Aloitan ajatukseni tuolla veljen kauniilla laululla, jota olenkin nyt kuunnellut todella usein, koska se puhuttelee minua näissä elämäni hetkissä, joissa olen paljonkin miettinyt omaa elämääni ja syntymääni (miksi synnyinkään tänne vain kärsimään ja hylättäväksi?)
Toki moni asia on nyt yhtä isoa kysymysmerkkiä ja nämä jatkuvat särytkin jalassa vievät aikalailla voimia, sekä nuorimmaiseni käytös sekä puhetulva, ym..Uskallan sanoa, että jos lapsena ei saa kokea turvaa ja rakkautta, hyväksyntää, niin kyllähän sitä toki selviää ja pärjääkin, mutta... jokin kuin iso pala puuttuu silti sydämestä, jota ei täytä mikään muu kuin pyrkiä vain.. yhä vain lähemmäksi Jeesusta, Jumalan rakkautta sekä hyväksyntää, apuaan, jne..Siksi olisikin ihaninta oppia tuntemaan Herra Jeesus Kristus ja ottaa Hänet vastaan sydämeensä asumaan jo nuorena, niin moni asia olisi mitä todennäköisemmin silloin toisin.. Kun saisi ainakin yhden varman ja luotettavan ihmisen (Jumalan Poika, joka on, sekä ihminen, että Jumala), joka ymmärtää meitä jokaista ja tahtoo auttaa..Hepr. 2:9-18
Voin puhua vain itsestäni ja omakohtaisesta kokemuksestani. Olen syntynyt isäni kiroamana, kun hän luuli minun olevan tehty jollekin rengille, ja etten muka olisi ollutkaan hänen oma biologinen lapsena ja siksi käytöksensä minua 5,stä muusta sisaruksestani ainoaa kohtaan oli kylmää, kovaa, ilkeääkin, tunteetonta ja rakkaudetonta, enkä saanut kokea isän syliä, turvaa, vaan pelkäsin häntä ja seuraavaa suuttumustaan, tai sanojaan minulle. Ja koin olleeni kuin häkkilintu, ruma ja paha, tarpeeton, ym..Vasta muutettuani pois kotoa 15 vuotiaana uskalsin hiukan jo elääkin ja hengittää..Vasta aikuistuttuani ja isän kuoleman lähestyessä sain jonkinlaisen anteeksipyynnön käytöksestään, mutta silti hän ei koskaan myöntänyt että olisin hänen biologinen tyttärensä. Tiedän olevani, mutta ehkä odotin loppuun asti jotain sanaa jossa olisi paljastanut että olen hänen näköisensäkin ja sama kippura nenäkin... on mullakin..
Elämä on kuljettanut ja opettanutkin, toki ja vasta joskus 2003 pystyin Jumalan sekä esirukoilijanani olleen silloisen anoppini avulla vapautumaan siitä kalvavasta ja hirveästä katkeruudestani isääni ja ex-nikin kohtaan. Siitä olen Isälle, Jumalallemme sekä jo edesmenneelle anopilleni valmis tuomaan kiitokseni. Se katkeruus pilasi elämääni ja sen jälkeen olen koittanut olla enää katkeroitumatta vaikka elämä ei olekaan ollut mitään helppoa monestakaan syystä..Mutta nyt sen jo voin sanoakin, että; "Jumala kyllä auttaa vapautumaan katkeruudesta, sekä pysymään, siis olemaan enää katkeruuden sappea ottamasta vastaan sydämeensä." Se katkeruuden juurikko kun vain kasvaa ja vahvistuu, mitä kauemmin se saa kasvaa ja kukoistaa sydämessä ja samalla pilata jokaisen sen sydämeensä saaneen elämää..
Psalmi 139:
13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14 Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
Tämä psalmi jotenkin kuin lohduttaa ja rohkaisee minua ja kun olen miettinyt miten minutkin on taiten koottu kasaan jo äitini kohdussa, eikä yksikään päiväni ole ollut salattu Jumalan silmiltä, vaan, että: kaikella on sittenkin oma tarkoituksensa sekä merkityksensä, vaikka en niitä asioita ja tilanteita, erinäisiä juttuja varmaan oikein koskaan tulekaan ymmärtämään ennen kuin sitten taivaassa, jonne uskon ja toivon pääseväni. Mutta kiinnostaako minua tai sinuakaan silloin enää miksi se kaikki meille tapahtui ja se millaista oli elämämme täällä ajassa, kun taivaassa kaikki on niin paljon paremmin ja menneellä ei enää ole siellä mitään arvoa, merkitystä.
