Elämmekö viimeisiä päiviä – onko minulla rauha sydämessä?

[rita4]

Teksti: Maria Välimäki | Kuvat: Shutterstock

Kuulemme ympärillämme puhuttavan lopunajoista. Tämän
päivän tapahtumia tutkitaan
Raamatun valossa. Esimerkiksi
YouTuben avaaminen näyttää
meille monenlaisia profeettoja
julistamassa sanaa viimeisille
päiville. Joissakin esityksissä on
pelottavia kuvauksia viimeisten
päivien kauhuista.

Kuinka voisimme säilyttää luottavaisen ja turvallisen uskomme Jeesukseen? Emmehän halua pelätä! 1 Joh. 4:18 sanoo: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” Mistä sitten voisimme ammentaa tuota luottamusta ja turvallisuutta, joita Jumala haluaa meille antaa?

Paavalin viimeinen kirje oli toinen kirje Timoteukselle. Se on enemmänkin henkilökohtaiseksi kirjeeksi tarkoitettu, mutta voimme ottaa siitä oppia. Kirjeessä Paavali varustaa Timoteusta jatkamaan aloittamaansa työtä.

Kirjeen kolmas luku alkaa: ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä tulee vaikeita aikoja” (2. Tim. 3:1). Paavali oikein painottaa sanojansa ”Mutta tiedä se…”. Luvussa Paavali kuvaa, millaisia lopunajan ihmiset ovat. Paavali kuvaa myös, miten valheopettajat kietovat ihmisiä valtaansa. Hän lupaa 12. jakeessa: ”Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.”

Miten sitten selviämme ja voimme karsia itsestämme Paavalin kuvaamia ihmisten ominaisuuksia? Paavali pyytää Timoteusta pysymään siinä, minkä tämä on oppinut ja mistä hän on varma; tietäähän Timoteus oppineensa kaiken Paavalilta. Timoteus on jo lapsuudesta asti tuntenut pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä ihmisen viisaaksi, niin että hän pelastuu uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa (2. Tim. 3:14–15). ”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin.” (2 Tim 3:16–17).

"Paavali pyytää Timoteusta
pysymään siinä, minkä tämä on
oppinut ja mistä hän on varma.



Raamatun sana on meille kaiken kattava turva. Voimme luottaa siihen ja omistautua sille. Pyhä Henki johdattaa meitä kaikkeen totuuteen päivittäin, koska sanan perusteella Hän kirkastaa meille Kristusta (Joh. 16:13–14). Huolimatta siitä, mitä ympärillämme tapahtuu ja näkyy, ja huolimatta joidenkin profeettojen uusista ilmestyksistä, voimme olla turvassa ja Jumalan antama rauha voi pysyä sydämissämme. Se turva on yksin Jumalan rakkaus Kristuksessa meitä kohtaan (Room. 8:37 39). Luottavaisuuden, rauhan, ilon ja rakkauden ankkurimme on Jeesus Kristus, joka kuoli meidän syntiemme tähden. Onpa ympärillämme millainen myrskyaallokko tahansa, me voimme huudahtaa: Marana tha! – Tule, Herra Jeesus!

Lähde: Raamattu Kansalle lehti 1 | 2022

[rita4]

Elämmekö viimeisiä päiviä – onko minulla rauha sydämessä?

Kuulemme ympärillämme puhuttavan lopunajoista. Tämän
päivän tapahtumia tutkitaan
Raamatun valossa. Esimerkiksi
YouTuben avaaminen näyttää
meille monenlaisia profeettoja
julistamassa sanaa viimeisille
päiville. Joissakin esityksissä on
pelottavia kuvauksia viimeisten
päivien kauhuista.

Kuinka voisimme säilyttää luottavaisen ja turvallisen uskomme Jeesukseen? Emmehän halua pelätä! 1 Joh. 4:18 sanoo: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” Mistä sitten voisimme ammentaa tuota luottamusta ja turvallisuutta, joita Jumala haluaa meille antaa?

Paavalin viimeinen kirje oli toinen kirje Timoteukselle. Se on enemmänkin henkilökohtaiseksi kirjeeksi tarkoitettu, mutta voimme ottaa siitä oppia. Kirjeessä Paavali varustaa Timoteusta jatkamaan aloittamaansa työtä.

