Kaija Talvitie
Tahtoisin itkeä itkut pienten lapsien,
jotka kysyvinä katsovat elämää aikuisten.
He kätkevät suuren pelkonsa syvälle sisimpään
ja uudelleen yhä odottavat sydämen ihmistä.
Toisilleen he esittävät kaikki kykynsä,
suurilla sanoilla korvaavat yksinäisyytensä.
Nuo lapset, pikku kovikset, tahtoisi Jeesus ottaa omikseen,
sulkea syliinsä rakkauden pienet pettyneet.
Tahtoisin itkeä itkut suurten aikuisten,
jotka pettyneinä vaeltavat jotakin etsien.
Yhä uudelleen he kulkevat samoja latuja,
ja turhaan odottavat nuoruuden satua.
Tahtoisin kertoa lapsille mahtavan asian,
heidän ei tarvitse yksin pelkoa kantaakaan.
Heillä on Isä taivaassa, joka heidät luonut on.
Heillä on Vapahtaja, jonka sylissä turvassa on.
Tahtoisin osoittaa aikuisille ristillä Jeesusta,
joka ottaa pois yhä syntejä, joka tuhota voi elämän.
On mahdollista löytää rauha sydämeen.
Silloin todellisuus on iloa ja toivoa huomiseen.
