Mauri Hämäläinen
Paavali kirjoittaa filippiläisille: "Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto." (Fil. 1:21) Näihin sanoihin sisältyy paljon voittoja mutta myös äärimmäistä kärsimystä ja huolenpitoa monista ihmisistä.
Saulus Paavali pysäytettiin Damaskon tiellä, kun hän aikoi tuhota Kristukseen uskovia. Jälleen tuli esille, että Jumalalla on kaikki valta myös vainoojan kohdalla.
Harva kokee näin voimakkaan pysäytyksen, eikä voi edes sanoa, että kysessä olis ollut herätys. Paavali sanoi itse: "Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt. Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa." (1 Kor. 15:8-9)
Synnytys Jumalan valtakuntaan oli niin raju, että Paavali koki olevansa keskonen. Kuitenkin uusi elämä oli nyt vallannut Paavalin sydämen. Hän oli vainonnut rajulla tavalla Jumalan omia. Varmasti Herra oli antanut kaiken sen anteeksi, mutta hän itse koki, mitä hän oli kylvänyt ja mitä hän sai siksi lihassa kärsiä.
Koko vaelluksensa ajan Paavali kärsi siitä, että hän oli vainonnut Jumalan seurakuntaa. Joskus on kaikkein vaikeinta antaa itselleen anteeksi tekemänsä synnit ja rikkomukset, vaikka Jumala olisikin antanut ne jo anteeksi.
Syyn ja seurauksen laki ei ollut tuntematon entisajan uskoville eikä ole nytkään. Voidaan puhua sielun vammoista, joskus niistäkin pitäisi päästä eroon Herran avulla.
Paavali oli suuri apostoli, joka oli saanut virkansa Herralta. Hän ei ollut "leipäpappi" vaan voimakas herättäjä, opettaja ja seurakunnan johtaja. Hän oli rakastettu mutta toisaalta vihattu kuten evankeliumit osoittavat.
Hän oli kokenut voimakkaita Jumalan näkyjä ja kolmannen taivaan ihanuutta. Hän kirjoitti: "Minun täytyy kerskata; se tosin ei ole hyödyllistä, mutta minä siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen-oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää." (2 Kor. 12:1-2)
Paavalilla ei ollut lupa puhua kaikkea, mitä hän näki ja kuuli. Ei silloin eikä ole nytkään hyvä puhua kaikkea, mitä Herra näyttää ja ilmoittaa. Paavalile annettiin pistin lihaan, ettei hän ylpeilisi ilmestyksestään. Me emme tiedä, mikä tuo hänen pistimensä oli.
Paavalilla oli melkoinen työsarka eri vankiloissa, joissa hän vaikutti ja kirjoitti seurakunnille mutta myös meille: "Sillä elämä oli minulle Kristus, ja kuolema voitto."
Olosuhteet olivat surkeat, mutta ne eivät voineet sammuttaa Jumalan antamaa iloa.
Hänen sydämessään paloi yksi asia yli muiden: voittaa niin monta kuin mahdollista Kristukselle. Ne eivät olleet korusanoja, kun hän vainojen keskellä totesi, että elämä oli hänelle Kristus. Hän oli suoraselkäinen julistuksessaan ja kaikessa toiminnassaan.
Tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen opastukseen, jota Paavali antaa Timoteukselle viime hetkissään, koska pian sen jälkeen hän sai kokea sen, mistä hän kirjoittaa: "Kuolema on voitto."
Lähde: Ristin Kansa lehti nro 6/2022