Kirjeen kolmas luku alkaa: ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä tulee vaikeita aikoja” (2. Tim. 3:1). Paavali oikein painottaa sanojansa ”Mutta tiedä se…”. Luvussa Paavali kuvaa, millaisia lopunajan ihmiset ovat. Paavali kuvaa myös, miten valheopettajat kietovat ihmisiä valtaansa. Hän lupaa 12. jakeessa: ”Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.”

Otan pienen lainauksen tuosta siskomme kirjoituksesta koska tuo aihe on nyt ollut taas normaalia enemmän mielessäni, eli: lopunajat. Ja kysymys, että: onko minulla rauha sydämessäni, kaiken tämän, mitä nyt maailmassa tapahtuu ja tulee tapahtumaan, niin sen kaiken uhan ja pelonkin keskellä? Niin onko Jumalan antama rauha sydämessä säilynyt, vaikka on koronaa ja piikkejä tarjotaan monille avuksi, jota ne ei ole kuitenkaan, mutta se siitä.. Mutta tuo kaikki mitä nyt maailmassa tapahtuu; sota, ruokakriisin uhka ym, niin ja miten selvitä, kun ruoka, polttoaine, sähkö, kaikki kallistuu hurjasti, jne..? Ja pelottaako se tuleva aika, vaikeudet, nälänhätä, tms..?

Tänäänkin kaupassa tapasin erään tutun miehen,.. en tiedä, onko hän uskossa vaiko ei, mutta heti ensimmäisenä hän alkoi puhua minulle ruuan vähyydestä, kalleudesta, bensan hinnasta ja sähkön kalleudesta ja miten selvitä jatkossa, jne.. Se epävarmuus kaikesta tulevasta ja pelko, niin se kuvastui hyvinkin voimakkaasti puheestaan ja olemuksestaankin. Jäin sitä kotio päästyäni miettimään, että: olisinko minä voinut rohkaista tai lohduttaa häntä, tuoda valoa ja apua, voimaa, tai jotain mikä olisi vahvistanut häntä tms.. Niin, miten minun olisi pitänyt toimia, että olisin toiminut oikein?

Koska huomasin keskustelevani kanssaan noista kaikista asioista, mutta mitään oikeaa tai hyvää vastausta en osannut hänelle antaa, vaikka tiesin ja tiedänkin sen: mikä ja kuka vain voi auttaa ja vahvistaa, jne.. Hän on Jeesus Kristus, Poika Jumalan, joka voi pelastaa ihmissielun, antaa synnit anteeksi ja rauhan sydämeen, sekä luottamuksen ja jopa turvallisuden tunteen elämään, että; "Kaikki On Hänen Kädessään ja tiedossaan, eikä mitään meille Hänen omilleen tapahdu Hänen sitä tietämättä, tai sallimatta!" Hallleluja, amen!

Ja kuinka monet kyselevät ja kauhistelevat tuota samaa kuin hänkin ja kyllä minäkin sitä mietin ja tuon sitä joka päivä rukouksessa Herran eteen, kun mietin miten pärjäämme jatkossa nuorimmaiseni kanssa joka ei edes oikein ymmrrä asian vakavuutta ja miten kaiki tulee muuttumaan, niin ettei enää ole varaa kaikkeen siihen, mihin ehkä nyt on ollut vielä mahdollisuus ja varaakin; on katsottava miten syö, miten elää, miten kuluttaa sähköä tai millä maksaa yhä suuremmat laskut kun kaikki kallistuu..

Ja myönnänkin että välillä kuin nousee mieleen joku lasku tai joku muu asia ja se koittaa saada minut huolestuun tilanteesta, mutta; Koitan opetella aina silloin menemään ristinsä juurelle rukoileen ja jätän sen huolen tai murheen, epävarmuuden tms Herran Jeesuksen tietoon sekä hoitoon ja silloin sen jälkeen taas rauha palaa sydämeeni; Kiitos siitä Herralle, joka auttaa ja ottaa pois mieleni murehtimasta siitä, miten selviämme, tms..

