Lapset, Jumalan lahja

[rita4]

Mietin tuota otsikkoa, ja koin että laitan sen noin. Koska sydämelleni nousi ajatus kirjoittaa lapsista, jotka Jumala on meille antanut, suonut, lahjoittanut. Pienet lapset ovat vielä täysin riippuvaisia vanhemmistaan ja opettelevat vasta tätä elämää. Mutta pikku hiljaa nekin oppivat oikean ja väärän, sopivan ja sopimattoman ym eron.

Mutta annas olla, kun ne kasvavat aikuisiksi ja lentävät pesästä omaa elämäänsä viettämään, niin saattaapa käydä niinkin, että he unohtavat vanhempansa, tai toisen heistä. Tulevat ylimielisiksi ja luulevat osaavansa/tietävänsä kaiken, eivätkä enää välitä vanhempiensa viisaista tai oikeistakaan neuvoista, vaan toimivat kaverien, porukoiden mielen mukaan, tms..

Mutta meidän tulee siltikin uskovina äiteinä ja isinä jaksaa rukoilla heidänkin puolestaan, että Herra Jeesus saisi koskettaa heitä rakkaudellaan ja armollaan, antaa synnintunnon, katumuksen, omantunnon, joka alkaakin kolkutella heidän sydäntensä ovella sekä laittaa etsimään totuutta, sekä muistamaan jälleen vanhempiensa hyvät neuvot sekä rakkauden, turvan, jne..

Minulla on 4 lasta, aikuisia jo kaikki ja 3 heistä elää jo maailmalla ja 2 vanhinta parisuhteessakin perheineen. Vain nuorimmaiseni (lievästi kehitysvammainen) enää on kanssani. Tytär oli ½v uskossa mutta maailma ja miehet ym veti takasin entiseen ja muut eivät ole olleetkaan ns herätyksessä. Olen toki saanut muutamia ns näkyjä, että tyttäreni vielä palaa valaistun ristin juurelle ja keskimmäinen pojistani saa ensin pihaansa lahjan kääreineen ym ja myöhemmin sit näin kuinka se iso lahja vietiin sisälle kotiinsa ja sinne tuli ihanan puhdasta, valkoista. Uskon, että se tarkoittaa uskonlahjaa.

Miksi näistä kirjoitan, niin on se, kuinka tärkeää minulle on aina ollut yksi pojistani, sekä on ollut tukenani nuorimmaiseni kanssa eläessäni, kun hän aina on hakenut pikkuveljeään luokseen, jotta saan välillä levätä. Hän on ainoa maailmalle lähteneistä lapsistani joka soittelee minulle ja jolle koen yhä olevani tärkeä ja äiti. Ja hän on ollut huolissaan minun jaksamisestani jo pitkään, siis kuinka jaksan k kanssa. Ja tänään hän tulikin aivan yllättäen aamusella meille ja haki pikkuveljensä viikoksi luokseen jotta äiti saa levätä. Kuinka suloista ja tärkeää.

Ja nuorimaiseni on erittäin voimakas tahtoinen ja negatiivinen luonnekin vielä, eikä ole aikaisemmin suostunut lähtemään veljensä mukaan, mutta nyt hän meidän molempien yllätykseksi lähti vastaansanomatta ja nöyrästi??

Mitä muuta voisinkaan kuin vain Kiittää Isää, joka auttaa ja näkee meidät läpikotaisin ja tietää; mitä jaksamme ja mitä emme jaksa. Kiitos Herralle, Amen!

Minua on totisesti nyt viime aikoina koeteltu kovalla kädellä siinä mielessä, että oon jo ollut aivan totaalisen loppu henkisestikin ja fysiikka alkaa sit rakoilla kun en vaan jaksa vaikka itse olen mielestäni melko lujaa tekoa oleva, enkä pienistä murru, säikähdä, väsy.. Mutta nyt on pumppuni oireillut, verenpaineet on olleet liiaksikin koholla ja on unettomuutta kun ajatukset herättävät ja laukkaavat ihan miten ja minne sattuu, jne.. Enkä tiedä totta puhuen miten kauaa enää oisin jaksanut..?

Mutta uskon vakaasti, että tässä on Isän Jumalan rakastava käsi ja apu kaikessa mukana, kun poika niin kiltisti (äittelemättä) suostuikin lähtemään ja toinen tuli hakeen pikkuveljeään luokseen. Olen myönnettäköön nyt hiukka ihmeissäni ja en vielä oikein kuin tajua että saan viikon olla vain koiran kanssa kahestaan. Mutta tosi hyvä näin. Ei ole helppoa olla äitinä 33v sairaalle nuorelle, jolla ei ole mitään muuta elämää kuin vain puhelin ja pelaaminen.

