Kyynelmeri

[rita4]

Tuula Salonen

Kuljen rannalla oudon maan:
siellä yksinään astellaan.
Ei käsikkäin ketään näy,
mutta rantaan kaikki he käy.

On merikin outo niin:
sen väreisiin kimmeltäviin
kyynel toisensa jälkeen sulautuu,
kyyneleistä se muodostuu.
He itkevät itkunsa siellä.

Miksei kukaan surujen tiellä
toinen toistansa huomaa lain,
omat harmit mielessä vain?
Joskus ihmisen tuskien tie
hänet erilleen muista vie.

On taival pelottava:
se on yksin kuljettava.
Outo meri on ihmeellinen,
se toinnuttaa ihmisen.
Suolahelmet kun sinne pudottaa,
se oloa helpottaa.

Niin valtavan suuri on meri,
joka ihmisten kyyneleet peri.
mutta jokainen helmi vaan
on Luojalla tiedossaan.