Olen nyt lukenut ilmestyskirjaa ja siellä on juuri näistä lopun ajoista kirjoitusta ja kyllähän se pysäyttää. Tuo, minkä tummensin on niin totta ja huomaa pakostakin miten me uskovina ollaan vainottuina ja ihmiset kylmenee ja jopa uskovienkin sydän voi kylmetä ja siksi olisikin tärkeää pyrkiä pysymään lähellä veristä ristiä, sekä olla joka päivä verilähteellä pyytämässä väärään menoa, ym anteeksi Jeesukselta. Ja myöskin uskoa, että kun pyytää syntejään anteeksi, niin saa samalla kiittää Herraa Jeesusta siitä, kun saa uskoa ne kaikki anteeksi annetuiksi ja saaduiksi; nimessään sekä sovintoveressään! Hienoa ja vapauttavaa!

Ja näin sydämeen saa jälleen laskeutua tuo taivaallinen ja yliluonnolinen ihmeellinen ja ihana rauha ja lepo, varmuus siitä, että Herra on kanssamme ja auttaa sekä tietää mitä käymme läpi tai tunnemme, tms..

Raamatun sana on meille kaiken kattava turva. Voimme luottaa siihen ja omistautua sille. Pyhä Henki johdattaa meitä kaikkeen totuuteen päivittäin, koska sanan perusteella Hän kirkastaa meille Kristusta (Joh. 16:13–14). Huolimatta siitä, mitä ympärillämme tapahtuu ja näkyy, ja huolimatta joidenkin profeettojen uusista ilmestyksistä, voimme olla turvassa ja Jumalan antama rauha voi pysyä sydämissämme. Se turva on yksin Jumalan rakkaus Kristuksessa meitä kohtaan (Room. 8:37 39). Luottavaisuuden, rauhan, ilon ja rakkauden ankkurimme on Jeesus Kristus, joka kuoli meidän syntiemme tähden. Onpa ympärillämme millainen myrskyaallokko tahansa, me voimme huudahtaa: Marana tha! – Tule, Herra Jeesus!

[rita4]

Mutta tuo kaikki mitä nyt maailmassa tapahtuu; sota, ruokakriisin uhka ym, niin ja miten selvitä, kun ruoka, polttoaine, sähkö, kaikki kallistuu hurjasti, jne..? Ja pelottaako se tuleva aika, vaikeudet, nälänhätä, tms..?

Tämä sydämen rauha ja onko sitä minulla,.. Se kuin nousi tänään jälleen mieleeni voimakkaasti, kun sähköyhtiö ilmoitti tulevan sähkön hinnan minulle helmikuusta lähtien.. Olin lentää persuksilleni sitä lukiessani, olihan se niin korkea.. Ja sanon rehellisesti, siis: suoraan, että; "Se alkoi ahistaan minua ja päässäni alkoi vain pyöriä se, että: miten selvitä kahestaan jatkossa tässä asuessamme?"

Tuntui, että päässäni vain kuin sauhusi ajatus tulevasta ajasta ja maksuista, miten säästää, miten opettaa nuorimmaiseni säästään sähköä, tai minkä sähköyhtiön sopimuksen tekisin jatkossa, jne..?Sitten ruuan hinta ja kun elääkin kuitenkin pitäisi ja maksaa laskut.. Ollaanko jo totuttu liiankin helppoon ja mukavaan elämään ja nyt kun kaikki on jo muuttunut ja muuttumassa yhä vain vaikeampaan suuntaan, niin pysymmekö mukana ja osaammeko enää elää niin, että emme tuhlaa, tai elä, kuin "musta tuntuu hyvältä, oikealta, ja rahakin on vain kuluttamista varten, tms?"

Kuitenkin kun sitä aikani mietin ja vertailin sähköyhtiöiden hintojakin ja kun oikein alko jo ahistaan, niin vein asiaa rukouksessa Herrallekin ja päätin, etten anna tämän asian kaataa mielenrauhaani, vaan, että: saan siihen ajallaan ja tavallaan vielä selvyyden ja samalla mielenrauhan asian ylle. Mutta koville se on ottanut, minulle, joka en helposti huolestu, niin nyt tulikin kova paikka eteeni ja jouduin käsitteleen ja miettiin omaa suhtautumistani tuleviin aikoihin, sekä vaikeuksiin ja miten selvitä kaikesta edes jollakin tavalla eteenkinpäin..