On meillä mahtava Isä, minullakin, jolla ei ollut rakastavaa, minua arvostavaa maallista isää, mutta olen alkanut oppia tajuaan, miten Paljon Jumala välittää minustakin, ja on kiinnostunut minusta, sekä rakastaa minuakin, sekä jaksaa antaa minulle anteeksi kaikki syntini päivä päivien jälkeen. Kiitos Isä Pojastasi ja Jeesuksen ristintyöstä minunkin kurjan ihmispoloisen tähden menit ristille kuolemaan: minunkin syntivelkani tähden, sekä nousit taivaaseen edeltä, jonne minäkin saan kerran tulla luoksesi, kun sen aika on; Halleluja, amen! Kiitos Isä lapsistani, ja että pelastat heidät kaikki, Jeesuksen nimessä ja veressä.

Efesolaiskirje 6:1-4
Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" -tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus- "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä". Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.

Ja me olemme Isän lapsia niin tämä sopii meille ohjeeksi;

1. Tess. 5:
1 Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa;
2 sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä.
3 Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään", silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.

4 Mutta te, veljet [siskot] , ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas;
5 sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.

6 Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.
7 Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat.
8 Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.

9 Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
10 joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.
11 Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.

Laitan tämän minulle hyvinkin rakkaan laulun ja jota viimeistä säkeistöä laulaessani mukana aloin itkien kaivata jo pois pääsyä.. Olin jo niin lopussa tämän kaiken vaikean keskellä.

Sä annat Voiman Ulla ja Paavo Pihlainen

Mutta Isä näki tuskani, loppuun palamiseni ja kuuli itkuni sekä rukoukseni ja auttoi jälleen kerran minua. Kiitti Iskä, Abba Isä!

[rita4]

Lapset ja tietenkin myöskin lapsenlapset ovat Jumalan lahja. Sain taas vuosien jälkeen vanhimman poikani ja hänen murkkuikäisen tyttärensä pitkästä aikaa tosiaankin tänne kylään, joka jo on suuri ja ihmeteltävä kiitosaihe taivaaseen. Ja kun pimu oli aika usein pienenä mulla hoidossakin ja on kivoja muistoja, mutta joka ehkä väärinkäsitysten tai vain miniäni narsismin takia loppui 5½v sitten ja välit katkesivat.

Mutta kun katselen ja juttelen pimunkin kanssa ja poikani kanssa, niin onhan se niin suuri lahja saada omistaa tavalla tai toisella edes, ja ainakin rukouksin muistaa lapsiani sekä lapsenlapsiani.

Jumala on muutenkin auttanut ja lohduttanut minua nyt viime aikoina ihanasti ja huomistakin jo odotan, kun saan lisää vieraita, rakkaita vieraita. Niin ja kävihän tänään nuoripari kk vanhan vauvansa kanssakin meillä kylässä, kun olivat tulleet tampereelta pojan vanhemmilla käymään.

Kun vain muistaisi aina kiittää kaikesta ja joka tilassa, niinpä niin; helpommin sanottu kuin tehty. Pidämmekö me kuitenkin kaikkea jo liiankin itsestään selvyytenä, niin ettemme muista, tai kuin edes ymmärrä kiittää Herraa kaikesta siitä, mitä elämäämme saammekin ja jota meillä onkin jo elämässämme.

Kiitä Herraa minun sieluni äläkä unohda mitä hyvää Hän on sinulle ja minullekin suonut! Amen!

[rita4]

Olen jälleen vain ihmetellyt sitä, miten ihanasti ja ihmeellisesti Jumala auttaa sekä vaikuttaa, johdattaa asioissa.. Sydämeni ihan tulvii taivaaseen kiitosmieltä; Halleluja!!

Olen niin paljon surrut sitä, kun vanhimpaan poikani oli vuosikausia tosi huonot, etäiset välit, kun hän ei halunnut tapella avokkinsa kanssa siitä, kun miniäni koitti kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin pitää minut ja poikani erossa toisistaan valheillaan ja suuhuni laittamillaan sanoilla, joita en olisi edes voinut sanoa pojastani, tai kenestäkään.. Ja jos poika oli minuun yhteydessä ja miniäni sai siitä selvyyden niin johan oli kuulemma siellä mökki raikunut kirosanoista kun sellaseen ak.. pitää yhteyttä, tms ikävää..

