David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

Suuruuden evankeliumi
David Wilkerson

Vanhalla gospel-laululla on minulle syvällinen merkitys. Näin se kuuluu (vapaasti suomentaen): "Jeesus on kattanut pöydän, jossa Jumalan pyhät ruokitaan. Hän kutsuu valittua kansaansa tulemaan ja aterioimaan kanssansa."

Mikä ihmeellinen mahdollisuus: Herra on kattanut pöytänsä seuraajilleen taivaallisissa! Jeesus kertoi opetuslapsilleen: "Minä säädän teille, niin kuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani." (Luuk. 22:29-30) Hänen janoamisensa tarkoittaa sitä, että uskon kautta olemme istutetut hänen pöytäänsä.

Antaessaan meille ohjeen "viettäkäämme siis juhlaa" (1. Kor. 5:8) apostoli Paavali käskee meidän selkeästi ymmärtää, että meille on annettu istuin taivaallisissa Kristuksen kanssa hänen kuninkaallisessa pöydässään. Paavali sanoo: "Ole aina paikalla. Älä anna kenenkään sanoa, että istuimesi olisi tyhjä."

Surullinen tosiasia on kuitenkin se, että Jeesuksen Kristuksen seurakunta ei yksinkertaisesti ymmärrä, mitä juhlan viettäminen tarkoittaa. Emme ymmärrä sitä majesteettisuutta ja kunniaa, joka meille on myönnetty Kristuksen korottaessa meidät istumaan hänen kanssaan taivaallisiin. Meistä on tullut liian kiireisiä istumaan hänen pöytäänsä. Erheellisesti päättelemme hengellisen ilomme tulevan jumalanpalveluksesta yhteyden sijaan. Teemme yhä enenevässä määrin asioita Herralle, jota tunnemme yhä vähemmän. Juoksemme itsemme rikki antaessamme ruumiimme ja mielemme hänen työlleen, mutta vietämme harvoin juhlaa hänen kanssaan.

Yksi asia, jota meidän Herramme etsii palvelijoistaan, seurakunnan työntekijöistä ja paimenista enemmän kuin mitään muuta, on yhteys hänen pöydässään. Tämä pöytä on hengellisen läheisyyden paikka ja se on katettu joka päivä. Juhla-aterian pitäminen tarkoittaa tulemista hänen luokseen jatkuvasti saamaan ravintoa, voimaa, viisautta ja yhteyttä.

Golgatan rististä asti kaikilla hengellisillä "suurmiehillä" on ollut yksi yhteinen tekijä: he ihannoivat Herran pöytää, he hukkuivat Kristuksen suuruuteen ja kaikki kuolivat pahoitellen, kuinka vähän he edelleenkään tunsivat häntä ja hänen elämäänsä.

Meidän näkymme Kristuksesta on tänä päivänä liian pieni ja rajoitettu. "Suuruuden" evankeliumia tarvitaan voittamaan tämän syntisen ajan vaikeat ja kasvavat ongelmat. Jumala ei ainoastaan ratkaise tämän maailman ongelmia, hän nielee ne suuruuteensa! Sen, joka vastaanottaa kasvavaa ilmestystä Kristuksen suuruudesta, ei tarvitse pelätä ongelmia, paholaista eikä mitään muuta voimaa tässä maailmassa. Hän tietää, että Kristus on suurempi kaikkea. Jos meillä olisi tällainen ilmestys hänen suuruudestaan, äärettömyydestään, mittaamattomuudestaan, rajattomuudestaan ja huikeudestaan, elämän ongelmat eivät ikinä enää saattaisi meitä tolaltamme.

Paavali näyttää meille esimerkkiä. Hän oli omistautunut saamaan Kristuksesta iäti kasvavaa ilmestystä. Itse asiassa kaikki, mitä hänellä oli Kristuksesta, tuli ilmestyksen kautta. Se opetettiin hänelle Herran pöydässä ja tehtiin hänelle totuudeksi Pyhän Hengen kautta. Vasta kolmen vuoden kuluttua kääntymyksestään Paavali meni Jerusalemiin viettämään aikaa muiden apostolien kanssa ja oli vain viisitoista päivää heidän luonaan ennen kuin lähti jatkamaan lähetysmatkojansa. Hän sanoi myöhemmin: "Tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi" (Ef.3:3). Pyhä Henki tuntee Jumalan syvimmät ja salatuimmat salat ja Paavali rukoili jatkuvasti armolahjaa ymmärtääkseen ja saarnatakseen "Kristuksen tutkimattomista rikkauksista" (Ef.3:8.)

