Getsemanen yössä

[rita4]

Hannu Anttila

Getsemanen yössä
Jeesus maata vasten painuu.
Käy tuska yli voimien
on Isän luokse kaipuu.
Hän rukoilee, hän huutaa:
”Isä päästä minut tästä.
Mua kuolonmurhe painaa, sydän
halkee ikävästä."

On vastaus hiljaisuus,
ei Isä auta lastaan.
Vain kylmä, mykkä avaruus
ja tähdet ainoastaan.
Nyt kärsi, kuole Poikani!
Se on mun vakaa tahtoni.
Sun hetkesi on tullut
siis ota malja vastaan.

Vaan tiedä, rakas Poikani
nyt murhe on myös mulla.
Ja vaikka sitä tahtoisin,
en luoksesi voi tulla.
Vaan yhden teen mä kuitenkin;
saat tykös rauhan enkelin.
Se rakkauden, lohdun tuo
ja kosketuksen multa.

Getsemanen yössä
Jeesus alla taakan raskaan
ei huokaa enää, ei kyynelöi;
hän ottaa maljan vastaan.
Nyt käyn sua kohti, kuolema,
käyn päälles, sieluin murhaaja!
Synnin kahleet murskaan,
päästän vangit vankilastaan.

Getsemanen yössä
kirkkaus ihmeellinen loistaa.
On uhrituli syttynyt,
se synnin juuret poistaa.
Kuin kerran luomisaamuna
työssä on taas Jumala,
kun Golgatalle nousee risti,
v o i t o n m e r k k i H e r ran!