Mauri Hämäläinen
Yleensä päivällä valvotaan ja yöllä nukutaan. On sanottu, että ihminen voi olla valveunessa ja suorittaa määrättyjä työtehtäviä tai kulkea unessa tietämättään. Raamatussa puhutaan paljon hengellisestä valvomisesta ja siitä, että se on elinehto uskonkilvoituksessa.
Kokenut Herran palvelija apostoli Paavali opetti nuorta Timoteusta, jolla uskonkilvoitus ja evankeliumin työ olivat suurelta osalta vielä edessä päin.
Paavali neuvoi: "Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos näin teet, pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua." (1.Tim. 4:16)
Näissä sanoissa on sanottu paljon Timoteukselle ja jokaiselle uskovalle mutta erikoisesti jokaiselle Herran palvelijalle. Eikö jokainen valvomattomuus ja lankeemus lähde siitä, että on nukahtanut hengellisessä elämässään?
Tehdään ja touhutaan paljon, mutta ei ole ollut aikaa olla Jumalan puhuttelussa, jolloin pienet synnit ja leväperäisyys ovat päässeet hiipimään sydämeen.
On armoa armon lisäksi, että Jumalan Sana ja Pyhän Hengen vaikutus herättelevät rukoilemaan, sillä sen olemme oppineet, että henki on altis mutta liha on heikko.
Paavali muistuttaa kahdesta asiasta: hän kehottaa valvomaan sekä itseään että opetustaan. Valvomattomuus johtaa myös julistuksen ja opetuksen muuttumiseen, että se sopisi paremmin tälle maailmalle. Voimme kutsua sitä mukautumiseksi, kuten Paavali asian ilmaisee.
Hän varoittaa: " Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, voidaksenne tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." (Room. 12:2)
On hyvä joskus pysähtyä ja kysyä itseltään: Olenko valveilla vai teenkö hengellistä työtä rutiininomaisesti? Uudistuminen näkyy siinä, mitä hedelmää me tuotamme. Jeesus kehotti aikanaan opetuslapsiaan valvomaan ja rukoilemaan, ja se on tarpeellinen kehotus myös tämän päivän uskoville. Odotammehan Jeesuksen pikaista tulemusta rukoillen ja valvoen.
Lähde: Ristin Kansa 8/2021
