Armo kasvattaa kohti Kristusta

[rita4]

Jouni Hokkanen

Paavali oli saanut maistaa Jumalan suurta armoa. Armo ilmestyi meille konkreettisesti Jeesuksessa. Armon kautta saamme kääntyä pois pahuudestamme. Se sytyttää meissä myös iloisen Jeesuksen tulon odotuksen.

Paavali kirjoitti Tiitukselle Jumalan armosta. Kirjeestä huomaamme, kuinka syvällisesti hän oli käsittänyt sen laajuuden, suuruuden ja riittävyyden, joka Jumalan armossa on. Paavalille armo merkitsi enemmänkin kuin syntien anteeksisaamista.

Armo kaikkia varten

Apostoli oli elänyt koko ikänsä siinä uskossa, että vain juutalainen voi pelastua. Kun hän kohtasi Jeesuksen, hän näki, että Jumala oli tehnyt pelastussuunnitelman kaikkia ihmisiä varten jo ennen maailman luomista (Ef 1:4).

Kun Paavali ymmärsi, ettei uskonnollisen lain noudattaminen pelastanut ketään, hänestä tuli armon evankeliumin julistaja. "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille." (Tii 2:11. )

On murheellista, että läheskään kaikki ihmiset eivät ole kuulleet sanomaa Jumalan valtavasta armosta. Jeesus on Jumalan armon ruumiillistuma. Hänen kauttaan meillä on mahdollisuus pelastua.

Kun pelastus on tullut osaksemme, alamme kasvaa armossa. Armossa eläminen ei ole polkemista paikallaan, vaan jatkuvaa kasvua kohti Kristuksen kaltaisuutta. Paavali julisti korinttolaisille: "Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu." (2 Kor 4:16.)

Kasvamme armossa

Meidän ei pidä mukautua tämän maailman mukaan, vaan muuttua. Roomalaisia Paavali valisti: "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." (Room 12:2.)

Jumalan armo saa meissä aikaan myös sen, että hylkäämme jumalattomuuden. Pelastettuina emme enää vaella omien päähänpistojemme mukaan. Kun meidät on tehty eläviksi Jeesuksen kanssa, meidät on myös asetettu hänen kanssaan taivallisiin. (Ef 2:16.)

Kun Jumalan armo saa kasvattaa meitä, emme enää kulje kahdella tiellä. Johannes kirjoitti seurakunnalleen: "Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta." (1 Joh 2:16.)

Kun hylkäämme maailmalliset himot, iankaikkiset arvot tulevat kaikkein tärkeimmiksi. Silloin elämässämme voivat toteutua Johannes Kastajan sanat: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä." (Joh 3:30.) Mitä enemmän Kristus kasvaa meissä, sitä nopeammin alamme elää siveää, vanhurskasta ja jumalista elämää tässä maailmanajassa (Tii 2:12).

Armon rappuset

Siveys, vanhurskaus ja jumalisuus muodostavat ikään kuin Jumalan armon rappuset. Siveys merkitsee, että otamme huomioon lähimmäisemme. Hillitsemme itsemme, jotta emme loukkaisi muita. Vanhurskas elämä puolestaan on oikeamielistä. Pyrimme toimimaan niin, että oikeus tapahtuu. Jumalisesti eläminen taas mahdollistuu, kun olemme päässeet osalliseksi Jumalan olemuksesta.

Pietari valisti seurakuntaa: "Hänen jumalallinen voimansa on lahjottanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee." (2 Piet 1:3-4.)

Armo varjelee

Jumalan armon avulla varjellumme pahasta ja jaksamme iloiten odottaa Herramme paluuta. Odotuksemme ei ole velttoilua, vaan ahkeroimista hyvien tekojen tekemisessä.

Jeesus painotti samaa asiaa: "Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa." (Matt 5:16.) Ahkeruudellamme tuotamme kiitosta ja kunniaa Jumalan nimelle ja autamme samalla lähimmäisiämme.

Paikallaan on Pietarin kehotus: "Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään." (2 Piet 3:18.)

Exit, Armo tuli kylään, Usko Ainoastaan

[rita4]

Armo kaikkia varten

Apostoli oli elänyt koko ikänsä siinä uskossa, että vain juutalainen voi pelastua. Kun hän kohtasi Jeesuksen, hän näki, että Jumala oli tehnyt pelastussuunnitelman kaikkia ihmisiä varten jo ennen maailman luomista (Ef 1:4).

Kun Paavali ymmärsi, ettei uskonnollisen lain noudattaminen pelastanut ketään, hänestä tuli armon evankeliumin julistaja. "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille." (Tii 2:11. )

On murheellista, että läheskään kaikki ihmiset eivät ole kuulleet sanomaa Jumalan valtavasta armosta. Jeesus on Jumalan armon ruumiillistuma. Hänen kauttaan meillä on mahdollisuus pelastua.

Kun pelastus on tullut osaksemme, alamme kasvaa armossa. Armossa eläminen ei ole polkemista paikallaan, vaan jatkuvaa kasvua kohti Kristuksen kaltaisuutta. Paavali julisti korinttolaisille: "Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu." (2 Kor 4:16.)

Otin pikkasen tuosta veljen hyvästä kirjoituksesta. Mitä tai mikä on armo? A niin kuin ansaitsematon, R niin kuin rakkaus, M niin kuin minun ja O niin kuin osakseni. ’Ansaitsematon Rakkaus Minun Osakseni.’ Armo on sellaista hyvää, mitä sen kohtee­na ole­va ei ansaitse. Haluan laittaa vielä tähän siskomme hyvän kirjoituksen tähän; Ansaitsematon armo[Mari-Anna Stålnacke]

Oiskohan se myöskin tämän ajan kirkonkin papeilla ja monilla muillakin ajatus, että: "Vain kirkkoon kuulumalla ja vauvana kastettu voi pelastua?" Niin kuin Paavalikin luuli, että vain Juutalainen voi pelastua, ei muut uskoa tunnustavat/harjoittavat.

