Getsemanessa

[rita4]

Eila Rajahalme

Taas aatos menneesehen kiitää,
käy kauas rantamille Pyhän maan,
kuin arastelleen hengen siivin liitää
nyt Getsemanen tarhaan varjoisaan.

Nyt yksin tummuvassa tuskan yössä
syntisten Vapahtaja rukoilee.
Ja oppilapset nukkuu. Tähtivyössä
vain tuuli huoahten humisee.

Nyt hikipisaroita otsallansa
kuin verikyyneleitä putoaa.
Maailman syntein tuska sieluansa
niin viatonta painaa, ahdistaa.

Hän Isän tahdon täyttää maailmassa,
jo silmäin eessä väikkyy ristinpuu.
Vaan käsrsimyksen jälkeen kunniassa
Jumalan Poika jälleen kirkastuu.

Tää näky valtaa minun sydämeni:
mun tähteni on tuskat Mestarin.
Mä katson, kallis portti autuuteni
on kaunistettu verikyynelin.