Armahdus syntisille

[rita4]

James N. Jidov

Danielin kirjan yhdeksännessä luvussa on rukous, joka sisältää paljon kallisarvoista opetusta. Meidän kannattaa tutkia sitä huolella, sillä Daniel rukoili tosissaan. On Jumalan hyvyyttä, että hän on antanut meille parantavan Sanansa. Löydämme siitä hänen tahtonsa niitä kohtaan, jotka häntä rukoilevat. Sanasta löydämme totuuden ja Jumalan tahdon elämäämme varten.

Ilman Jumalaa olisimme olleet tuhoon tuomitut

Daniel rukoilee: "Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niin kuin se vielä tänä päivänä on: me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat." (Dn 9:15.) Daniel tunnustaa kansansa syntejä jo rukouksen alkuosassa, mutta tässä jakeessa hän muistuttaa Herraa siitä, että Herra oli itse vapauttanut israelilaiset kerran Egyptin orjuudesta. Daniel muistuttaa Jumalaa siitä, että hän oli armahtanut kansaansa ennenkin. Siihen vedoten hän anoi, että Jumala ei tuomitsisi kansaansa nytkään oikeuden mukaan vaan armahtaisi heitä. Ilman Jumalan armoa kansa olisi tuhoon tuomittu. Rukouksensa aikana Daniel ei kertaakaan edes vihjannut siihen suuntaan, että Jumala oli väärässä, kun hän rankaisi kansaansa. Hän vain anoi Jumalalta armahdusta.

Mitä oikeus vaati...

Jos Jumala kohtelisi meitä oikeudenmukaisesti ilman Kristusta, vaatisi oikeus meidän kaikkien kuolemantuomiota. Jos ihminen tekee syntiä, täydellistä, pyhää ja vanhurskasta Jumalaa vastaan, hän ansaitsee rangaistuksensa. "Synnin palkka on kuolema." (Rm 6:23.)

Ainoa täydellinen, joka ei ansainnut kuolemaa, kärsi kuoleman epäoikeudenmukaisesti meidän tähtemme. Hän "'itse kantoi meidän syntimme' ruumiissaan ristinpuuhun - -" (1 Pt 2:24).

Oletko ajatellut?

Oletko koskaan ajatellut, että Jumalan täytyi olla epäoikeudenmukainen itseään kohtaan, jotta hän voisi pelastaa ihmisen? "Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö - -." (1 Pt 3:18.) Hän pelasti meidät "ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan - -" (Tiit 3:5).

Koska Jumala rakastaa meitä, hän armahtaa meidät ja hyväksyy meidät yhteyteensä Jeesuksen sovintokuoleman tähden. Katuva syntinen ei ole itsessään vanhurskas, Jumalalle kelpaava, mutta hänestä tulee Jumalan silmissä vanhurskas sen äärettömän kalliin hinnan tähden, jonka hän itse meistä maksoi. Kun Kaikkivaltias Jumala katsoo meitä, hän näkee meidät täydellisinä Kristuksessa. Mikä valtava totuus.

[rita4]

Niin rakkaat ystävät; Jumala haluaa aina armahtaa, ei rankaista ja tuomita. Monilla on aivan väärä mielikuva Jumalasta ja se on usein kova ja rakkaudeton, kaikesta rankaiseva ..Toki Isä rankaiseekin ja jopa tuomitsee lopulta, jos ei halua muuttua, nöyrtyä, suostua tahtoonsa sekä rakkauteensa turvautumaan.

Pakollahan Jumala ei ketään pelasta. Mutta mikä on taivaan Isän tahto jokaista ihmistä kohtaan, on juuri saada jokainen ihminen tajuamaan, että: Hän Rakastaa jokaista ihmistä sellaisena kuin kukin on. Mutta hän myöskin odottaa jokaisen ihmisen haluavan alkaa etsimään sitä, minkä hän antoi kerran tänne maailmaan ja kuolemaan, ristiinnaulittavaksi: ihmisten syntien takia; Rakkaan oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Ja niin kuin Raamattu ilmoittaa, niin Vain Jeesuksessa on elämä ja vain Jeesuksen kautta pelastutaan taivaan kotiin. Ilman Jeesusta ei ole elämää, eikä taivastakaan. Niin se vain on..sanoi muut mitä tahansa.

