Voisitko rukoilla?

[rita4]

Jari Iivananinen

Rukous välikappaleena Jumalan toiminnalle. Lue, miten rukouksen kautta voidaan odottaa Jumalan vaikuttavan yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä

Yksi Raamatun ja kristillisen elämän tärkeitä aiheita on rukous. Siinä me käännymme taivaassa olevan Jumalan puoleen ja pyydämme hänen puuttumistaan elämäämme tai muiden elämään. Rukoukseksemme ja anomisemme on suunnattu Jumalalle, kuten seuraavat jakeet osoittavat. Jos rukouksemme suuntautuu johonkin muualle, ei kyseessä ole oikea kristillinen rukous.

- (Apt 12:5) Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä.

- (Room 10:1) 1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

- (Fil 4:6) Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,

Miksi sitten tulee rukoilla Jumalaa? Eikö hän voi toteuttaa hyvän tahtonsa maan päällä ilman rukouksiamme? Kyllä varmasti voisi, mutta Jumala ei ole tehnyt ihmisistä robotteja, vaan hän on antanut meidän olla välikappaleena tahtonsa toteuttamisessa. Hän ei yleensä puutu ihmisten asioihin, ellei sitä erikseen pyydetä. Taivas tarvitsee lupakirjan, jossa rukous on avaintekijä. Jumala antoi maan ihmisille (Ps 115:16: Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.), ja siksi meidän pitää kääntyä Jumalan puoleen, jos haluamme hänen vaikuttavan omaan elämäämme ja yhteiskuntaamme täällä maan päällä.

Jeesuksen opetus Isä meidän-rukouksessa tuo asian hyvin esille. Jumalan tahto ei toteudu automaattisesti maan päällä, vaan sitä tulee rukoilla. Muuten emme voi odottaa Jumalan apua ja kosketusta:

- (Matt 6:9,10) Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10 tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;

Jumala on siis antanut ihmisille mahdollisuuden kääntyä hänen puoleensa rukouksessa. Rukouksen kautta voimme odottaa Jumalan apua hengelliseen työhön ja vaellukseemme. Rukouksen pitäisi olla ykkösasia elämässämme. Valitettavasti se ei sitä aina ole, vaan monet käyttävät turhaa aikaa televisio-ohjelmiin, nettiin ja harrastuksiinsa. Kaikki nämä eivät välttämättä ole itsessään pahoja asioita, mutta ongelmaksi ne muodostuvat siinä vaiheessa, kun meidän pitäisi varata aikaa rukoukseen ja Jumalan etsintään. Vapaa-ajan väärinkäyttö on suurimpia esteitä sille. Lisäksi kannattaa muistaa Jeesuksen sanat asioiden arvojärjestyksestä: ”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen” (Matt 16:25).

Joka tapauksessa rukous on tärkeä asia, eikä kenenkään uskovan kannattaisi laiminlyödä sitä. Rukouksen tärkeyden osoittaa se, että myös Jeesus, Jumalan Poika, rukoili maan päällä ollessaan. Hän rukoili usein yksinäisyydessä ja öisin:

- (Mark 1:35) Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili.

- (Luuk 6:12) Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa.

- (Luuk 22:44) Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.

- (Hebr 5:7) Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.

Entä Paavali? Hänkin oli ahkera rukoilija, ja siinä on yksi syy, miksi hänen työnsä oli menestyksellistä ja kauaskantoista. Ilman rukousta ja jatkuvaa Jumalan etsimistä hänen vaikutuksensa ei olisi ollut samanlainen.

Koko hyvä kirjoitus täältä

[rita4]

Tuo otsikko alkoi puhua mulle; Voisitko rukoilla?

Olen nyt aika paljonkin miettinyt viime aikoina rukousta ja rukouksen merkitystä meille Herran omille, koska kuitenkin pääasiallisesti meidän tulee puhua rukoilemisesta siinä mielessä, että; miten uskovat suhtautuvat rukoukseen ja rukoilemiseen, eikä siihen miten vielä maailmassa olevat siihen suhtautuvat tms. Laitan parikin Raamatunpaikkaa tähän;

Joh. 9:31 Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.

Luuk. 16:31 Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."

Noh, joka tapauksessa, meidän uskovina tulisi pyrkiä pitämään läheiset välit Herran Jeesuksen kanssa joka ikinen päivä jollain tavalla ainakin. Se voi olla ajatuksissa rukoilemista, huokauksia yläkertaan, pyytäen toisia rukoilemaan puolestaan, tms.. Mutta se, että me rukoilemme itsekin on äärettömän arvokasta ja siunaavaa sekä tärkeää uskonelämäämme ajatellenkin, sekä jaksamistamme elämässämme ajatellenkin.