Herra etsii uskovia, jotka eivät tyydy vain havaitsemaan häiritseviä ääniä etsiessään todellista sanaa. Hän tahtoo meidän haluavan häneltä ilmestystä, joka on ikiomamme, syvällä henkilökohtaisella tavalla.

[rita4]

Kulje "Hengessä"
David Wilkerson

Hengessä voit matkustaa mihin tahansa maahan maailmassa. Voit tavoittaa tavoittamattomia, kun olet polvillasi. Todellakin, sinun salainen kammiosi voi toimia keskuksena Jumalan Hengen työssä jonkun kansakunnan parissa.

Ajattelen Abrahamin esimerkkiä. Hän rukoili jumalattoman, pahan Sodoman puolesta. Herra vastasi hänelle: "Jos löydän Sodomasta viisikymmentä hurskasta, niin heidän tähtensä minä säästän koko kaupungin." (1. Moos. 18:26)

Kun Abraham kuuli tämän, hän alkoi neuvotella Herran kanssa. Hän kysyi: "Entä jos niistä viidestäkymmenestä puuttuu viisi? Hävittäisitkö viiden vuoksi koko kaupungin?" (18:28) Abraham siis kysyi: "Herra, entä jos kaupungissa on vain 45 vanhurskasta? Entä jos vain niin moni rukoilee? Tai, jos vain kymmenen ihmistä etsii sinun tahtoasi? Jos kymmenen pyytää, säästätkö silloin kaupungin?"

Jumala vastasi: "Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä." (18:32)

Nämä jakeet kertovat meille jotain Jumalasta. Hän on valmis säästämään kokonaisia kaupunkeja ja yhteisöjä, jos hän löytää heidän joukostaan vanhurskaita. Hän tarkoittaa ihmisiä, jotka etsivät Herran kasvoja kaupungin ja yhteisön puolesta.

Herra menee asiassa jopa pidemmälle. Hesekielin kirjan luvussa 22 Jumala puhuu yhdestä ainoasta rukoilevasta uskovasta, joka seisoo muurin aukossa: "Minä etsin heidän joukostaan miestä, joka vahvistaisi muurin, seisoisi lujana sen aukossa ja torjuisi maataan uhkaavan tuhon, mutta sitä miestä en löytänyt." (Hes. 22:30)

Tämän Hesekielin profetian aikaan Israel oli hengellisesti saastunut. Profeetat olivat maallistuneet ja rikkoivat Jumalan lakia oikealla ja vasemmalla. Kansa oli ahdistunut, kiisteli kaikesta, täynnä himoja ryöstäen toinen toisiaan. Yksikään heidän joukossaan ei huutanut Jumalan puoleen. Silti Jumala olisi säästänyt koko kansan yhden rukoilijan vuoksi.

Jos et voi fyysisesti matkustaa eri kansojen pariin, voit olla yksi muurinaukossa seisoja, esirukoilija. Meidän tulee auttaa ja tukea niitä, jotka ovat uhrautuneet ja lähteneet. Kun Paavali kirjoittaa matkoistaan, hän mainitsee paitsi Timoteuksen ja Tiituksen olleen hänen tukenaan, myös Lyydian ja monen muun kultaisen naisen auttaneen häntä. He olivat kaikki antautuneita palvelijoita, joiden avulla evankeliumi on levinnyt maailman ääriin saakka.

[rita4]

KUUNTELE JA MIETI
by David Wilkerson | January 2, 2012

"Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu."... Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon"(Ilm.21:2,9).

Tämä on kaunis kuva Jeesuksen Kristuksen viimeisten päivien seurakunnasta! Suuri pyhä kaupunki, joka laskeutuu taivaasta, on hänen tahraton morsiamensa. Voittava seurakunta, joka istuu hänen rinnallaan taivaallisissa tällä hetkellä. Tämä seurakunta on rakennettu kahdentoista apostolin evankeliumin totuuden perustalle. Sitä ympäröivät muurit ja portit, joiden sisäpuolelle ei pääse mitään epäpuhdasta ja kutsumatonta.