Enpä usko että se enää vaivaisi, eikä vaivaakaan, koska me ollaan siellä kirkkaudessa ja saamme elää siellä ikuisesti; Mieti; I-K-U-I-S-E-S-T-I!! Koska kuolema on voitettu. Jeesushan sanoi ristillä; "Se on täytetty!" Amen!
Kiitos siitä kaikesta sinulle Herramme ja Vapahtajamme; Jeesus Kristus, jonka ansiosta niin minulla, kuin sinullakin rakas ystäväni on mahdollisuus päästä kotiin, jota Jeesus sanoi menevänsä meille valmistamaan ja Hän tulee hakemaan meidät kaikki omansa kerran tuulissa ja pilvissä.. Halleluja!! 
Leukku Armo kantaa suloisemmin siivin perille
Kuuntelen tässä samalla tapani mukaan heng lauluja taustalla ja tuo veljen laulu alkoi puhua sydämelleni ja tahdonkin sen laittaa sinullekin rakas kanssamatkaajani kuunneltavaksesi. Ps. 90:
12 Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
13 Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.
14 Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.
15 Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.
Yleensähän otamme vain tuon ekan jakeen, mutta minusta tuo kokonaisuus on jotenkin ihana. Herra koettelee ja hiookin meitä omiaan ja usein juuri toistemme kautta Hän tekee sen. Kestämmekö sen? Tarvitsemme toisiamme ja saamme pyytää toisiltamme rukoustukeakin, sillä kukaan ei selviä, jaksa yksin tätä elämää. Niin vahvoja, täydellisiä, ei meistä kenestäkään koskaan tule. Jos näin ehkä ajattelet, että selviät yksinkin, niin; höpö höpö, sillä: aina joskus tulee se päivä, tai aika, jolloin tarvitset kipeästi sitä toista siskoa tai veljeä ainakin olemaan rukoustukenasi, tai jolle kertoa miltä tuntuu, kun sinut on riisuttu omavoimaisuudestasi, loukattu, olet koetuksessa, joka kestää ja et enää jaksakaan, tms..
Jer. 1:
4 Minulle tuli tämä Herran sana:
5 "Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi".
6 Mutta minä sanoin: "Voi Herra, Herra! Katso, en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori."
7 Niin Herra sanoi minulle: "Älä sano: 'Minä olen nuori', vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua.
8 Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra."
9 Ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani. Ja Herra sanoi minulle: "Katso, minä panen sanani sinun suuhusi.
Halusin laittaa vielä tämän lopuksi, koska niin kin en minä, niin kuin et sinäkään, joka olet ollut kokemassa samoja asioita kuin minäkin ja ehkä myöskin olet pohtinut elämääsi ja miksi se on aina niin vaikeaa, raskasta, koet olevasi kuin hylkiö, josta kukaan ei välitä, tykkää, tai ihan mitä vain,... Niin muista aina se tosiasia, että: " Sinutkin on valittu syntymään tähän maailmaan ja sinullekin on Herra Jumala valmistanut tehtävän viedä ilosanomaa, sekä olla omanaan, sekä käytössään."
Ihmiset voivat olla asiasta erikin mieltä, mutta älä sinäkään kuuntele heitä, vaan kuuntele mitä Isäsi, Jumalasi tahtoo sinullekin sanoa; "Minä [Jumala] valitsin sinut ja Minä loin taiten sinut äitisi kohdussa, Minä näin sinut jo idussasi ja tunsin, tiesin sinut, ennen kuin yksikään asia sinussa oli vielä edes valmistumassa, et sinä ole turha, et myöskään sattuma, tai virhe. Olet arvokas ja tärkeä. Sinunkin elämälläsi on tarkoitus, usko pois vain, niin se on, vaikka olosuhteet ja ihmissuhteet voisivatkin puhua ihan muuta sinullekin..
Katsotaan vain yksin Jeesukseen ja ristille ja kiitellään, että Hän ei jätä meitä yksin, eikä hylkää, niin kuin ihmiset tekevät. Hän rakastaa sinua ja jopa minuakin,vaude: kiitti siitä Isä, olet mahtava ja ihana! Halleluja! Vahvista veljeä, vahvista siskoa, ole heidän kanssaan Herra Jeesus! Maranata! Tule Herra Jeesus! Amen!
Tämä on mun lemppareitani ja lohduttaa mua.. Herra kädelläsi Sinua siunata tahdon ja rukoilla puolestasi..
Piti oikein vielä palata laittaan sinulle tämäkin laulu; Ihmeinen risti
Niin hän oli kuulemma tehnyt kun tuli masennus. Huh!! Mikä vale! Hän ei usko Jeesuksen voivan auttaa, eikä opeta jättämään aivan kaikkea Herralle. HMM?? 