Ilman Jumalaa ja Jumalan sanaa ihminen ei jaksa elää

[rita4]

”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän” (Aam. 8:11).

Tässä kosketetaan erästä ihmisenä olemisemme perusasiaa. Ilman Jumalaa ja ilman Jumalan elävää Sanaa ihminen ei jaksa elää.

Tietenkään ei aina ole näin. On monta jaksoa ihmisen elämässä, jolloin ilman Jumalaakin kaikki näyttää sujuvan hyvin. Siksipä monet luulevatkin, että Jumalan olemassaolo ja Jumalan läheisyys vain häiritsee heitä. He tahtovat karistaa päältään kaiken, mikä jollakin tavalla muistuttaa Jumalasta.

Tämä mieliala on Psalmien kirjassa saanut seuraavan muodon: ”Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: ’Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä’.”

Mutta se, mikä tuntuu joskus häiritsevän, saattaa toisena aikana käydä tuiki välttämättömäksi. Silloin sanotaan: ”Niin kuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.”

Tämä jano ei saa tyydytystään levottomien päivien vaihtelevasti sisällöstä. Kiirettä on kaikilla. Huolia ja toiveita on kaikilla. Mutta nämä eivät sielua ravitse, eivät myöskään päivittäiset uutiset. Väsyneisiin mieliimme ne päinvastoin vain tuovat uutta ärsytystä ja rasitusta.

Kuta syvemmin tämän kaiken elämme, sitä enemmän koemme, että syntyy nälkä ja jano, ei leivän nälkä eikä veden jano, vaan Herran Sanan kuulemisen nälkä. Kaipaamme Elämän kosketusta. Kaipaamme yhteyttä siihen alkuun, josta kaikki on lähtenyt, siihen voimajohtoon, jossa on kaikki valta ja voima.

Ihmissana voi näyttää suurelta ja kiehtovalta. Se saattaa kimmeltää hetken. Mutta siltä puuttuu voima ja elämä. Se ei voi antaa, mitä se ehkä lupaa. Jumalan Sanassa on elämä. Siksi se ilahduttaa sydämen. Jumala itse on siinä läsnä. Hän ei ole aave, ei kuvitelma eikä runoelma. Hän on olemassa ja hän voi koskettaa sydäntämme.

Jumalan puhuttelun nälkä on suurinta ja syvintä nälkää, mitä saatamme kokea. Ja sama puhuttelu antaa meille voiman elää ja voiman kuolla.

Tätä nälkää vastaan on turha taistella ja sitä on yhtä turha kieltää. Siihen on vain yksi apu saatavissa: Jumalan elävä Sana.

Tiedämme hyvin, mistä sen Sanan löydämme. Se on siinä suuressa kirjassa, joka on miltei kaikissa Suomen kodeissa saatavissamme ja ulottuvillamme.

Mutta elämän sanaksi se ei tule sillä, että sitä joskus katsomme. Sen ääressä on viivyttävä ja sen ääreen on palattava. Ahkeralle käyttäjälle se avaa aarteensa. Rukoillen ja etsien sieltä löydämme sen elävän Sanan, joka on siellä talletettuna meitä jokaista varten.

Mutta sen ohella meitä kohtaava puhuttu sana voi yhtä hyvin koitua meille elämäksi, jopa käänteen tekeväksi. Älkäämme pitäkö sitä vähäarvoisena. Monet ovat Jumalan etsivän rakkauden tiet.

Lennart Pinomaa (1901-1996)
Ote kirjasta Maa, kuule Herran sana.