Ja tyttöjäänkään en saanut nähdä vuosikausiin..Voi kuinka monta itkua ja rukousta asian tiimoilta olenkaan huutanut asiasta Herran puoleen ja pyytänyt apuaan, muutosta.. Sydämeni on ollut raskas ikävästä ja surusta.

Mutta nyt viimeisten kuukausien aikana onkin sitten alkanut tapahtua ja tulla muutostakin.

Vanhin poikani on alkanut vastailla viesteihini ja soittoihini, sekä yhä vain useammin käydä luonani ja autella meitä talon rempoissakin ja nytkin tulee laittaan koirallemme uuden vaijerin, eli juoksuremmin, kun entinen on ihan palasina. Ja olen saanut nähdä molempia lapsenlapsianikin. Enää on vain etäinen tyttäreni ja hänen 11v tyttärensä, kun pelkäävät vävyni kanssa siellä, että se pimu pian kiinnostuu uskon asioista ja koittavat varjella sen minulta ja uskonasioilta, Jeesukselta..Just?

Ja kaikki tämä on varsinkin tyttärelläni, kun hän ei kuulemma aio koskaan antaa minulle eroani isästään anteeksi?? HM?

Mutta kuitenkin kaiken synkänkin keskellä ja kaiken sen jälkeen, niin tyttäreni kävi vuosien jälkeen luonani äitienpäivänä keskimmäisen poikani kanssa ja toi itse leipomansa jättisuuren kääretortun ja kukan.

Pikku hiljaa lapseni ovat taas alkaneet kuin lähentyä minuun ja äiti on tullut mieleensä. Ja muutenkin nyt on alkanut tapahtua ihmeellisiä asioita, joista en nyt halua sen enempää kertoa, mutta olen niistä asioista iloinnut sekä ihmetellyt, mitä tämä kaikki nyt oikein on??! Oletko sinä Isä alkanut toimia rakkaideni elämässä noin voimallisesti ja vaikutat heissä tahtomista ja tekemistä, sekä kuin uudelleen aloittaa ..vai mitä tämä oikein on?

Nuorimmaiseni on ollut avulias ja autellut äitiä, kun olen sairastanut jalkojani ja selkääni.. kuinka tärkeä ja korvaamaton apu hän onkaan ollut ja on minulle täällä asuessamme. Ensi kuussa tulee jo 35v siitä, kun nuorimmaiseni syntyi keskosena ja minä kävin tehon kautta kuolemaa katsomassa silmästä silmään, mutta Jumala antoi minulle vielä jatkoaikaa ja mahdollisuuden tulla uskoonkin 2v tuon tapahtuman jälkeen, Kiitos Isä, en voi koskaan siitä kylliksi kiittää sinua! Kiitos, kunnia ja ylistys Korkeimmalle; Halleluja! Amen!

Lapset ovat todellakin Jumalan lahja ja pidetään heistä hyvää huolta, ei hävetä uskoamme heidän nähtensä, lähellään, edessään, vaan uskalletaan olla Jeesuksen seuraajia myöskin heidän kuullen ja nähden! Ja muistetaan kantaa heitäkin rukouksissamme sinne ristin juurelle ja pyytää etsikkoaikaa sydämiinsä.

[rita4]

Ajattelin kuin jatkaa edellisistä eteenkinpäin.. Sain kuin sainkin eilen vanhimman pojistani käymään meillä ja mikä ihaninta niin hänellä oli nuorin tyttärensä mukanaan. En olekkaan nähnyt pimua vuosiin. On se vain siunattu Jumalan lahja kun on saanut lapsia, vaikka niistä onkin ollut suruakin, koska Herra Jeesus ei kelpaa heille, mutta toivossa on ja rukouksessa hyvä elää. Ja ehkä jo isot lapsenlapsenikin löytäisivät Vapahtajan elämäänsä, se on rukoukseni!

Luuk. 10:2 Ja hän sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.

Luuk. 18:
15 Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
16 Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
17 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."

[rita4]

Olen niin valtavan kiitollinen Isälle, kun vanhin poikani soitti eilen ja se puhelu kestikin 1½tuntia. Ja ekan kerran koin hyvin voimakkaasti, että; "Nyt äitiä tarvitaan!" Oli se niin ihmeellistä, kun ei olla kuitenkaan soiteltu sen hänen ja tyttärensä käynnin toukokuussa jälkeen. Ne nuo mun muksut elävät niin omillaan, ja varsinkin nuo vanhimmat lapseni eivät äitiä kuin tartte, halua muistaa ja kyllähän se toisinaan ahistaakin ja on suru, josta täytyy puhua sit Herrallekin. Ja niin sit rukouksesta lähtiessä aina olonikin helpottuu ja voi jättää heidät Isän käsiin turvallisin mielin.

