Liisa Rantasaari kirjoitti:”Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.” Kol. 3:13 KR33/38
Koska Jumala antaa anteeksi syntimme lakkaamatta, niin meidän Hänen omien pitäisi kyetä myös antamaan toistemme rikkomukset anteeksi. Tämä jatkuvan anteeksiannon tulisi olla koko kristillisyyden kulmakivi.
Niin monelta epätoivoiselta hajaannukselta säästyttäisiin seurakunnissa ja uskovien keskuudessa, jos me kykenisimme tähän anteeksiantoon. Perheissäkin vajavaisina ihmisinä me rikomme lähimmäistämme vastaan, ajatuksin, sanoin ja jopa teoin. Mutta jos meillä on sydämessämme Jeesuksen antama rakkaus, meidän tulisi kyetä antamaan kaikki anteeksi. Mielestäni tällä säästyttäisiin monelta avioeroltakin.
Jos viha ja katkeruus pääsevät pesiintymään sisimpäämme, se paisuu ja paisuu, anteeksianto ja – pyytäminen tulevat entistäkin vaikeammaksi.
Siksi ei Raamattu turhaan opeta, ettei auringon saisi laskeutua vihan ylitse. Riidat olisi sovittava samana päivänä, mieluusti niin pian kuin mahdollista.
Tämän tähden Jeesus opetti meitä rukoilemaan: ” Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Luuk. 11. 4. KR. 33/38.
Jumala on sanonut, että Hän antaa anteeksi, meille vain niin kauan, kuin mekin annamme anteeksi lähimmäisillemme. Joka tuntee rajattoman syntisyytensä Herralle, ja kuitenkin saa uskoa, että saa ne anteeksi Jeesukselta, vain tällainen ihminen voi, antaa anteeksi lähimmäiselle, hänen rikkomuksensa.
Olen nyt pitkään jo pohtinut anteeksiannon ja anteeksipyytämisenkin
tärkeyttä uskovan elämässä varsinkin, mutta toki ihan kaikkien ihmisten, oli sitten uskoa tunnustava tai ei, elämässä.
Huomaan itsessäni, miten vaikeaa sittenkin on antaa anteeksi, tai pyytää anteeksi. Ja kuitenkin sen
pitäisi tulla uskon myötä varsinkin,... niin minun, kuin meidän kaikkien Herran omien elämän eräänlaiseksi peruspylvääksi, jotta voisimme elää puhtaalla ja aralla tunnolla niin ihmisten kuin Jumalankin edessä.
Mutta kuinka vaikeaa se sittenkin on, niinpä niin?!
Sisko on siinä kirjoittanut hyvin asiasta ja huomaan miten Herran Henki on saanut häntä ohjata kirjoituksessaan sekä ajatuksissaan. Ja näinhän se tulee ollakin en sano; tulisi, vaan aina
tulee pyrkiä siihen, että kun jaamme sanaa toisillekin luettavaksi, niin voisimme olla siinä silloin Herran johdatettavina; mitä ja mistä puhua. Minussa tai meissä kessään ei itsessämme ole mitään.. miten ohjata oikeaan, noh tietenkin Raamatun Sanalla voimme ohjata toisiamme, toki. Mutta kun Herra laskee sydämelle sanansa ja puheensa, niin
voimme rohkeasti tuoda sitä esillekin, koska se ei ole kuin savimurusina useimmiten olemista meillä ihan joka ainolla (
toivottavasti minullakin se on sitä 
) ei meidän omaa tuontiamme ja ajatteluamme ja rukoukseni onkin, että: olisimme antautuneet siihen, mitä taivaasta kulloinkin kuin annetaan sanottavaksi siihen hetkeen Pyhän Hengen kautta.
No se siitä.
Mutta todellakin tuo anteeksiantamisen ja anteeksi pyytämisen jalo taito saisi olla koko ihmiskunnalla ja varsinkin meillä uudestisyntyneillä Jumalan lapsilla kuin sisäsyntyistä, jotta emme antaisi lihallemme tai toisten mielipiteillekään jostakin ihmisestä, tms liikaa painoarvoa ja sen mukaan sitten toimisimme, eikä niin kuin tulisi, ja kuuluisi toimia ja elää Raamatunkin Sanan mukaisesti. Siinä on avain siunaukseen. Ota siis se avain käteesi ja sydämellesi ja avaa tai pyydä Herraa Jeesusta avaamaan sydämesi ovi, jotta: valo saa tulla sisään synkkiinkin mietteisiisi, tai muiden mietteisiin, joita olemme loukanneet. Uskalletaan, ja päätetään antaa anteeksi ja yhtä hyvin myöskin; Pyytää anteeksi, joka
ehkä sittenkin on vieläkin vaikeampaa kun meitä on loukattu.
Annetaan anteeksi ja pyydetään myöskin anteeksi; opetellaan sitä, koska niin kuin jo sanoinkin, niin siinä on siunaus, siunauksen avain. Annetaan Karitsan veren pestä pois syntimme ja antaa voiman meille heikoille ja usein niin lihallisillekin omilleen: antaa ja pyytää anteeksi. Tehdään siitä hyvä tapa, joka tuottaa samalla iloa muillekin lähellämme oleville..
Nousipa mieleeni tämä
Psalmi; Ps. 32:
1 Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!
2 Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!
3 Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani.
4 Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela.
5 Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.
6 Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan. Vaikka suuret vedet tulvisivat, eivät ne heihin ulotu.
7 Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Sela.
8 "Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee".
9 Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty.
10 Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo.
11 Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset.Ja olisko tämäkin vielä lopuksi:
Ef. 4:
25 Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.
26 "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli,
27 Älkääkä antako perkeleelle sijaa.
28 Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.
29 Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.
