Joh. 12:
15 "Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä".
16 Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet.
17 Niin kansa, joka oli ollut hänen kanssansa, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti hänestä.
18 Sentähden kansa menikin häntä vastaan, koska he kuulivat, että hän oli tehnyt sen tunnusteon.
19 Niin fariseukset sanoivat keskenään: "Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään".
20 Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan.
21 Nämä menivät Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häntä sanoen: "Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen".
22 Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus menivät ja sanoivat Jeesukselle.
23 Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.
24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.
25 Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
26 Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.
Niin, monet tietävätkin miten vaivainen minä olen monestakin syystä, ja tänään tossa päivällä se oikein vahvistui nuo kivut. Yölläkin koin tosi outoa kipua, joka oli kuin ois lyöty puukolla selästä varpaisiin asti. Se oli kamala tunne. Ja nyt päivällä meni jalat oudon tuntuisiksi ja kuin puutuivat, särkivät ja missään ei ollut hyvä olla, tai että se ois helpottanut. Mua alkoi jo ihan tosissaan pelottaan, että nytkö toi selkä päätti sanoa yhteistyönsä irti ja halvaannun, tms.. Se ahisti mua jo lopulta ja koitin levätä, tehä mitä vain, mutta ei, se kuin vain paheni ja turruus jaloissa paheni vain..
Meni aikaa tunti, toinenkin jne.. Mutta olin jo ahdistunut ja kaikenlaista jo nousi mieleeni, kunnes meni henkikin ahtaalle ja oli vaikeaa hengittää. Se tuli myöskin kuin salama kirkkaalta taivaalta se ahistus ja olihan sit pönttö olo päässä. En tajunnut mitä se on. Onhan mulla astma ja selkääkin on operoitu jo 2 eri x ja viimeisin selkäleikkaus epäonnistui, joten onhan näitä vaivoja, kipuja ym toki ollut aikaisemminkin... Mutta tää oli erilaista, samoin kuin se hengen ahistuskin, varsinkin näin korona aikana se oikein korostuu, kun tietää mitä se virus tekee, ja saa aikaan, niin takaraivossa nousee kovinkin helposti ajatus; "No, nyt mä oon senkin vielä saanut riesakseni!"
Sanoin pojalleni, että nyt on jotain pahasti vialla jo kun oltiin lenkillä päivällä mut sit en sanonu muuta ettei huolestu äidin takia liikaa.. Ja kun ei sillai ymmärrä asioita kuitenkaan kun ei ole ihan terve. Minä, joka en ihan vähästä yleensä säikähdä, niin nyt kävin kokemassa senkin puolen oikein perusteellisesti.
Kunnes, koin kuin kehotusta sulkea tietsikka ja mennä lukeen Raamattua ja rukoileen. Kirjoittelin muutaman viestin eräälle uskovallekin niitä näitä, mutta en kertonut hänelle mitä koen, tai miten jo ihan pelottaa.. Puhuin vain miten tärkeää on nyt evankelioida jne....Mua myöskin oli jo aamusta kuin houkuteltu laittaan viestiä eräille ihmisille, kunnes päätin olla laittamatta, koska se ei olisi todellakaan ollut viisasta, en kerro siitä sen enempää. Mutta se ajatus ei tullut Herrasta sanotaan näin..
Ja nyt jo kaiken kokemani jälkeen tajuan; Kuka oli taaskin liikeellä, ja joka koitti mua houkutella toimiin vastoin Jumalan tahtoakin, ja kiusasi mua ja pelotteli mua noilla kaikilla ajatuksilla, tunteilla, vaivoillakin, mutta joka joutui jälleen kerran perääntymään ja vaikenemaan, poistumaan, kun aloin rukoilla, sekä tutkia Raamattuakin ja taas uudestaankin rukoilla ja rukoilla, kunnes alkoi helpottaan olotilani.
Sielunvihollinenhan se taas siellä kiersi ympärilläni pelotellen, uhoen ja koittaen saada minut toimiinkin vastoin sitä minkä kyllä tiesin vääräksi.. Mutta Jeesuksen nimessä ja ristinsä veressä sen oli väistyttävä kiusaamasta mua, jopa sairauden uhallakin.. ja pelotteluillaan.. Kiitos siitä Herrallemme, jonka nimessä [Jeesus] on Valtava Voima ja pelastus, apu, turva, onhan Hän Turvakalliomme; Kristus Jeesus!! Miten ihmeellistä ja mahtavaa!