Niin olinkin siinä juuri yksi päivä muistellut S syntymää ja sitä kaikkea mitä se aika silloin piti sisällään.. Ja nyt eilen illalla hän soittaa äidille, olin siis oikeesti; tosi hämmästynyt, mutta tietty tosi iloinen ja pianhan juttu jo luistikin kuin ei mitään paussia väleissämme ois koskaan ollutkaan..Hän purki elämäänsä ja voisin sanoa että ainakin viimeisten 5v ajalta sain kuulla siitä, mitä se on hänellä ollut ja ne kaikki vaikeudet, ja sairaudet, mitä toki tiesinkin hänellä olevankin, mutta sain tarkemman selvityksen esim avanteensa hoidosta ja kun niitä pusseja ei enää tahdo saada ja kun ne ei pysy paikoillaan, ja hirveät nivelkivut ja kymmmenien leikkausten jättämät hermokivut, ym ym..

Olen niin äärettömän kiitollinen Isälle, kun sain kuulla totuuden pojan elämästä ja tsempata, sekä lohduttaa, ja yrittää ymmärtää, jne..Kuulla tytöistäkin ja miniästäni ei ollut mitään puhetta sen kummemmin, eikä sen mielipiteet enää selvästikään vaikuta, onneksi. Ja nyt kun nuorimmaisellanikin on naisystävä, niin kyllä sitä vain ihmettelee miten kaikki vain kuin menee eteenpäin ja muutoksiakin tapahtuu, asioita, joita en ois voinut koskaan edes uskoa tapahtuvankaan nuorimmaiselleni. Samoin keskimmäiselle pojistani josta näen ja kuulen, miten Herra vetää häntä lähelleen..Ja nähtävästi juurikin niin kuin vanhimmalla pojallani, ja keskimmäisellä pojallanikin; vaikeuksien kautta.

Mark. 10:
45 Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."
46 Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun hän vaelsi Jerikosta opetuslastensa ja suuren väkijoukon seuraamana, istui sokea kerjäläinen, Bartimeus, Timeuksen poika, tien vieressä.

47 Ja kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua".
48 Ja monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua".

49 Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: "Kutsukaa hänet tänne". Ja he kutsuivat sokean, sanoen hänelle: "Ole turvallisella mielellä, nouse; hän kutsuu sinua".
50 Niin hän heitti vaippansa päältään, kavahti seisomaan ja tuli Jeesuksen tykö.

51 Ja Jeesus puhutteli häntä sanoen: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Niin sokea sanoi hänelle: "Rabbuuni, että saisin näköni jälleen".
52 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja kohta hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä.

Niinhän se on ollut ja on vastakin oleva muillekin, että me rakkaat uskon ystävämme olimme kuin sokeat ennenkuin Isä alkoi vetää meitä omikseen, lähelleen, rakkaan Poikansa ristin juurelle tekemään parannusta elämästämme ja silloin saimme kohdata sen valtavan, sekä ihmeellisen Jumalan rakkauden, armon ja anteeksiannon kohdallamme ja saimme antaa elämämme Jeesuksen käsiin. Ja silloin, kun uudestisynnyimme, synnyimme elävään uskoon, niin mekin saimme näön ja aloimme nähdä aivan kaiken uusin silmin, ja mielin, kun Isä poisti suomut silmistämme ja nyt maailma olikin kaunis ja Herramme rakkaus kosketti sekä puhutteli sydämiämme.

Samoin Herra tahtoo avata heidänkin, lastemme, sekä omaistemme silmät, antaa heillekin näön sokeutensa sijaan. Se sokeus, joka tuli elämäänsä, kun maailma ja sen ruhtinas sulki hengelliset silmänsä ja näytti heille, niin kuin meillekin se teki samoin aikoinaan, ennen pelastumistamme vapauteen sen orjuudesta. Ja se houkutteli uskomaan niitä asioita, jotka eivät pelasta ketään taivaan kotiin. Älkäämme väsykö rukoilemaan ihmisten puolesta ja kiittämästä Herraa Jeesustamme siitä, miten Hän ainoastaan voi avata sokeat silmät näkemään ja kokemaankin Jumalamme rakkauden ja armon, anteeksiannon, avun elämäänsä.

Ef. 1:
15 Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,
16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,
17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
19 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme-sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan,
20 jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
21 korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.

22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.