Pysy Jumalan sanan ja lupausten rajoissa.

[rita4]

C.O.Rosenius: Elämän Leipää

Ja tämä on se luottamus, joka meillä on häneen, että jos me otakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. 1 Joh. 5: 14.

Meille on vahingoksi, jos emme rukouksessa pysy Jumalan sanan ja lupausten rajoissa. Moni rukoilee ja uskoo semmoista, jota ei Jumala koskaan ole luvannut. Silloin kiusaa hän Herraa ja pettää itsensä. Hän pyytää jokapäiväistä leipää, mutta ei tahdo tehdä työtä. Hän pyytää Jumalaa ylläpitämään hengellistä elämäänsä, mutta ei tahdo viljellä Jumalan sanaa. Hän rukoilee pyhityksen armoa, vaikka hän vielä on lain alla, ja voimaa uskon hedelmiin, vaikka hänellä ei vielä uskoa olekaan, ja vaikka hän ei vielä ole istutettu Kristukseen. Hän rukoilee autuasta eroa tästä elämästä, vaikka ei koskaan eläessään ole vaeltanut sillä tiellä, joka vie elämään. Hän vaatii ehdotonta rukouksen kuulemista asioissa, joista ei kukaan tiedä, mikä kaikkiviisaan Jumalan tahdon mukaan on hyödyllisintä jne. Eikö tämä ole Herran kiusaamista ja itsepetosta? Uskon ja rukouksen perustana on oltava Jumalan lupaus.

On niitä, jotka omistavat Jumalan lupaukset ja varmuuden rukouksen kuulemisesta, mutta eivät käytä hyväkseen näitä lupauksia, eivät niitä tarkkaa, eivät Jumalan sanassa riipu, vaeltavat ilman uskoa ja rukousta, tahi, jos rukoilevat, tekevät sen uskomatta sanaan. Heidän rukouksensa on siis vain tuulen pieksemistä.

Oikean rukouksen ensimmäinen ehto on, että asetat Jumalan käskyn ja määräyksen eteesi ja sanot Herralle: sinä olet käskenyt minun rukoilla, minä siis teen vain mitä sinä itse olet käskenyt tahi sanot Daavidin kanssa: »Minun sydämeni sanoo sinulle tämän sinun sanasi: etsikää minun kasvojani! Sen takia minä etsin, Herra, sinun kasvojasi.» Minä siis ainoastaan teen, mitä sinä itse olet käskenyt.

Älä liioin tule Jumalan eteen omine mietteinesi, oman pahan, petollisen sydämeni muovailemilla ajatuksilla, vaan varustaudu hänen sanoillaan. Ajattele ja tarkasta niitä, jotta voit sanoa: »En pyydä muuta kuin mitä itse olet käskenyt. Tee, niin kuin itse olet sanonut, tee minulle omaa luontosi ja halusi mukaan. Olet itse sanonut olevasi armollinen, laupias, kaikkivaltias ja totinen. Olet sanonut halusi olevan tehdä meille hyvää. Sinä odotat saavasi meitä armahtaa. Tee siis oman luontosi, oman halusi ja mielialasi mukaan.»

Järkemme, tunteemme ja saatana tahtovat temmata pois sydämestämme tämän kuvan Jumalasta. Sanassa kiinni pysyäksesi siis saat kestää monta kovaa taistelua. Kiinnitä katseesi, vähääkään sivulle vilkuilematta, sanaan ja ajattele näin: »Jos ei se, mitä Herrasta sanotaan ole totta, niin on yhdentekevää, miten minun käy.» Ei sinun liioin pidä tulla omine ansioinesi ja omassa nimessäsi Jumalan eteen, vaan aseta »välimiehesi», johon Jumalalla on mielisuosio, eteesi. Ja lopuksi, jos mahdollista on, niin aseta rukouksesi niin, ettei asiasi perustaudu itseesi ja omaan arvoosi, vaan Jumalaan ja hänen kunniaansa, jotta ei sinun uskosi, vaan Jumalan uskollisuus, ei usko rukoukseesi, vaan Jumalan lupausten totuus pitää paikkansa.

Näin tapahtuu, jos riipumme Jumalan sanassa kiinni, kuten Daavid sanoo: »Minun sydämeni sanoo sinulle sinun sanasi.» Tämä oli vanhojen uskonsankarien taito heidän kilvoitellessaan rukouksessa Jumalan kanssa. Patriarkka Jaakob, ollessaan hädässä veljensä Esaun ja hänen lähestyvän sotajoukkonsa tähden, rukoili Herralta apua: »Minun isäni Aabrahamin Jumala ja minun isäni Iisakin Jumala, Herra, joka sanoit minulle: palaja maallesi ja sukusi tykö, niin minä teen sinulle hyvää. Pelasta nyt minut veljeni Esaun käsistä.» Katso, hän sanoo ensiksi: »Olethan sinä isäni Aabrahamin Jumala ja isäni lisakin Jumala.» Hän tahtoo ikään kuin muistuttaa Jumalaa antamistaan lupauksista isille, nim. että heidän jälkeläisensä ovat monilukuiset, joka lupauksen täyttyminen riippui nyt Jaakobin ja hänen lastensa pelastumisesta. Sillä miten olisi se lupaus täyttynyt, jos he nyt olisivat tulleet lyödyiksi?

Mutta muistuttamalla Aabrahamin ja Iisakin nimeä tahtoo hän myöskin sanoa: »Jos minä en olekaan mahdollinen, niin olenhan minä kuitenkin rakkaitten palvelijoittesi Aabrahamin ja Iisakin poika.» Edelleen sanoo hän: »sinä, joka sanoit minulle: palaja maallesi ja sukusi tykö, niin minä teen sinulle hyvää», s. o. sinä olet itse käskenyt minua tälle matkalle, sinun on nyt siis huolehdittava minusta. Sinä olet luvannut tehdä minulle hyvää. Nyt, Herra, näytä, että sanasi on totuus. Sillä jos Esau saa hukuttaa meidät, kuinka silloin toteutuu lupaus: minä teen sinulle hyvää?» Onpa kuin jos hän tahtoisi sanoa: »Eihän se suuria merkinne, jos minä hukunkin, mutta sinun lupauksesi, sinun totuutesi, sinun nimesi ja sinun kunniasi, miten ne silloin toteutuvat?»