Kun kuningatar seisoo sulhasensa edessä ja häät ovat juuri alkamassa, kuuluu kolmannen osapuolen ääni. Kultiin puettu kuningatar saa kunnian, suosion, ihailun ja seisoo nyt rakkaansa oikealla puolella häiden alkaessa. Ennen seremonian alkua kuuluu kuitenkin kuiskaus kehottaen häntä: "Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi"... (Ps.45:10).

Uskon tämän olevan Pyhän Hengen ääni, joka kehottaa kaikkia, jotka on kutsuttu hänen nimessään. Hän puhuu sanan voittajille, jotka rakastavat Jeesusta eniten: "Kuule ja mieti." Tämä ääni kuuluu morsiamen korviin viime hetkellä ennen avioliiton solmimista.

Sinun täytyy nyt ymmärtää, että kuningatar on jo valittu. Hänen sulhasensa on jo voittanut hänen sydämensä. Morsian on lähtenyt isänsä kodista, suvusta ja maasta ja antautunut kokonaan sulhaselleen. Hän on täynnä iloa sen rakkauden tähden, jotka hän tuntee Kuningastaan kohtaan.

Niinpä kysyn sinulta: Ajatteletko olevasi Herran valittu? Oletko sinä veren suojassa, hänen silmäteränsä, jonka on itse sovittanut? Rakastatko häntä kaikesta sydämestäsi? Oletko hyljännyt koko maailman, menneisyytesi hänen takiaan? "Hän on minun ja minä olen kokonaan hänen. Herra, minä rakastan sinua kaikesta sydämestäni!" Voitko sanoa näin?

Tarkoitan tätä: Jos haluat olla Kristuksen morsian, sinun pitää asennoitua siihen innokkaammin kuin vain pakona jumalattomasta helvetistä. Pikemminkin, sinun tulee haluta olla läsnä tuona hääpäivänä! Sinua tulee puistattaa pelkkä ajatus siitä, ettet olisi hänen morsiamensa, et hänen syleilyssään, ettet viettäisi iankaikkisuuttasi hänen kanssaan.

[rita4]

MITÄ ON NUHTEETON ELÄMÄ?
by David Wilkerson | September 8, 2011

Apostoli Paavalin mukaan uskovan nuhteeton vaellus on tällaista:

1. Elämässä ei saa olla petosta."Sillä meidän kehotuspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua" (1 Tess.2:3). Nuhteettomalla uskovalla ei ole petosta sydämessään. Paavali sanoi siis: "En ole petturi, joka saarnaa yhtä ja elää kuitenkin toisin. Käytökseni on kuin avoin kirja."

2. Nuhteeton ei koske mihinkään saastaiseen. "Sillä meidän kehotuspuheemme ei lähde ... epäpuhtaasta mielestä" (1 Tess.2:3)

Paavali korostaa tässä nuhteettomuutta aistillisuudesta tai himosta. "Yhtään saastaista sanaa ei tullut ulos suustani. Minun puheeni on ollut puhdasta, puhtaasta sydämestä lähtevää." Häntä ei ajanut lihallinen intohimo, ei himon tai irstauden hengillä ei ollut valtaa hänen mieleensä. Hän oli vapaa mies!

Uskova, joka kertoo likaisia vitsejä, vihjailee kaksimielisesti tai pälyilee ympäriinsä, ei ole vielä puhdistunut! Jumala sanoo: "Jos aiot vaeltaa nuhteettomana edessäni, sinulla täytyy olla puhtaat korvat, puhdas sydän ja puhdas kieli!"

3. Nuhteettomalla ei ole erheitä. "Sillä meidän kehotuspuheemme ei ... ole kavaluudessa puhuttua" (1 Tess.2:3).

Erehtymätön ja rehti uskova ei yritä olla kavala, kiero eikä manipuloi ketään. Hänellä ei ole salaista toimintasuunnitelmaa, vaan on täysin avoin ja rehellinen. Paavali sanoi: "Me emme suostutelleet teitä Jumalan valtakuntaan. Minä en käyttänyt ovelia sanoja tai yrittänyt vaikuttaa tunteisiinne. Minä annoin teille pelkän evankeliumin!"

Paavali ei koskaan pelannut sanoilla, ei psykologian keinolla saadakseen ihmiset mieltymään itseensä. Paavali sanoi: "Me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niin kuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa" (1 Tess. 2:7). Kun synti tuli sisään, hän moitti siitä jylinällä taivaasta! Hän ei halunnut kenenkään hyväksyntää, vaan rakasti ihmisiä koko sydämestään. "Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme, emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta" (1Tess. 2:5- 6).