Tiedämme varmasti kaikki sen totuuden, että vaikka loisimme taivaalle miten mahtavan ja ihanan rusuunpunaisen tulevaisuuden kuvan, niin se ei todennäköisesti tule olemaan sellaista, vaan meitä koetellaan ja on opeteltava selviämään tulevista ajoista, jne..On opeteltava mitä on, kun onkin tiukkaa ja kaupassa on tarkkaan mietittävä mitä raskii tai edes tarvii ostaa, ym.. Mieleeni pakostakin nousee ne ajat, kun oli sota suomessakin ja evakkoaika ja kun ihmiset turvasivat kaikessa Jumalaan. Miten on nyt? Millaisia me nykyään olemme ja osaammeko enää elää vähäänkin tyytyväisinä, ..Onko opittu liian hyvälle jo? Ja helppoon elämäänkin? Näitä mietin ennenkaikkea omakohtaisesti ja ehkä sinäkin saatat näitä nykyään miettiä..

Minä tahdon kuitenkin olosuhteista, median jatkuvista uhkakuvista, ihmisten peloistakin huolimatta; Rohkaista sinua katsomaan vain yksin Jeesukseen Kristukseen sekä: turvautumaan vain yksin häneen aivan kaikessa. Pysymään lähellä veristä ristinpuuta, sekä pitämään lyhyet tilivälit Herran kanssa. Tutkien Sanaa sekä rukoillen, huokaillen Herran puoleen kunkin päivän.. voimiesikin mukaan.. Herra kyllä kuulee heikoimmatkin huokaukset ja auttaa. Pidä kiinni rukouksesta. Pidä kiinni siitä lupauksesta joka löytyy Raamatusta monissakin kohdin, joissa Jumala lupaa olla kanssasi, sekä auttaa ja antaa voimia ja viisauttakin jokaiseen päivääsi ja mikä ihaninta, niin Hän tahtoo antaa rauhan sydämeesi, tapahtuipa elämässäsi tai maailmalla sitten ihan mitä vain, niin Herra ei hylkää eikä jätä sinua yksin selviämään, kun vain pyydät, niin hän rientää kiireesti auttamaan, sekä vahvistamaan, johdattamaankin lapsiaan jotta pysymme uskossa loppuun asti! Hän sappuu tuuliss aja pilvissä noutamana morsiamensa kotiin, poiis täältä paikkaan, josa ei enää ole mitään ikävää, kipua, vaivaa, huolia tms.. Ei mitään sitä mitä nyt vielä joudumme kohtaaman elämäsäsmme lähes päivittäin.

Rientäkäämme sitä taivaallista voittopalkintoa kohden ja ollaan niitä voittajia, jotka pääsevät maaliinkin asti!

Joh. 14:
1 "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
3 Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
4 Ja mihin minä menen-tien sinne te tiedätte."
5 Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"
6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
---------------------------------
26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
28 Te kuulitte minun sanovan teille: 'Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne'. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.

1. Piet. 5:
6 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
7 ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen".
8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
9 Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
11 Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.

Matt. 6:
25 Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?

27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28 Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
29 Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?

31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."

Raamatun sana on meille kaiken kattava turva. Voimme luottaa siihen ja omistautua sille. Pyhä Henki johdattaa meitä kaikkeen totuuteen päivittäin, koska sanan perusteella Hän kirkastaa meille Kristusta (Joh. 16:13–14). Huolimatta siitä, mitä ympärillämme tapahtuu ja näkyy, ja huolimatta joidenkin profeettojen uusista ilmestyksistä, voimme olla turvassa ja Jumalan antama rauha voi pysyä sydämissämme. Se turva on yksin Jumalan rakkaus Kristuksessa meitä kohtaan (Room. 8:37 39). Luottavaisuuden, rauhan, ilon ja rakkauden ankkurimme on Jeesus Kristus, joka kuoli meidän syntiemme tähden. Onpa ympärillämme millainen myrskyaallokko tahansa, me voimme huudahtaa: Marana tha! – Tule, Herra Jeesus!

