Antti Sainio
Sodissa moni on haavoittunut, ja ne haavat saattavat vaivata koko elämän ajan. Voi olla sokeutta, käsi-tai jalkapuolta, eikä niille voida tehdä mitään. Ne ovat sotamuistoja, ja niiden kanssa on elettävä. Mutta mitä ovat haavat, joista Sakarja 13:6 kirjoittaa:"Mitä ovat nuo haavat rinnassasi?", vastaa hän: 'ne lyötiin minun ystäväni huoneessa."'
Ystävän lyömät
Uskovina olemme varmaan saaneet iskuja maailman taholta, eivätkä ne ole pahoja, sillä me kuuluvat matkaeväisiin. Mutta noiden toisten haavojen aiheuttaja on ystävä.
Olen kokenut tällaiset ystävän huoneessa lyödyt haavat, jotka ovat pahempia kuin maailman lyömät. Psalmi 55 sanoo: "Minun ystäväni ja uskottuni , joka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa," Yhtäkkiä kuitenkin sanotaan: "Sinulla ei ole enää mitään osaa tänne!"
Olin perustanut vankilatyön osaston juhannusjuhlien konferenssitelttaan ja hoitelin sitä muiden kanssa. Mutta sitten erään kerran, kun taas menin tuohon rakkaaksi tulleeseen osastoon, niin tuo ystävä, jonka kanssa olin todella vaeltanut monet seurakunnat ja vankilat, oli kuin poliisiasennossa ja sanoi;"Sinulla ei ole mitään asiaa tänne!"
Syynä oli se, että olin ollut puhumassa erään Helluntaiherätykseen kuulumattoman uskonveljeni järjestämässä kokouksessa. Sinne en olisi saanut mennä. Ulos mennessäni toinen veli vahvisti saman sanoman. Niistä lyönneistä sain sellaisen haavan, joka vihoitteli pitkään. Yritin kaikkeni saadakseni rauhan, mutta ei! Sitten kirjoitin näille ystäville kirjeen: "Anna anteeksi, kun olen nämä vuodet kantanut kaunaa sinua kohtaan." Kun tämän tein, sydämeeni tuli rauha ja ilo.
Veljekset sovussa
Vielä oli eräs veli, joka tarvitsi perheelleen elämiseen rahaa lainaksi, kun hän meni muualle töihin. Takaisinmaksusta sovittiin, mutta mitä tapahtuikaan? Hän soitti minulle ja kiroten haukkui minua, eikä velan maksusta ollut mitään puhetta. Sekin oli ystävän lyönti, mutta kirjoitin hänelle anteeksipyyntö kirjeen. Kului kai vuosia, kunnes hän soitti ja puolestaan pyysi anteeksi.
Oli kolmaskin tapaus, jonka aiheutti ylistyslaulu. Perustamani lauluryhmä alkoi laulaa ylistyslauluja vankiloissa ja muuallakin. Kun esitin toivomuksen, ettei uskosta osattomille vangeille laulettaisi ylistyslauluja, niin sain palautteen: "Emme sitten enää laula sinun kanssasi." Vuosien kuluttua tämäkin asia sovittiin, sain taas laulaa ja vastaanotto oli hyvä kuten ennen.
Lukittu Sana
Riennä haavoitettu sielu, riennä ristin luo! Raamattumme sanoo, että on hyvä, kun veljet elävät sovussa. On ihana asia, jos näin saa olla. Mutta niinä aikoina, jolloin minulla ei ollut anteeksiantoa, Raamattu sulkeutui. Pyhä Henki ei avannut Sanaa. Vaikka olin jotenkin työssä mukana, niin mitään saarnaa en pystynyt pitämään, koska kuten sanoin, Pyhä Henki lukitsi Sanan!
On puhuttu verkkojen puhdistamisesta. Edellä mainitut asiat olivat minun evankeliointiverkossani roskia, eivätkä tallaiseen verkkoon arvokalat ui! Seurakunnatkin kituvat, kun ei ole armoa ja anteeksiantoa. On totuus, että jos yksikin jäsen on sairas, haavoitettu, niin koko seurakunta kärsii, sillä seurakunta on Kristuksen ruumis maan päällä. Tällaiseen epäpuhtaaseen verkkoon uivat sitten roskakalat eli vieraat opit ja sanomat. Usein käy niin, että uskova lähtee valheihmeen perään luullen saavansa jotain uutta.
Elämme lopun aikaa, ja Raamattu sanoo, että viimeisinä aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja jopa riivaajien oppeja. Niihin kuuluu jopa, että manataan vainajahenkiä ja kysellään heiltä asioita.
Pidetään verkot puhtaana!
