Maailma pimenee, mutta Ylösnoussut on jo voittanut pimeyden

[rita4]

vainotut kristityt 06.03.2021 16:15 (päivitetty 16:12)
Open Doors

Nigerialaisen Hajaratun kokemus muistuttaa meitä tänä pääsiäisenä Kristuksen kärsimyksestä, josta moni kristitty joutuu tänäänkin osalliseksi.

Hajaratu menetti lapsensa islamistien hyökättyä hänen kristittyyn kotikyläänsä. Väkivaltaiskujen aalto Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on häivähdys pitkäperjantain kärsimyksen todellisuudesta. Mutta kaikki ei päättynyt ristille. Sinä olet osa Jumalan toivon kertomusta.

Lapset olivat nukkumassa. Kuumat hiilet hehkuivat hiipuvassa nuotiossa. Leskeksi jäänyt Hajaratu lämmitteli jalkojaan ja meni nukkumaan. Hän heräsi laukauksiin. ”Nostin pienen tyttäreni selkään, kietaisin hänet kiinni kangassuikaleella ja menin portille”, hän kertoo. Neljä Hajaratun vanhempaa lasta juoksivat jo muiden mukana pakoon kylään hyökänneitä islamisti-fulanitaistelijoita.

Ihmiset juoksivat joelle, ja Hajaratu seurasi heitä toivoen saavansa apua. Mutta oli vaikea juosta kovaa vauhtia vauva selässä. Hän kompastui ja kaatui. ”Juutuin mutaan. Kengät jäivät sinne – ja ovat siellä tänäkin päivänä.”

Hän huusi apua, mutta toiset olivat jo liian kaukana. Mutaisena ja märkänä, itkevä tyttö selässään hän pääsi lopulta joelle. Hajaratu ei osannut uida, mutta joki ei ollut ääriään myöten täynnä. Vaihtoehtoja ei ollut. Takaa kuului laukauksia ja hän astui virtaan tytär selässään.

Jokeen

Joki syveni. Hajaratun jalat eivät ulottuneet pohjaan. Pää painui veden alle, ja hän pyristeli kerta toisensa jälkeen pintaan haukkoen henkeään. ”Olin hukkumassa. Kuulin tyttäreni itkun, kun taistelin kohti pintaa.”

Hän pyrki kaikin voimin vastarannalle, mutta virta oli voimakas. Päästyään mutaiselle rantapenkereelle hän puuskutti hengästyneenä. Kun Hajaratu oli vihdoin turvassa, hän kääntyi lohduttaakseen tytärtään. Mutta tyttö oli poissa. Kangas, jolla hän oli kietonut tämän selkäänsä, oli huuhtoutunut virtaan ja vienyt tytön mennessään.

Hajaratu huusi tuskaansa. Hän kompuroi läpi pensaikon yhä edemmäs. Hän kuuli kotikyläänsä hyökänneiden fulanitaistelijoiden huudot ja laukaukset. Kun hän sydän murtuneena nyyhkytti elämänsä pahimman yön läpi, hän muisti, että Jeesus on hänen kanssaan. Pimeyden keskellä, Jeesus oli rinnalla.

Koko juttu videolla ja Podcast Täältä

[rita4]

Aloin lukea tuota jälleen, se on niin kamalaa ja surullista ja jokainen äiti, joka menettää lapsensa tavalla tai toisella, niin se tekee sydämeensä ison puuttuvan palan, jota ei voi auttaa tai parantaa kuin vain yksin Herramme Jeesus Kristus. Huomaan noita lukiessani aina palaavani nuoruuteni ja keskenmenoon, kun olin jo nin onnellinen tulevasta lapsestani..