Oisko vielä tänäkin aikana sellainen kuin erotus, jossa toiset kuin tunnustetaan; pelastuviksi/hurskaiksi ja sit ne toiset.., joita ei sit enää kuin muka voiskaan sanoa oikeiksi uskoviksi, kristityiksi, koska he eivät kuulu valtion kirkkoon tai joita ei ehkä ole koskaan kastettu pieninä. Itse olen joutunut uskoni aikana aika useinkin törmäämään tällaiseen em. ajatteluun ja sanotaan kautta rantain, etten voi olla oikeanlainen uskova koska en enää kuulu valtion kirkkoonkaan.. ja siksi ei tahdota ottaa mitään ns vastaan, koska ajatellaan ettei tartte mitään muuta kuin lapsikaste, kirkonkirjoissa nimi, joskus ainakin joulukirkossa käynti ja ja hyvä elämäkin kenties bonuksena, niin avot; taivas on auki ja varma pääsy sinne kerran..

Mutta onko se näin helppoa, tai ilman Pelastajaa elämistä? Ei ole, ei. Oli sitten ateisti, tai uskonnollinen tai mikä vain, niin joka ainoan pitää kerran elämässään tulla sille paikalle, että tarvitsee,.. sekä tajuaa, ettei ole taivasta ilman Jeesustakaan. Ja se, arvostelijoille, epäilijöille, tms, että: "Joka ainoan ihmisen sydämeen on laitettu jo ennen syntymäänsä aukko, jota ei voi täyttää, tyydyttää millään muulla, kuin vain ottamalla Herra Jeesus Kristus vastaan elämäänsä, siis uudestisyntymällä: Elävään uskoon!"

En aio arvostella tai pilkata ketään, joka on omasta mielestään jo uskossa vaikka onkin vielä ilman Vapahtajaansa, vaan se on vain se ikävä totuus, miten meitä uudestisyntyneitä uskovia saatetaan kohdella, koska ei koeta tarvetta itse parannukseen tai muutokseen, ei ole tarvetta tunnustaa Jeesusta Herrakseenkaan, kun Jumala nimi riittää..kaikkeen. Niin kauan kun puhut Jumalasta on heillä mielenkiintoa kuunnella, mutta alappa puhua Jeesuksesta ja mitä Raamattu sanoo, niin johan kipin kapin häippästään pois ja ei enää olekaan mielenkiintoa uskonasioille.. Minua se ainakin usein surettaa ja harmittaakin, kun ei ymmärretä, että: "Vain Jeesuksen kautta ja nimessä, ristinsä veressä on pääsy taivasten valtakuntaan, ei missään muussa tai muulla tavalla!"

Armo on ansaitsematonta armoa, sitä ei voi itse saada tai saavuttaa, vaan se saadaan Jumalan valtavan rakkauden ja anteeksiannon ansiosta ihmistä kohtaan, ei meidän ansiostamme. Sitä ei voi ansaita, ei sitten mitenkään vaan se lahjoitetaan jokaiselle, joka vain tahtoo tulla tumntemaan tuon rakkauden ja armon, anteekisantamuksenkin lähteen; Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, meidän Herramme ja Vapahtajamme!

Kyllähän minäkin olin jo pyhäkoulussa, koulussa, kirkossa ym kuullut Jeesuksesta puhuttavan, mutta silti minä usein rukoilin vain yksin Jumalaa, en Jeesusta, koska Hän ei ollut sillai vielä tullut asumaan minun sydämeeni Pyhän Henkensä kanssa ja kautta. Miksi ei? Koska en ollut antanut lupaa tulla sydämeeni asumaan, en kokenut sitä vielä silloin tärkeäksi tai tarpeelliseksi, koska minullekin riitti vain yksin Jumala, en kuin tarvinnut Jumalan Poikaa.. Jumala oli kyllä antanut sydämeeni jo 2 väkevää etsikkoaikaa, mutta vasta kolmannella kerralla, jonka koin voimakkaasti olevan minulle se viimeinen etsikkoaika, kutsun paikka, niin silloin vasta annoin elämäni (onneksi annoin) Jeesukselle ja pyysin syntejänikin anteeksi nimessään ja ristin (Golgatan) veressään ja sain armon tulla Jumalan lapseksi, sekä periliseksikin, niin kuin sen Raamattukin ilmoittaa. Enkä ole päivääkään sitä ratkaisuani katunut, vaan jos jotain olen katunut, niin sitä: etten jo aikaisemmin ymmärtänyt tai halunnut antaa elämääni Jeesukselle.

Olinhan jopa jo kuolla uskosta osattomana, vain uskonnollisena ilman Jeesusta elämässäni/sydämessäni, mutta;Jumala antoi armon käydä oikeudesta ja sain armon jäädä henkiin ja tulla myöhemmin vielä elävään uskoonkin. Kiitos soikoon ja kuulukoon siitä ainiaan Jumalallemme, joka rakastaa joka ainoaa ihmistä, katsomatta ihmisen kykyihin, ihon väriin, elintaso luokkaan, tai yhtään mihinkään muuhun, kuin vain ihmisen sydämeen ja haluunsa pelastaa joka ainoa ihminen maailmassa. Amen!

Room. 8:
10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"

16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
18 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
19 Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.

Sydämelleni nousi eräs raamantunpaikka ja laitankin sen tähän linkkinä; Heprealaiskirje 1:1-

Tämä laulu vielä lopuksi: Armo riittää