Paavali piti aina mielessään, että Jumala katsoi häntä ja tarkkasi hänen aikomuksiaan. Hän karttoi "kaikenkaltaista pahaa" (1 Tess. 5:22) ja eli kuin Jeesus olisi tullut hakemaan häntä millä hetkellä hyvänsä!

[rita4]

KUIVALLA MAALLA
by David Wilkerson | October 14, 2011

Jumala vaatii, että Punaisen Meren läpi pitää kulkea "kuivaa maata" pitkin. "Israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten"(2 Moos. 14:16). Merkillisesti Jumala käyttää tätä lausetta neljään otteeseen kertoessaan kansalleen: "Tulette kulkemaan kuivaa maata pitkin".

Voimme nähdä tämän saman lauseen uudelleen, kun Israelia käskettiin mennä Kanaanin maahan. He ylittivät Jordanin kuivaa maata pitkin matkallaan Luvattuun Maahan.

Yksinkertaisesti sanottuna, kuiva maa on polku. Jos olet sillä, olet menossa jonnekin. Et menetä maata jalkojesi alta tai kulje taaksepäin. Sinun kuiva maasi on Herran suunnitelma, hänen työtään sinun elämässäsi ihmeiden tekemistä varten. Liikut kohti ilmestystä, uutta voittoa Kristuksessa, kohti jotain suurempaa.

Raamattu todistaa tästä. Huomaa, missä faarao ja hänen armeijansa hävisivät taistelun: Jumalan antamalla kuivalla maalla. Kuiva maa on juuri se paikka, missä paholainen jahtaa sinua. Hän haluaa hyökätä kimppuusi, kun olet heikoimmillasi. Tällä samalla kuivalla maalla Herra poistaa saatanan valtojen ja voimien "voitokkaat vaunut" "Ja vedet palasivat ja peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, koko faraon sotajoukon, joka oli seurannut heitä mereen; ei yksikään heistä pelastunut"(1 Moos.14:28).

Jumala siis sanoo: "Haluan sinun oppivan liikkumaan uskossa. Ei vain saadessasi näyn tai kuullessasi äänen, vaan silloin, kun olet matkasi kuivassa jaksossa. Haluan sinun olevan varma siitä, että minä johdatan sinua jonnekin, vaikket kuule minun ääntäni tai näe eteenpäin, ollessasi kuivalla maalla."

Herra lupaa muuttaa meidän kuivan maamme virvoittaviksi vesilähteiksi: "Kurjat ja köyhät etsivät vettä, eikä sitä ole; heidän kielensä kuivuu janosta. Mutta minä, Herra, kuulen heitä.... Minä puhkaisen purot kalliokukkuloihin, lähteet laaksojen pohjiin; minä muutan erämaan vesilammikoiksi ja hietikon hetteiköksi"(Jes. 41:17 -18).

Rakas pyhä, oletko keskellä kuivuutta? Jumala sanoo sinulle: "Kohta näet sadon. Missä kerran oli kuivaa maata, elämä pulppuaa jalkojesi juuressa. Minä olen luonut sen. Odota hiljaa ja katso, mitä aion tehdä sinun kuivalle maallesi.

[rita4]

EI PERINTÖÄ
by David Wilkerson | January 30, 2012

Paavali antaa meille listan niistä, jotka eivät peri Jumalan valtakuntaa:

"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa"(1 Kor.6:9 - 10).

Sitten apostoli lisää: "Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä"(1 Kor. 6:11).

Miten nämä ihmiset pelastuivat noin hirveistä synneistä ja tulivat vanhurskaiksi Jumalan edessä?
Mitä heille tapahtui, etteivät he enää olleet pahoja, vaan pikemminkin Jumalan hyväksymiä?

Ensinnäkään, Jumala ei kunnioita henkilöitä. Häntä ei häikäise henkilön arvonimi tai maallinen kunnia, oli hän sitten kuningas, kuningatar, presidentti tai pääministeri. Toisekseen Jumalaa ei ihastuta meissä oleva hyvyys: pitkät rukoukset, paastoaminen, kymmenysten maksu, Raamatun lukeminen, hyvää tarkoittavat teot. Mikään näistä ei tee meistä vanhurskaita tai hyväksyttäviä Jumalan edessä. Jopa meidän "hyvä" lihamme, luonteemme, puheemme, ajatuksemme ja tekomme, ovat löyhkä hänen sieraimissaan, jos niitä käytetään omavanhurskauden saamiseen.