Joillakin sitten taas on aivan liian ällö mielikuva Jumalasta, joka on kuin joulupukki pitkine partoineen ja joka aina vain antaa lahjoja, ei suutu mistään, ei moiti, ei vaadi pelastusta, ei kiellä synnissä ja maailmassa elämistä ja niiden rakastamista, ym..Sellainen Jumala kuva, ei vaadi pelastumaan, vaan antaa ymmärtää, että pelastus onkin vauvakasteessa ja hyvässä elämässä, kirkkoon kuulumisessa ja siellä jopa käymisessäkin, kun muistaa joskus sanoa hädässä Jumala, tai jopa Jeesus, ym..

Jos pelastus olisi vain kasteessa, tai johonkin kuulumisessa, tai hyvissä teoissa, niin silloinhan Jeesus olisi aivan turhaan kärsinyt ja kuollut; koko ihmiskunnan syntien puolesta, tai aivan turhaan opettanut ihmisille, sitä: Mikä on Jumalan tahto ihmisiä kohtaan ja toisia ihmisiäkin kohtaan (lähimmäisen rakkaus). Siis: Turhaanko Jumala antoi syntyä rakkaan Poikansa maailmaan ja lopulta kärsimään ristinpuulla, sekä vuodattamaan pyhän ja kalliin uhriverensä ihmiskunnn syntien takia, jos Jeesusta ei sen enempää tarvita, kuin lauluissa/ sakramenteissä ja Jeesus lapsena seimessä? Ei kai sentään...??????

Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antoi meille rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen, Jeesus Nasaretilaisen, lihaksi syntyneen Jumalan Pojan, joka opetti kansaa, teki ihmeitäkin, antoi sydämiin rauhansa, kun ihmiset vastaanottivat hänet Pelastajanaan ja minkä hän antaa häneen uskovalle; Taivaspaikan ja taivaskaipuun. Voiman kestää vaikeuksiakin ja sairauksia, vastoinkäymmisiä, jopa köyhyyttäkin, jossa hänen turvaava ihminen oppii; miten hän pitää huolen heikoista, orvoista, puutteen alaisista ym.. Eikä keltään puutu kuitenkaan yhtään mitään, vaikka ei olisikaan kroisos, tai..Vaan saa kokea miten Isä huolehtii niin taivaan linnuista kuin ihmisistäkin ja yksikään hiuskarvakaan ei tipu päästämme Jumalan sitä sallimatta ja tietämättä, niin ihmeellinen Isä meillä on!

Mitä oikeus vaati...

Jos Jumala kohtelisi meitä oikeudenmukaisesti ilman Kristusta, vaatisi oikeus meidän kaikkien kuolemantuomiota. Jos ihminen tekee syntiä, täydellistä, pyhää ja vanhurskasta Jumalaa vastaan, hän ansaitsee rangaistuksensa. "Synnin palkka on kuolema." (Rm 6:23.)

Ainoa täydellinen, joka ei ansainnut kuolemaa, kärsi kuoleman epäoikeudenmukaisesti meidän tähtemme. Hän "'itse kantoi meidän syntimme' ruumiissaan ristinpuuhun - -" (1 Pt 2:24).

Oletko ajatellut?

Oletko koskaan ajatellut, että Jumalan täytyi olla epäoikeudenmukainen itseään kohtaan, jotta hän voisi pelastaa ihmisen? "Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö - -." (1 Pt 3:18.) Hän pelasti meidät "ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan - -" (Tiit 3:5).