Turvaa sinäkin kaikissa kivuissasi ja peloissasi ym vain Yksin Herraan Jeesukseen ja huuda Häntä avuksesi, niin Hän rientää pelastamaan sinut ja antaa taivaallisen rauhansa sydämeesi, joka kestää tuli mitä vain elämääsi! Sillä, uudestisyntynyt saa otsaansa uuden nimen, merkin, jota ei muut näe, tiedä, mutta Jumala tietää ja näkee. Se on pelastettujen merkki (veren sipaisu) jossa on varmuus ja turva vaikeinakin aikoinamme. Laitettiinhan jo Vanhassa testamentissa pihtipuoliin verta jotta kaikki paha, kuolema menisi sellaisen kodin ohi koskematta siihen..
Nyt meillä on Jeesuksen veren merkki kun annoimme tai kun annat sydämesi Jeesukselle aivan kokonaan. Älä enää epäröi, vaan käänny jo Jeesuksen puoleen ja anna pelastaa sielusi kadotuksesta, sinne ihanaan rauhaan ja lepoon, iankaikkiseen iloon kerran taivaan kartanoihin, sekä päästä Karitsan hääjuhlaankin mukaan. Sitä et tule koskaan katumaan, mutta jos siirrät ratkaisuasi yhä vain, niin sitä saatat joutua vielä kerran katumaankin sitä, koska kukaan ei tiedä päiviensä mittaa. Ole rohkea!
Mutta kun suljin tietsikan ja menin lukeen Raamattua ja aloin sit rukoilla, niin .. Mitä tapahtuikaan? Kaikki se ahistus ja puutumus, kipu ym alkoi hellittään ja lopulta loppui mitä enemmän rukoilin ja koin Hyvinkin voimakasta kehotustakin rukoilla .. Ei itseni puolesta, vaan toisten puolesta ..Ja sille tekstari ystävälleni todistin samalla Jumalan suuruudesta ja ihmeellisyydestä, ja miten Pyhä Henki on auttanut mua täällä foorumillakin ja muutenkin, jne.. Ja mitä enemmän koroitin Herran suuruutta ja hyvyyttä, rakkautta niin oloni vain helpottui ja se pelottava tunne väistyi lopulta. Kiitos siitä Herrallemme! Hallleluja! Amen!
Minä tiedän kyllä, että mä olen rukouksessa tai luen Sanaa aivan liian vähän. Ja myöskin jo tiedän, miten ihanaa onkaan, kun Jumala vastaa rukouksiin ja saa kuin pieni lapsi vain ihmetellä Hänen suuruuttaan ja ihmeellisyyttään, rakkauttaan itseään kohtaan, sekä sitä, kun pyytää syntejään rukouksessa anteeksi Jeesukselta, niin vaikka ns tunnepuolella ei sillai välttämättä tunnukaan mitään, niin kuitenkin aina jotain kuin tapahtuu, kun syntinen saa syntinsä anteeksi ja veren pesun niiden päälle Herralta Jeesukselta Kristukselta ja ristinsä veren kautta, sekä nimessään..Se on jotain tosi upeeta ja kestävää, rohkaisevaa, lohdullista, siunattuakin..
Siinä saa olla avoin ja rehellinen edessään, ja vain katsoa Jeesukseen, sekä kuin ottaa rististään kiinni ja polvistua eteensä; kiittämään, kun jälleen sai kohdata Hänet: niin turvallisena ja ymmärtävänä, auttavana, sekä Parantajanakin, amen!
Ja jonkin ajan kuluttua siitä sain kuin henkeeni ilmoituksen sanat; "Mieti miltä Jeesuksesta tuntui kärsiä ja kuolla ristillä koko ihmiskunnan syntivelan takia. Ja ymmärrä miten kipeä Hänkin oli kaiken sen ruoskimisen ym jälkeen. Nuo kivut ruumiissasi, olivat vain kuin esimerkki näin pitkänä perjantaina siitä, mitä kaikkea Jeesus kesti ja kärsi sinunkin takiasi Golgatalla!"
Mä koitin etsiä Raamatunpaikkaa tähän, mutta aina vain tuli tämä aamulla lukemani paikka mieleeni, joten laitan sen nyt sitten tähän meille:
Roomalaiskirje 5:
1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
6 Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
7 Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.
8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
10 Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;
11 emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.
Tom Bollström Palat elämän
