Jumala näkee ja kuulee

[rita4]

Nuoruudessani sain tutustua lahtelaiseen, viime vuosisadalla syntyneeseen mieheen. Hän oli siviiliammatiltaan rautatievirkailija, myöhemmin kiertävä sananjulistaja ja kanteleen soittaja.

Tämä mies oli nimeltään Anselmi Helin. Minulla on kädessäni hänestä kirjoitettu kirjanen: Jumala näkee ja kuulee (Elma Ruuska 5/1976)

Koska monta kertaa keskustelin hänen kanssaan kuunnellen hänen ihmeellisiä kertomuksiaan Jumalan ihmeistä elämässään, koen, että niistä kertomuksista voisi olla hyötyä monille tänäänkin erilaisissa vaikeuksissa oleville.

Otan esille joitakin otoksia, hänen itse kertomiaan tarinoita, tositapahtumia, sananjuistajan tehtävässään koettuja Jumalan ihmetekoja.

Ne liittyvät tavallisiin arjen asioihin, siihen kuinka Jumala kuulee ja näkee ja tietää kaiken meistä ja meidän vaikeuksistammekin.

Näin Anselmi kertoo:

Sain uudet vaatteet

Sota-aikana ei saanut mielin määrin ruokaa eikä vaatteita, vaan piti olla ostoskortit. Raha ei yksin riittänyt.

Vaatteeni olivat kuluneet ja rikkinäiset. Eräänä iltana ajattelin, että pitänee paikata toisilla vaatteilla toisia. Ovikello soi. Menin avaamaan. Siellä oli eräs rouva, jonka tunsin, mutta minulla ei ollut mitään yhteyttä tähän rouvaan ennen sitä eikä sen jälkeenkään.

Rouva alkoi puhua:
- Mieheni kuoli, ja häneltä jäi hyviä vaatteita, enkä antaisi niitä kenelle tahansa. Sain kehotuksen tulla puhumaan teille; teille ne antaisin, jos tahtoisitte ottaa.

Ja otinhan minä. Vaatteen puute lähti kauas, sillä sain kaksi hyvää pukua ja talvipalttoon. Ne olivat ihan sopivatkin, muuta kuin aloin pitämään vain. Jäljestäpäin kuulin, että hänen tuttavansa olivat pyytämällä pyytäneet niitä, mutta hän ei antanut heille, koska Jumala oli varannut ne minulle (Matt. 6:27-34).

Suuri ruislimppu

Kerran sota-aikana sanoin itsekseni: Ennen kuolen nälkään, ennen kuin pyydän keneltäkään ihmiseltä. Kupongit leipäkortistni olivat loppuneet. Olin käyttänyt niitä varomattomasti. Mistäs nyt saan leipää?

Lähdin matkalle Kouvolaan järjestelyjunalla, ja istuimme konduktöörivaunussa odotellen takaisin lähtöä. Meitä oli siinä kolme tai neljä miestä. Kenellä oli ruokaa, hän söi, kenellä ei ollut, hän katseli, ja minä kuuluin niihin katselijoihin.

Yhtäkkiä ovi aukeni, ja sisään astui mies reppu selässä ja tuli suoraan minun tyköni, istui viereeni ja sanoi:
- Panivat minulle liikaa leipä evääksi, niin ettekö huolis minulta yhtä limppua?

Suuni jäi auki ihmetyksestä. Kuka oli tämä mies? Hän antoi suuren luislimpun ja meni taas niin kuin oli tullutkin. Sain annettua hänelle viisi markkaa, vaikka hän ei olisi sitäkään ottanut.

Eivätkö toverini huomanneet, kun eivät mitään puhuneet?

Samana päivänä sain vielä ruokatarpeita kahdelta eri taholta ja ihmettelin, kun en ollut pyytänyt Jumalalta enkä ihmisiltä. Vastaus tuli San. 10:3 ja 13:25. " Herra ei salli vanhurskaan nähdä nälkää." Ruokaa tuli aina, kun entinen ehti loppua, mutta ei tullut yli tarpeen.

Tervehdys taivaasta

Pidimme kokouksia Raja-Karjalassa Juho Venäläisen kanssa. Kerran sattui, että olimme yötä pienessä mökissä, jossa keskilattia oli mädäntynyt, ja siinä oli suuri aukko.

Mies ja vaimo, jotka siinä asuivat, toivat heiniä aukkoon ja niin kävimme nukkumaan heinien päälle. Yöllä heräsin sihen, että kirkas valo valaisi mökin sisustaa ja ihana kukkien tuoksu täytti mökin.

En ole ennen enkä sen jälkeen tuntenut niin ihanaa kukkien tuoksua. "Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, sen on Jumala valmistanut niille, jotka hän rakastavat." (1 Kor. 2:9)

Jumala auttaa

Vuonna 1918 maassamme riehui kansalaissota. Ihmiset pakenivat mikä minnekin pääsi. Eräs isäntä pakeni sikolätin kattojen väliin.

Kana kävi munimassa joka päivä munan hänen eteensä siihen asti, kunnes vaara oli ohi. Jumalan Sana on sama vielä tänäänkin. Kaiken, mitä hän tahtoo, hän tekee.

Herra käski kalan, jonka suussa oli raha, käydä Piertarin onkeen ja opetuslasten verkkoon.

Vaikka opetuslapset olivat kalastaneet koko yön, he eivät saaneet mitään. Kun Jeesus käski heittää verkon verteen, he saivat suuren kalansaaliin.

Jumala sanoi ihmisille: "Vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja maan päällä liikkuvat eläimet." Ja vielä: " Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimallisesti auttaisi niitä, jotka ehyellä sydämellä ovat hänelle antautuneet."

Koonnut Martta Rajala
Jyväskylä

Lähde; Ristin Kansa lehti nro 10/2021