Kun Jeesus meni ristille, hän ristiinnaulitsi meidän "vanhan ihmisemme". Jäljelle jäi vain yksi ihminen, se ainoa, jonka kanssa Jumala on tekemisissä. Se on hänen oma Poikansa. Kun Jeesus sai työnsä valmiiksi maan päällä ja istuutui Isän oikealle puolelle, Jumala sanoi: "Tästä lähtien pidän sinua ainoana vanhurskaana ihmisenä. Jokaisen, joka haluaa tulla tyköni, on tultava sinun kauttasi, Poikani kautta. Kaikkien, jotka haluavat olla vanhurskaita, on hyväksyttävä sinun vanhurskautesi, ei mitään muuta."

Meidät siis hyväksytään Jumalan silmissä vain uskossa Kristukseen ja hänen täytettyyn työhönsä: "Sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa"(Ef.1:6).

Näetkö nyt, kuinka tärkeätä on olla Jeesuksen kanssa, tulla hänen luokseen heti, kun olet langennut? Sinun pitää oppia juoksemaan hänen turviinsa, itkien: "Jeesus, minä lankesin!" En selviä tästä. Isä ei tunnista minua, paitsi, jos tulen hänen luokseen Sinussa!

[rita4]

MISSÄ SINÄ SEISOT

by David Wilkerson | October 7, 2010

Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan siitä, miten Jumala aikoi näyttää Moosekselle kirkkautensa ja olemuksensa. Se olisi paljon enemmän kuin ystävyyttä, jopa enemmän kuin läheisyyttä. Tämän Jumalan haluaisi kaikkien kärsivien omiensa tuntevan.

Herra kertoi Moosekselle aikovansa näyttää tälle oman kirkkautensa: "Minä annan kaiken ihanuuteni käydä sinun ohitsesi ja huudan nimen 'Herra' sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahdan, ketä armahdan"(2 Moos.33:19). "Ja hän sanoi vielä: 'Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon'.. Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi"(2 Moos.33:20 -22).

Tässä raamatunkohdassa käytetty hepreankielen sana kirkkaus tarkoittaa "oma itseni" Jumala sanoi siis Moosekselle: "Menen ohitsesi hyvin läheltä." Kohta on käännetty myös näin: "Minä kätken sinut kallion koloon ja suojelen sinua voimallani, kunnes olen mennyt ohitse."

Tätä apostoli Paavali tarkoitti sanoessaan, että me olemme "kätketyt Kristukseen". Kun aiheutamme Jumalalle pettymyksen, kun syyllistymme syntiin valkeutta vastaan, meidän ei pidä jäädä lankeemukseen. Meidän tulee sen sijaan juosta Jeesuksen luo, kätköön kallion suojaan. Paavali kirjoittaa: "Isämme ..joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus"( 1 Kor. 10: 1,4).

Minkä ihmeellisen ilmestyksen Jumala antoi siis itsestään Moosekselle? Mikä on totuus hänestä, joka meidän pitäisi pyhittää sisimmässämme? Se on tämä:

"Herra sanoi Moosekselle: "... Ole siis huomenaamuksi valmis; ja nouse huomenaamuna Siinain vuorelle ja seiso siellä minua vastassa vuoren huipulla.. Niin Herra astui alas pilvessä, ja Mooses asettui siellä hänen läheisyyteensä ja huusi Herran nimeä. Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: 'Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen'"( 2 Moos. 34:1,2 ja 5-7).

Se ilmestys oli Jumalan koko kuva. Herra sanoi Moosekselle: "Tule ylös vuorelle huomen aamuna. Minä annan sinulle toivon, joka pitää sinut pystyssä. Näytän sinulle sydämeni, niin kuin et ole vielä koskaan nähnyt sitä." Mitä "kirkkautta" Mooses anoikaan Jumalalta?

Tätä: Jumala, joka on " laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta".

Tämä kirkkaus ilmeni täydellisesti Kristuksessa. Kaikki, mitä on Isässä, on ruumiillistunut Pojassa. Jeesus lähetettiin maailmaan tuomaan meille tämän kirkkauden.

