Juhana Lehmuskoski
Kun Jeesus pelastaa ihmisen omakseen, siitä alkaa hengellinen kasvuprosessi. Luonnollisessa elämässäkin lapsi ensin syntyy ja sitten alkaa kasvaa. Hengellisessä mielessä ihmisen tulee ensin syntyä uudesti ylhäältä, että hän voi kasvaa hengellisesti kohti aikuisuutta.
Paikalliseurakunta on Jumalan perhe. Toiset seurakunnan jäsenet ovat kilvoitelleet ja kasvaneet hengellisesti jo pitkään. On myös vastakääntyneitä,jotka ovat hengelliseltä kokemukseltaan ja tietämykseltään vielä kuin pieniä lapsia.
Seurakunta on kiinteä yhteisö, koska sillä on yhteinen luja perustus. Raamattu sanoo:" Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus." (Ef. 2:19-20)
Kaksivaiheinen pelastustapahtuma
Seurakunnan jäsenet rohkaisevat toisiaan, pettavat, neuvovat ja lohduttavat toinen toistaan. Jesaja kirjoittaa: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne. "Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä."(Jes. 40:1-2)
Meidän tehtävämme on muistuttaa toisiamme siitä, mitä Jeesus teki pelastaakseen meidät synnin vallasta. Jesaja mainitsee kaksinkertaisen pelastuksen. Me olemme saaneet hänen mukaansa kaksinkertaisesti synneistämme.
Pelastusteko on kaksinkertainen. Ensin tapahtui lunastustyö Golgatan ristillä. Toiseksi Herra vaikuttaa meissä synnintuntoa ja katumusta, jonka on määrä johtaa meidät uskoon ja vanhurskauteen. Tämän kaksivaiheisen pelastustapahtuman tuloksena on parannus.
Kasvu on pelastumisen seurausta
Jumalan työ meissä jatkuu kasvuna. Tarkoituksena on, että kaikenlaisen pahuuden oppiminen pysähtyy siihen paikkaan ja alamme oppia sen sijaan kaikkea hyvää. Paavali kirjoittaa: "Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä."(1 Kor. 14: 20)
On vain hyvä asia, että jäämme pahuudessa lapsen tasolle, vaikka maailma pilkkaa sitä ja nauraa sille. Hymy kuitenkin hyytyy, kun he huomaavat, mitä olemme saaneet Jeesukselta ja mitä olemme alkaneet oppia häneltä ja hänestä.
Minkä alan miehiä?
Seurakuntaamme kuuluu 93-vuotias saarnaaja ja korpievankelista Erkki Mäkinen. Hän oli kerran maatalousnäyttelyssä ja ihmetteli, kun eräs tuntematon mies seurasi häntä kaukaa katseellaan. Erkki ei ollut huomaavinaan häntä, mutta mies lähestyi pian häntä ja kysyi varovasti:
- Anteeksi, minkä alan miehiä te olette?
- Minä olen saarnamies. Kerron ihmisille Jeesuksesta ja hänen teoistaan, Erkki vastasi.
Mies ilahtui:
- Minä ajattelinkin, että ette ihan tavallinen mies ole!
Tämä maailma huomaa kyllä, jos Pyhä Henki on saanut tehdä omaa työtään meidän sisimmässämme.
Herran kiivaus saa aikaan kasvua
Jumalalla on omat syynsä kasvattaa meitä. Raamattu sanoo: "Sillä Jerusalemista lähtee kasvamaan jäännös, pelastunut joukko Siionin vuorelta. Herran kiivaus on sen tekevä." (2 Kun. 19:31)
Herran kiivaus aikaansaa kasvua uskovissa. Sitä ei tee oma erinomaisuutemme tai ponnistelumme. Jumala vihaa syntiä, koska se tuhoaa ihmisen elämää.
Kaikki synti vie ihmistä aina vain kauemmaksi Jumalasta ja tuhoaa kaikkea sitä, mitä Jumalan Pyhä Henki on jo saanut aikaan ihmisen sisimmässä. Jos uskova lankeaa syvälle syntiin, hän joutuu jossakin tapauksessa aloittamaan kaiken alusta. Palatessaan Herran luo hän kiinnostuu taas perusevankeliumista, joka alkaa elää hänelle uudelleen.
Koska Jumala vihaa syntiä, hän tahtoo näyttää maailmalle, mitä on elää Jeesukselle. Tässä mielessä Herran kiivaus toimii meidän ja meidän hengellisen kasvumme hyväksi.
Jumala antaa kasvun
Seurakunnassa kehotetaan ja neuvotaan toinen toistaan siksi, että voisimme kasvaa hengellisesti ilman häiriöitä. Tätä palvelustehtävää ahkeroivat toimittaa myös Paavali ja Apollos. Kuitenkin Paavali tunnusti, että Jumala on se, joka antaa kasvun.
Hän kirjoitti: " Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut.
Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan." (1 Kor. 3:5-8)
Paavali sai toimia istuttajana. Hän johdatti ihmisiä uskon tielle. Apollos kasteli tätä istutusta. Hän suoritti esirukousta heidän puolestaan ja neuvoi heille uskonelämän ensi askeleita. He olivat silti työtovereita, ja Jumala teki varsinaisen työn.
Lähde: Ristin Kansa lehti nro 7/2022
