmiseltä puuttuu työkalut käsitellä syntiään. Hän tarvitsee siihen täydellistä Jumalan armoa. Vain pelastuksen armo voi vapauttaa hänet synnin ja kuoleman vallasta. Jos joutuisin veden varaan, eikä kukaan tulisi pelastamaan, hukkuisin. Jos joku sattuisikin olemaan siinä lähellä, muttei haluaisi auttaa, hukkuisin yhtä lailla. Sielun pelastuminen on paljon varmemmalla pohjalla.

Kun Jumala näki ihmisen luonnollisen olotilan, hän rakensi sillan itseään ja ihmistä erottavan syntikuilun välille. Isä Jumala käytti sillanrakentajana Poikaansa Jeesusta Kristusta. Rakkaudessaan Jeesus otti kantaakseen ihmiselle kuuluvan rangaistuksen.

Jumala on olemukseltaan pyhä. Hän ei kestä syntiä, vaan tuomitsee sen. Naahum kuvailee Herraa näin: "Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen. Herra kostaa vihollisilleen ja pitää vihaa vihamiehillensä." (Na 1:2.)

Jos Jeesus ei olisi astunut sijaiskärsijän osaan, syntisellä ei olisi mitään toivoa. Roomalaiskirjeestä saamme kuitenkin lukea lohdutuksen: "Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme " (Rm 5:8.)

Näinhän se on ettei uskosta vielä osaton, vaikka oiskin kuinka uskonnollinenkin tahansa, niin sellainen ei pysty järjellään käsittämään sitä tosiasiaa; kuinka pahana Isä Jumala pitää syntiä ja synnissä rypemistä.

Synti/syntielämä ja oman lihansa, tai maailman rakastaminen pitää ihmisen erossa Jumalastaan, vaikka hän aina joskus jopa rukoilisikin, tai kävisi kirkossa, tai.. Siksi Jumala rakkaudessaan rakensi vahvan sillan, jonka yli menemällä ihminen pääsee siihen sydämentilaan, jossa hänelle kelpaa armo ja anteeksiantamus. Ja se siltahan on Golgatan keskimmäinen ristinpuu, sekä itse Jumalan Poika Jeesus Kristus ja hänen ristillä maahan vuotanut sovintoverensä.

Moni karttaa puhetta Jeesuksesta, kun ajatellaan, että: Jumala yksin riittää. Ja olen elämäni aikana tullut törmäämään sellaiseen ilmiöön/ asiaan, joka minua kuin hämmästyttikin aluksi, kun en vielä nuorena uskovana ymmärtänyt asioita hengellisellä kentällä, ym.. Niin sellaiset ihmiset, jotka olivat vahvasti herätyksessä, niin kun he luopuivat siitä etsikkoajastaan ja eivät uskaltaneetkaan ihmispelon takia useimmiten ottaa pelastusta vastaan, niin he luopumisensa jälkeen alkoivat julistaa, ettei tarvitakaan muuta kuin vain Jumala, mihin sitä Jeesusta enää tarvitaan.. tyyliin.

Tämähän on aivan selvä saatanan strategia. Sillä se saa ihmisen uskomaan, ettei mitään Jeesusta tarvita, vaan riittää, kunhan vain uskot Jumalaan, olet hyvä ihminen ja mahdollisesti hiukan uhraatkin varoistasi, käyt kirkossa, jne.. Näin se valehtelee ihmisen sydämeen, että nämä jo riittääkin pelastukseen ja muuta ei sitten tarvitakaan, kun onhan sinut jo vauvana kastettukin.. Se on uskovien hömppää, kun he puhuu, että pitää uudestisyntyä ensin, jotta pääsisi taivaaseen..

Kuinka monet uskovat tuon valheen? Liian monet! Ja sielunvihollinen saattaa jopa vaikuttaa ihmisen mieleen senkin, että; hän menee juuri sellaista pastoria, puhujaa kuuntelemaan, joka vesittää Raamatun Sanan totuudenkin ja näin johdattaa kuulijansa eksyksiin ja harhaan, pois aidosta ja puhtaasta evankeliumista sekä Jumalan Sanan totuudestakin. Keinot kun on saatanalla monet, jottei kukaan pelastuisi ja näin tulisi tuntemaan totuutta. Eikä siis ottaisi vastaan pelastusta, katuen syntejään ja etsien Herraannsa Jeesusta kristusta, joka ainoastaan vain voi ihmissielun pelastaa: kadotuksesta.

Mutta sielunvihollisen valheita ei pidä uskoa. Eikä olla välinpitämätön oman sielunsa tilan suhteenkaan. Koska kysymys on Hyvin Kallisarvoisesta ja Tärkeästäkin asiasta, kun puhutaan siitä: mihin sielu menee, tai pääsee ihmisen kuoleman jälkeen. Onko se menossa taivaaseen, vaiko sinne pahaan paikkaan, jossa ei milloinkaan enää voi olla mahdollisuutta pelastua tai kokea iloa ja rauhaa, eli; kadotukseen. Me jokainen itse valitsemme sen paikan, kuitenkin.

Ja se valintahan tehdään jo täällä maan päällä vielä eläessämme. Me joko etsimme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kasvoja, anteeksiantavaa voimaansa, sydämiimme puhdistavaa ristin verensä virtaa, voimaa, puhdistusta/anteeksiantoa synneistämme. Tai sitten me elämme niin kuin olisimme jo pelastuneita, jonkin ihmistekoisen kautta, kuten esim lapsikaste ja konfirmointi, hyvä elämä, tms.. Jumalahan antaa ihmisen itse valita. Toki hän saarnauttaa sanaansa ja tuo sydämiin tahtonsa, kutsuu (etsikkoaika), mutta loppukädessä kuitenkin lopullisen päätöksen tekee ihminen itse; ottaako vastaan pelastuksen ja veren peson, vaiko hylkää sen ja jää synteihinsä elämään.

Kelpaako sinulle tai minulle se, mitä Jeesus teki vuoksemme kun otti kantaakseen koko maailman syntivelan, niin että; Jokainen, joka huutaa Jeesusta avukseen, auttamaan, pelastamaan hänet, sekä antamaan syntinsä anteeksi; Jeesuksen nimessä ja veressä, antamaan uuden elämän Jeesuksen seuraajana ja omana, niin hän saa myöskin aivan kaikki syntinsä anteeksi, rauhan ja ilon sydämeensä ja hän: pelastuu! Vilpitön, sekä kaipaava, etsivä sydän on Isän Jumalan mieleen sekä ilo hänen sydämelleen! Kaipaatko Jumalan antamaa rauhaa sydämeesi? Pyydä siis Jeesusta muuttamaan sen ja pesemään sen puhtaaksi kaikesta menneestä, synnistä, vääryydestä, ym ja saat alkaa kokea iloa ja rauhaa, jota ihmisjärki ei pysty selittämään!

Kun Sä Käyt Yli Virran