Tule sellaisenaan Marika

[rita4]

Elämmekö viimeisiä päiviä – onko minulla rauha sydämessä?

Tuo otsikko jotenkin vain taas kolahti ja jäin kuin miettimään sitä, että: uskooko nykyään enää miten pieni joukko.. edes uskoviakaan... tänä päivänä kuitenkaan siihen, että me elämme ns lopun aikoja. Jeesus on tulossa noutamaan omiaan taivaan hääjuhlaansa ja tietenkin Hän toivoisi sinun ja minunkin, meidän kaikkien olevan valmiina sekä valvovalla mielellä, kun Hän saapuu.Mutta olenko minä, tai sinä kuitenkaan valmis lähtemään vaikka nyt ja heti, jos Herra Jeesus saapuisi pasunan soidessa noutamaan omiaan ja vain omiaan, jotka turvaavat, luottavat, uskovat Häneen..?

Palammeko me Herran tulta sydämissämme ja onko meillä rauha, taivaasta saatu rauha sydämessämme? Tarvitsemme Hengen ohjausta sekä Hengen tultakin elämäämme, sydämiimme. Aika on paha ja ihmiset kovia, kylmiä, itsekkäitä, epäsopuisia ja rakkaudettomia, täynnä vain itseään, eikä toisen ihmisen elämällä, tunteilla ym ole minkäänlaista arvoa, merkitystä heille, valitettavasti. Mutta siitähän jo Raamattukin puhuu, mitä on, kun on viimeiset ajat menossa. Ihmiset luopuvat uskosta, lapset tulevat kurittomiksi ja vanhemmilleen tottelemattomiksi, seksi ym "vapaus" nousee arvoon korkeaan, joka on muka heille sitä rakkautta, jne..

Mutta uskon yhä, että; Jumalan rauhan voi saada ja saavuttaa vain nöyrtymällä Herran edessä, tahtoonsa, Sanansa alle tottelemaan totuutta, ei ihmisten totuuksia ja ajatuksia Jumalan tahdosta, tms.. Mieti miten paljon saastaa ja väärää, pimeyttä suolletaan ihmisten koteihin tänä aikana ja kaikki on kohta sallittua ja suvaittua, jopa murhata toinen ihminen, kunhan et tapa eläintä (susi tms), tai murhata lapsi kohtuun, tms..

Mietin aamusella tuota aborttiakin ja kun minua koitettiin nuorena pakottaa tekemään abortti, johon en suostunut, onneksi ja sit myöhemin se raskaus päätyikin kuitenkin keskenmenoon, mutta en itse tappanu, tapattanu sikiötä kohtuuni, se on kiitosaihe taivaisiin, että sain voimaa vastustaa heitä, jotka ja joka sitä minulta vaati uhkaillen ym..Ei syytä sydämeni, vaan siltäkin osin on rauha sydämelläni säilynyt, kiitos Herralle siitäkin!

Ja vaikka elämä on ollut minulla monesti tosi rankkaa, ja on sairauksiakin/vaivoja tullut muiden ansiosta (lääkärien/miesteni) niin kuitenkin Isä on pitänyt minusta hyvää huolta, on auttanut ja varjellutkin, vahvistanut jaksamaan kun itse en enää oikein olisi jaksanut, ym.. Aina on kuitenkin saanut nusta uuteen aamuun ja kulkemaan käsi Jeesuksen kädessä eteenpäin, kohti ikuisuusrantaa ja Karitsan hääjuhlaa.. Halleluja!

Niin kaikki tuo mitä minun pieneen elämääni onkin mahtunut kohta 68v aikana niin kaikesta siitä huolimatta olen kiitollinen ja iloinen, kun saan tänäkin armon päivänämme olla uskossa ja kohti taivaan kotia menossa oleva, muiden Herran omien kanssa, jotka tahtovat elää Jeesukselle ja rakastaa Herraa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään.. Siitä syntyy ilo ja rauha sydämeen, joka kestää ajan myrskytkin ja vaikeudet, ilkeydetkin Jeesuksen avulla.

Tämä laulu lopuksi; Henry Hedman - Kasta mua Hengellä helluntain