Mutta niinhän se vain tahtoo useimmiten olla varmasti meillä kaikilla, että se rukous ei oikein kuin tunnu tarpeeksi hyvältä, oikealtakaan, kuin se ei kannnattaisi, eikä se auttais, tai ettei Jumala edes kuuler kun rukoilemme.. Vai onko ajatus, että: Siinä menee niin kauan aikaa ja on niin paljon vielä tekemättä ja sinnekin pitäisi vielä mennä, keritä, sekin työ on vielä tekemättä, lapset on niin äänekkäitä, eikä pysty keksittyyn (hävettää muiden omaisten nähden rukoilla), tai ei voikkaan kuin sulkeutua omaan kammioonsa rukoileen kahden kesken Herran kanssa, tms..Sanoisin näin, että: miten helposti ja äkkiä me osataan kyllä keksiä syy, tekosyy, miksi en nyt juuri voi rukoilla, en itseni, läheisteni, asioideni, tai vain ihan muidenkin ihmisten, tms puolesta..

En puhu korkealta, ei! Vaan ihan oman kokemukseni mukaan ja mitä olen uskossa olovuosieni aikana keskustellut uskon ystävieni kanssa rukoilemisen vaikeudestakin. En oikein jaksa uskoa, että olisi kovinkaan montaa Herran omaa, joka vuodattaa sydäntään joka päivä rohkeasti välittämättä muiden katseista, mielipiteistä, tai kun sielunvihollinenkin saa meidät ajatteleen ja muistaan, näkeen miten nyt on tosi huono aika rukoilla, ehkä sitten hiukan myöhemmin, mutta ei nyt. Tai kun pitää ensin tarkistaa face tms tai kun nyt ei saa laittaa puhelinta äänettömälle, tai jos laitankin niin sit pitää jo kohta mennä tarkistaan että onko joku yrittänyt kenties ottaa minuun yhteyttä. Tai mikä vain voi ja saa olla esteenämme, ettei rukoukseen jakseta, tai edes haluta panostaa ja paneutua, hiljentyä Herran ristin juurella, pyytää veren pesua ja voimaa sekä viisautta ym tärkeääkin elämäämme... ja rukouselämämme kasvua, vahvistumista, jotta Pyhä Henki voi ja saa kirkastaa meille Kristusta Jeesusta, sekä Isän Jumalammekin tahtoa kohdallemme! Ei pidetä uskoamme eikä rukoustakaan kuitenkaan niin tärkeänä kuin mitä se oikeasti on.

Matt. 6:
5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.

Halusin kuitenkin laittaa tuonkin Raamatunpaikan tähän, koska siinä on tärkeää asiaa, Herran puhetta meille omilleen, jos vain tahdomme totella tai kuunnella, toimia tahtonsa sekä Sanansakin mukaan. Ehkä kuitenkin kysymys onkin enempikin siitä: millaisena pidämme Herraamme ja onko hän meille tosi rakas ja tärkeä, korvaamaton Auttajamme, joka on aina ja joka hetki vierellämme olipa elämäntilanteemme sitten hyvä tai huono.

Ei rakkaat jätetä rukouselämäämme kuin joksikin joka ei muka olisikaan arvokasta, korvaamattoman tärkeää. Ja kun meiltä pyydetään rukousapua, niin ei vain luvata rukoilla, vaan päätetään myöskin kantaa sitä ihmistä rukouksin ja kantaa häntä, asiaansa sinne Golgatan verisen ristin juurelle, Herran Jeesuksen eteen, tietoon. Sääli ei ole sairautta, kun se on oikeanlaista ja puhdasta, joka on Jeesuksenkin mielenlaatu meitä kurjia omiaan kohtaan, ...

Hepr. 5:
1 Sillä jokainen ylimmäinen pappi, ollen ihmisten joukosta otettu, asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sitä, mikä Jumalalle tulee, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntien edestä,
2 ja hän voi säälien kohdella tietämättömiä ja eksyviä, koska hän itsekin on heikkouden alainen,
3 ja tämän heikkoutensa tähden hänen täytyy, samoinkuin kansan puolesta, niin itsensäkin puolesta uhrata syntien edestä.

4 Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niinkuin Aaroninkin.
5 Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin";
6 niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan".

7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
8 Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,
10 hän, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan".

Vielä muurit sortuu niin kuin Jerikon