Tuulikki Törmälä uskoi 40 vuoden ajan olevansa valon lähetti

[rita4]

Tuulikki Törmälä uskoi 40 vuoden ajan olevansa valon lähettiläs – mutta se valo olikin pimeyttä
TEOSOFIA 10.08.2021 15:19 (päivitetty 14:06)
SARI SAVELA
Elämä

Nyt hän haluaa kertoa mahdollisimman monelle, että Jeesus on ainoa tie Jumalan luokse.

”Olen kotoisin kauniista kartanomiljööstä, jossa oli maallisesti kaikki hyvin. Kasvuympäristöni oli hyvin uskonnollinen, mutta samalla kylmän materiaalinen maailma. Oli vaurautta, sivistystä ja vaikutusvaltaa, mutta rakkaus puuttui.

Äitini sairasti paljon ja kuoli, kun olin 9-vuotias. Lapsena vietin paljon aikaa mummolassa. Siellä oli hyvin tiukka kuri, meitä esimerkiksi kiellettiin leikkimästä kommunistien ja köyhien kanssa. Isoäidin luona syötiin kolmessa eri kattauksessa. Yhdessä huoneessa aterioivat isoäiti ja isoisä, toisessa lastenhoitaja ja lapset ja kolmannessa työntekijät. Palvelusväkeä oli paljon ja luokkajako selvä.

Koska perheemme oli uskonnollinen, kävimme säännöllisesti kirkossa. Saarnoista mieleeni jäi lähinnä helvetillä pelottelu, mikä jätti pelon sydämeeni. Kapinoin kaikkea vastaan. Vastareaktiona taustaani avioiduin 17-vuotiaana suvun odotuksiin sopimattoman miehen kanssa, ja sain hyvin nuorena pojan. En tiennyt, mitä avioliitto on. Koska olin jäänyt vaille äidin rakkautta, minusta tuli rakkauden kerjäläinen. Sitä osaa olen kantanut mukanani oikeastaan koko elämäni. Vasta viime vuosina olen saanut luovuttaa sisäisen tyhjyyteni Jumalan mahdollisuuksiin.

Lumoutuminen teosofiasta

Naapurissamme oli toinen kartano, jonka omistajat olivat menettäneet lapsensa 7-vuotiaana keuhkotautiin. Lapsen äiti oli etsinyt suruunsa lohdutusta papilta, joka oli vain todennut: ”Olipa hyvä, että kuoli noin nuorena, niin ei ehtinyt tehdä syntiä, vaan pääsi taivaaseen.” Se ei auttanut äitiä, vaan hän sairastui ja joutui mielisairaalaan. Siellä hän tutustui erääseen teosofiin ja sai lohdutusta jälleensyntymisopista.

Pian naapurikartanossa alkoi kokoontua noituutta ja salatieteitä tutkiva teosofinen piiri, jossa salaa vierailin. Olin vain seitsemänvuotias ja piirin ainoa lapsi, mikä herätti piiriläisissä ihastusta. Kun äitini kuoli, sain vapaasti käydä naapurikartanossa.

Piirissä vapauduin helvetin pelosta ja tunsin oloni turvalliseksi. Jos oikein hyvin elän tämän elämän, niin seuraava elämä on loistava, ajattelin. Luulin löytäneeni totuuden, joka teosofien mukaan on uskontoja korkeampi

Suuri tehtävä

Koko kiinnostava juttu täältä