Tämä aika on paha ja pimeä,...Siitä asiasta tuskin kukaan on kanssani eri mieltä. Ja olenkin paljon miettinyt tuota sotaakin tuolla maailmalla ja sitä ukrainan kansaa, lapsia, uskovia..Kuin myöskin ennustuksia siitä, mitä vielä tulee olemaan ja tapahtumaan, ennen kuin Herra Jeesus Kristus tulee takaisin noutamaan omiaan taivaan kotiin.. Helpolla meitä ei tulla päästämään, ja siksi meidän olisi aina pyrittäväkin muistuttamaan, niin itseämme, kuin kanssamatkaajiammekin, että: Herra Jeesus on ylösnoussut Vapahtajamme, Auttajamme! Ja meidän olisikin hyvä... ainakin itseni huomaan väsyvän kaiken keskellä ja epätoivo, epävarmuuskin, koittaa hiipiä kuin salaa sydämeeni..Ja pitäisi vain kuin koittaa pitää uskosta kiinni, ettei ala luovuttamaan ja kuinka helposti sitä mieltyy siihen, mikä on maailmasta ja maailmassa, kun se tuntuis niin paljon helpommalta elää siinä, kuin kontata uskossaan eteenpäin..

Mitä siis voimme tehdä, kun ei koe enää kuin jaksavansa kilvoitella? Kun kaikki ympärillä vie huomion ja ei saa hetkenkään rauhaa, kuten itsellänikin, kun väsyin niin totaalisesti nuorimmaiseni jatkuvaan höpötykseen ja minussa kiinni roikkumiseen, minua käskyttämiseen, ym.. Voin puhua vain itsestäni, mutta ehkä sinä rakas ystäväni löydät yhtymäkohtia omallekin kohdallesi siitä mitä nyt vajaasti koitan sanoa..?!

Niin Herra näki, etten enää jaksa ja kivutkin pahenivat moninkertaisiksi.. Puhuin lopulta asiasta keskimmäiselle pojalleni joka sit minun onnekseni tulikin hakemaan pikkuveljensä kotiinsa muutamaksi päiväksi ja olinkin ekan päivän kuin oisin ollut hurjassa karusellissa, kun pää oli jo ihan tööt ja en osannu tehä yhtään mitään, jne..Kaikilla ei tietenkään ole mahdollisuutta laittaa jälkikasvuaan poiskaan ja silloin pitäisi keksiä jotain muuta jotta saisi avun jaksamiseensa.. Tiedän jo kokemuksesta, miten sitä väsyy ja luovuttaa, kun voimat loppuu ja ei kuin jaksa panostaa enää Raamatunkaan lukemiseen, ei rukouksiin, ne on jotain rukasuja, mutta olla ja viipyä siellä Golgatan verisen ristin juurella ja Jeesuksen jalkojen juuressa jutella, rukoilla, niin ...

Koin usein tosi huonoa omaatuntoa, kun en enää kuin jaksanutkaan seurustella Herran kanssa..Tiesin kyllä, että mun vaan pitää jaksaa ja rukoilla, lukea Raamattuakin ja olla hyvä äiti..Ja tuoda asioitani Jeesukselleni, koska hän kuitenkin jo tietää voimavarani ja kaiken, sanomattakin, mutta odottaa että itsekin niistä Hänelle kertoisin..Ja olenkin koittanut etten sanoisi pakottaa edes pikkasen olemaan rukouksessakin ja lukea Sanaakin..Ja koittanu kuunnella saarnoja, heng lauluja, ja aina kun meen esim ulos jotain pikku hommaakin tekeen, niin olen halunnut silloin kertoa Herralle miltä minusta tuntuu ja etten enää jaksa tällaista ja pyytänyt apuaan sekä voimaakin jaksaa ja kestää, pysyä uskossa,ja niin kovin usein se on viime aikoina mennyt itkuksi, kun kaikki on mennyt pieleen ja silti vain pitäisi jaksaa, selvitä, kivut ne pahenee kun on tressiä, tai on väsynyt, jne..

Luin eilen sit Jesajaa ja laitan sen sinullekin tähän, koska minua se ainakin auttoi ja siunasi;

Jes. 58:11 Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.

Psalmi 119:
22 Poista minun päältäni häväistys ja ylenkatse, sillä minä otan sinun todistuksistasi vaarin.
23 Ruhtinaatkin istuvat ja pitävät neuvoa minua vastaan, mutta palvelijasi tutkistelee sinun käskyjäsi.
24 Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
25 Minun sieluni on vaipunut tomuun; virvoita minua sanasi jälkeen.
26 Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle; opeta minulle käskysi.
27 Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi.
28 Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen.

