Jeesus myrskyissä ja tyvenessä

[rita4]

Per-Olof Malk

Norjalainen Skovgaard Petersen on puhuttelevasti sanonut, että Jeesuksen sielu oli kuin hänen kotijärvensä Gennesaret, sillä nopeat säävaihtelut ovat kuulemma yleisiä Gennesaretilla.

Jeesuksen viimeisten elinpäivien aikana tämä näkyy selvästi.

Saavuttuaan Jerusalemin pääsiäisjuhlille Herran sisimmässä puhkesi myrsky ja hän sanoi: "Nyt minun sieluni on järkytetty; Isä pelasta minut tästä hetkestä" (Joh. 12:27-28 tässä ja jatkossa).

Ylimmäispapillisen rukouksen aikana pitkäperjantain vastaisena yönä Kedronin laaksossa Herran sielu tyyntyi merkilliseen rauhaan: "Isä, hetki on tullut..." Juuri näinhän tässä pitää käydä. Tätä varten minä olen maailmaan tullut. Nyt on aika pelastaa syntiset ihmiset.

Getsemanessa rajumyrsky puhkesi taas uudelleen ja hän sanoi: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti. Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja... " (Mark. 14:34- 36).

Jotkut ovat hämmentyneitä tästä Jeesuksen rukouksesta. Ihmettely osoittaa, etteivät he edes aavista, mikä sietämätön kuorma oli tulossa hänen päälleen. Jumala oli heittämässä kaikkien meidän syntivelkamme hänen kannettavakseen.

Mutta kun vangitsijat ottivat hänet, oli hänen sieluunsa tullut rauha, joka sitten säilyi kuulustelujen ajan koko aamuyön.

Viimeinen myrsky hänen sielussaan nousi kun Jumala hylkäsi hänet ristillä. "Jumalani Jumalani miksi minut hylkäsit?" Mutta ennen henkensä antamista lepo oli taas palannut Herran sieluun ja hän rukoili turvallisesti: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni."

Ehkä sinä lukijani tunnistat näistä Jeesuksen sielun liikkeistä oman sielusi tyvenet ja myrskyt. Ei usko Jumalaan ja ilo Herrassa poista näitä vaihteluja, kamppailuja, joita maailmassa tulee ristin tiellä. Ei usko ja ilo poista sielunvihollisen hyökkäyksiä ja toisten ihmisten aiheuttamia kärsimyksiä. Mutta kuinka Jeesus olikaan päättänyt jäähyväispuheensa: "Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." (Joh. 16:33.)

Uskova ei tuhoudu maailmassa puhaltaviin vihureihin eikä myrskyihinkään, hän ei huku, vaan hän pelastuu. Sillä Isä on suurempi kuin myrskyt ja tyvenet. Isä hallitsee meidän pelätessämme ja ollessamme rohkealla mielellä. Kenellä vain Jumala on taivaallisena Isänä, hän voi aina lopulta sanoa: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni." Tähän on lupa, sillä Jeesus opetti meitäkin aloittamaan rukouksemme sanomalla: "Abba - Isä meidän, joka olet taivaassa."