[rita4]

ONKO JUMALALLA VASTAUS KAIKKIIN KYSYMYKSIINI?
by David Wilkerson | August 31, 2011

Kuka tahansa uskova, joka haluaa miellyttää Jumalaa rukouselämällään, joutuu ratkaisemaan tämän kysymyksen: "Onko Jumalalla kaikkea, mitä tarvitsen? Pitääkö minun mennä jonnekin muualle vastausta saamaan?"

Tämä näyttää yksinkertaiselta kysymykseltä, sellaiselta, jota ei pitäisi edes esittää. Useimmat uskovat vastaisivat välittömästi: "Tietenkin, Jumalalla on kaikkea, mitä tarvitsen." Kuitenkaan monet eivät ole kovin vakuuttuneita asiasta!

Sanomme uskovamme. Laulamme virsiä ja saarnaamme siitä. Kun sitten kriisi iskee, eikä Jumala näytä vastaavan, emme sittenkään usko hänellä olevan kaikkea, mitä tarvitsemme!

Paavali sanoo: "Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa" (Fil. 4:19). Herralla on runsauden varastohuone, josta hän voi vastata kaikkiin tarpeisiimme.

Miksi Jeesuksen vertauksen vaikeuksissa ollut nainen kiusasi jatkuvasti väärämielistä tuomaria oikeutta pyytäen? Siksi, että hän tiesi vain tämän tuomarin voivan ratkaista hänen ongelmansa voimallaan ja auktoriteetillaan. Hän ei voisi mennä kenenkään muun luokse apua saamaan (ks. Luuk.18:1-8).

Kunpa meilläkin olisi sisäinen tieto siitä, että yksin Jumalalla on kaikki, mitä tarvitsemme. Silloin emme turhaan tähyilisi mihinkään muuhun voimanlähteeseen. Herra on oikeamielinen ja pyhä tuomari. Hänellä on kaikki viisaus, valta ja auktoriteetti kohtaamiemme vaikeuksien voittamiseen.

Jumala yritti neljäkymmentä vuotta vakuuttaa Israelin kansaa siitä, ettei heidän tarvitsisi koskaan olla minkään puutteessa. Hän olisi heidän jatkuva lähteensä ja huoltajansa. "Sillä Herra, sinun Jumalasi, on siunannut sinua kaikissa kättesi töissä. Hän on pitänyt huolen sinun vaelluksestasi tässä suuressa erämaassa. Jo neljäkymmentä vuotta on Herra, sinun Jumalasi, ollut sinun kanssasi, eikä sinulta ole mitään puuttunut." (5 Moos. 2:7).

Jumala sanoi: "Minun kanssani ette joudu näkemään puutetta tai vähyyttä. Minulla on kaikki, mitä tarvitsette!"

"Sillä Herra, sinun Jumalasi, vie sinut hyvään maahan... sinun ei tarvitse ... mitään puutetta nähdä... sinä syöt ja tulet ravituksi" (5 Moos.8:7- 10).

Tänä päivänä Herra on vienyt meidät Luvattuun Maahan, Kristukseen! Jeesus on meille se paikka, jossa ei ole koskaan mitään puutetta. Hän edustaa jumaluuden täydellisyyden ruumiillistumaa.

[rita4]

LAKKAA LUOTTAMASTA ITSEESI
by David Wilkerson | April 12, 2012

Paavali ei puhunut uskon omistamisesta, ennen kuin oli menettänyt kaiken luottamuksen omaan lihaansa. Hän piti kaiken koulutuksensa, itseluottamuksensa, kykynsä, opin kappaleensa ja intonsa roskana. Hän puhui uskosta vasta sen jälkeen, kun oli sanonut: "En voi luottaa lihaani". Sama pätee meihin.

Ennen kuin kukaan on kykenevä todelliseen uskoon, hänen täytyy tulla tuntemaan, kuinka kadotettu, avuton ja täysin toivoton hän on. Meillä ei ole pelastavaa uskoa, ennen kuin vakuutumme siitä, ettei kukaan eikä mikään muu kuin Jeesus voi pelastaa meitä.

Pelastava, vanhurskauttava usko merkitsee elämäsi omistamista Kristukselle koko sydämestäsi. Siihen kuuluu katumus, joka sanoo: "Jeesus, en voi tarjota mitään sinulle. Tulen eteesi antautumaan sinun herruutesi alle."

Room. 10:9:ssä Paavali kuvailee pelastavaa uskoa: "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut". Hän sanoo, että usko on enemmän kuin mielen suostumista. Se on pikemminkin koko elämän antamista hänelle, koko sydämestäsi.