Ja kun mietin osaani; uskovana äitinä, naapurina, jne.. Niin huomaan usein kuin ylenkatsetta ja jopa halveksuntaa, pilkkaakin uskoni tähden, koska tämä aika on mennyt sellaiseksi, ettei enää usko kelpaa ja luullaan, että se miten elää on ihan oma asia ja siihen ei kuulu mikään Jeesus nimi, ei edes noille uskonnollisille, jotka uskovat lapsikasteen armoliittoon,ja saatetaan laulaa kyllä Jeesuksesta kirkkokuorossa, mutta ei ole Jeesus Kristus, Poika Jumalan saanut vallata sydäntään niin, että haluaisivat tulla uskoon ja pelastua. Saati nuo nykynuoret ja miksei vanhemmatkin ihmiset, joiden mielestä uskossa eläminen on naurettavan typerää ja et saa puhua heille mitään että: rukoilet heidän puolestaan, tai että vain yksin Jeesus pelastaa sielun taii..

Tulipa mieleeni tuo apostolinen uskontunnustus, jonka itsekin olen aikoinaan lausunut kirkoissa.. kuitenkaan koskaan oikein sitä kunnolla edes ymmärtämättä, tai ajattelematta sitä sen enempää, niin kuin varmasti monet, monet muutkin jotka sen lausuvat vain opittuna liturgiana;

Apostolinen uskontunnustus
Vanhin ja kirkkomme messussa useimmin käytetty uskontunnustus.

Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,

ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.

Mutta nyt, tänä armon päivänämme tajuan, ymmärrän, allekirjoitan sen totuuden, että: Herramme syntyi tänne maailmaan, kasvoi, varttui sitä työtä varten, jota varten Hän oli tänne maailmaan tullutkin. Hän oli ja on Jumalan Poika, joka tuli kärsiäkseen ja kuollakseen meidän, minun, sinun, meidän aivan kaikkien ihmisten syntien vuoksi, että; meilläkin on... en sano olisi, vaan että ON mahdollisuus: uskomalla Häneen, Jeesukseen Jumalan Poikana, sekä omakohtaisena Pelastajanaan, eli; ottaa Jeesus vastaan, tunnustaa syntinsä Hänelle ja pyytää niiden päälle verensä puhdistavaa voimaa sekä saada ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja sen myötä päästä kerran taivaan kotiin.. siis ylösnousemuksen voimaan!

Haluathan olla, tai tulla jo viimeinkin Jumalan lapseksi ja päästä kerran kirkkauteen, jonne on vain yksi tie ja se tie on itse Jeesus Kristus, Jumala, Kaikkivaltiaan ainosyntyinen Poika minun ja sinun, meidän kaikkien ihmisten Herra ja Pelastaja, Vapahtaja! Hän odottaa sinua lähelleen, koska Hän Rakastaa Sinua ja tahtoisi auttaa sinua, pelastaa sinut, parantaa, sekä: johdattaa Pyhän Henkensäkin kautta sinua..! Älä viivyttele enempää, vaan tule jo ristinsä juurelle ja kerro Hänelle kaikki sydämesi painot, Hän voi ja tahtoo auttaa sinua! Hän on se Hyvä Paimen!

Minä uskon, että kun jaksan vain roikkua kädestään kiinni pitäen loppuun asti, niin minäkin jopa pääsen kerran perille ja Jeesus ottaa minutkin mukaansa kun tulee hakemaan omiaan kotiin, enkä jää tänne vaivaan ja tuskaan enää enempää kärsimään.. Mutta se vaatii minulta ja sinultakin rakas ystäväni pysymistä Sanansa totuudessa, ja sen mukaan, kuin on voimamme ja päivämme; kulkea kanssaan eteenpäin.. Ja jos mahdollista, niin olla kertomassa Jeesuksesta muillekin siitäkin huolimatta ettei ne siitä juuri nyt tykkääkään, koska se häiritsee heitä.. Ja miksi se häiritsee heitä? Noh, koska he ovat vielä sielunvihollisen matkassa menossa aivan väärään suuntaan.. Mutta me voimme Rukoilla; Pelasta ja pysäytä heidät, näytä haavasi ja muuta sydämet, anna heille anteeksi heidänkin syntivelkansa ja tee uutta ja ihmeellistä voimallasi: Jeesus!