Ap.t 8:37:ssä "Niin Filippus sanoi hänelle: "Jos uskot koko sydämestäsi, niin se tapahtukoon". Hän vastasi ja sanoi:"Minä uskon,että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." Tämä ei todellakaan ollut vain mielen "kyllä" Jeesukselle. Hän todella uskoi koko sydämellään ja pelastui.

Vastakohtana tälle taas Simon, joka harjoitti noituutta, kyllä uskoi Paavalin julistuksen. Hänen uskonsa oli kuitenkin välinaikaista, sillä hänen sydämensä ei ollut mukana(ks. Ap.t.8). Jeesuksen ajan ihmisjoukot uskoivat välinaikaisesti Kristuksen nimeen, mutta Jeesus ei antanut itseään heille. Hän tiesi, ettei heidän sydämensä ollut kokonaan antautunut (Joh 2:23- 24).

Nyt varmaan kysyt, kuka oikein pelastuu uskon kautta. Se, joka tietää olevansa kadotettu ja avuton. Hän on yrittänyt kaikkensa ja epäonnistunut. Nyt hän antaa koko elämänsä Herran käsiin, koko sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan. Hän rukoilee: "Herra olen sinun omasi! Sinä olet ainoa toivoni." Ja hän pelastuu.

[rita4]

IHMISEN KOETTELEMINEN
by David Wilkerson | June 15, 2010

"Niinpä Jumala... koetellakseen häntä jätti hänet..."(2 Aik.32:31).

Me olemme harrastaneet Jumalan koettelemista niin paljon, ettemme ole valmiit elämän suuriin koetuksiin, joissa hän tutkii ihmisen. Voisiko suuri koettelemus, joka sinulla on juuri nyt, kantamasi tämänhetkinen taakka, ollakin Jumalan tapa koetella sinua?

"Jumala koetteli Aabrahamia ...ja sanoi hänelle: "Ota Iisak ... ja uhraa hänet siellä polttouhriksi ..."(1 Moos. 22:1-2). Jumala koetteli kokonaista kansaa päästäkseen selville, mitä sen sydämessä todella liikkui. "Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö"(5 Moos. 8:2).

Näemme ihmeellisen asian 2 Aik.32:31:ssä: Jumala jätti suuren kuninkaan yksin joksikin ajaksi koetellakseen häntä. "Jumala jätti hänet koetellakseen häntä ja tullakseen tuntemaan kaiken, mitä hänen sydämessään oli".

Usein Jumalan työntekijä, pyrkiessään tekemään työnsä ahkerasti, kokee itsensä Jumalan hylkäämäksi. Hänet on ajettu kestokykynsä rajoille ja jätetty taistelemaan helvetin voimia vastaan yksinään. Kaikki Jumalan siunaamat ihmiset ovat joutuneet samanlaiseen koetukseen.

Onko sinun olosuhteissasi jotain omituista? Koetko itsesi hyljätyksi ja yksin jätetyksi? Oletko joutunut alakynteen taistelussa arvaamatonta vihollista vastaan? Nämä merkit osoittavat, että olet koetuksen keskellä?

Haluamme aina voittaa. Jos kuitenkin häviät, muista, että sydämeesi jäljelle jäävä kiinnostaa eniten Jumalaa, sinun asenteesi voitetun tai yksin hävityn taistelun jälkeen. Hän haluaa vain sinun antautumistasi hänen käsiinsä häviöstäsi huolimatta.

Jeesus lupasi, ettei hän koskaan jätä eikä hylkää meitä. Raamattu kuitenkin osoittaa, että Isä väliin vetäytyy meistä pois koetellakseen meitä. Kristuskin koki tuon yksinäisen hetken ristillä. Juuri silloin siunattua Vapahtajaamme koskee eniten meidän heikkoutemme tunteminen - ja hän kuiskaa: "Minä rukoilen puolestasi, ettet lankeaisi".

Jeesus kehottaa meitä ottamaan ristimme ja seuraaman häntä (kts. Matt.16:24). Mikä on se risti? Se on hauras ja heikko lihamme. Ota se harteillesi, lähde liikkeelle uskossa, ja hänen voimansa tekee sen sinussa täydelliseksi. Onko oman itsesi ja syntisi risti liian raskas? Silloin, ystäväni, ota ristisi ja seuraa häntä edelleen. Hän ymmärtää ja on vierelläsi kantamassa raskasta taakkaa!