Uskova äiti

[rita4]

Heikki Ahonen

"Kun mieleeni muistuu se vilpitön usko, joka sinulla on, joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikellä ja joka, siitä olen varma, on sinullakin." 2 Tim. 1:5

Raamattu kertoo meille useista merkittävistä äideistä, joiden persoona ja usko Jumalaan ovat kantaneet läpi sukupolvien. Paavali kirjoittaessaan Timoteukselle mainitsee kaksi äitiä, jotka vaikuttivat syvästi ja pysyvästi hänen elämäänsä. He olivat Timoteuksen isoäiti Loois ja äiti Eunike. Timoteuksen isästä mainitaan lyhyesti hänen olleen kreikkalainen (Apt. 16:1). Perhekunta asui Lystrassa, jossa Paavalin ensivierailun aikana parani halvattu mies.

Meille ei ole jäänyt tietoa siitä, tuliko Timoteuksen perhekunta uskoon tuolloin Paavalin vieraillessa Lystrassa vai vasta vähän myöhemmin. Kuitenkin Paavalin sanat heidän vilpittömästä uskostaan kertovat kokonaisvaltaisesta antautumisesta Jeesukselle.

Looiksen ja Euniken hurskaudesta kertoo Paavali kirjeessään Timoteukselle: " Ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." (2 Tim. 3: 15)

Ymmärrän, että nämä hurskaat, Jumalaa pelkäävät äidit halusivat kasvattaa lapsensa syvään Jumalan tuntemiseen. He perehdyttivät Timoteuksen Jumalan Sanaan eivätkä säästäneet varojen käyttöä kirjoitusten ostamisessa. Tuohon aikaan kirjakääröt olivat arvokkaita eikä läheskään kaikilla ollut varoja hankkia niitä. He käyttivät aikaansa ja varojaan oikealla tavalla Timoteuksen hyödyksi.

Isoäideillä on erityinen paikka heidän lastenlastensa sydämissä. Lastenlapset ottavat useimmiten heidän neuvonsa ja opetuksena paremmin vastaan kuin omien vanhempiensa. Rohkaisenkin teitä, isoäidit, hankkimaan lastenlapsillenne hengellistä kirjallisuutta ja keskustelemaan heidän kanssaan uskosta Jeesuksekseen. Heille voi esimerkiksi tilata lasten oman Aarrearkku-lehden

Kotielämän ja -opetuksen merkitys on suunnattoman arvokasta, mutta sen merkitys nähdään usein vasta vuosien kuluttua. Monet äidit ovat nykyisin taakoitettuja työelämän ja perhe-elämän sovittamisen kesken. Joskus tunnetaan huonoutta siitä, että perheen hoitamiseen jää liian vähän aikaa.

Hyvät äidit, teidän ei tarvitse olla "superhengellisiä". Riittää, kun iltasella siunaatte lapsenne yöunille ja luette iltasatuna katkelman hyvästä hengellisestä kirjasta. Eniten kuitenkin vaikuttaa vilpitön usko Jeesukseen, se puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Kukaan vanhemmista ei voi pelastaa lastaan. Pyhäkoulut ja kerhot ovat tärkeitä lapsen hengellisen elämän kasvulle, mutta mikään ei voita uskovan isoäidin ja äidin merkitystä.

Lähde; Ristin Kansa lehti nro 5/2019

[rita4]

Ajattelen äidin osaa ja tottakai isoäidinkin osaa uskovana lasten ja lastenlastensa elämässä, niin se varmasti on tärkeä osa. Kun ajattelen itseäni äitinä ja isoäitinä, niin valitettavasti koen alamittaisuutta siinä kohden, koska silloin kun tulin uskoon ja lapset olivat vielä kaikki kotona, niin olen sitä useinkin miettinyt, että: osasinko minä sittenkään olla oikeanlainen uskova äiti? Tunnen etten ole osannut sittenkään sitä olla. Herra yksin tietää.

Samoin, kun sain lapsenlapsiani luokseni ja ne olivat vielä pieniä, niin toinko heille esille Herraa Jeesusta niin että se olisi jäänyt heidän sinne sydämeen itämään? Kyllä minä ainakin koen siinäkin asiassa alamittaisuutta ja huonoutta. Ehkä koitan selitellä asioilla sitä, miksi en tarpeeksi selvästi mutta rakkaudellisesti tuonut evankeliumin ilosanomaa heille kaikille selväksi, mutta eipä ne selittelyt paljoakaan auta, eikä edes lohduta, kun katselee lastenikin elämää tänä aikana, jolloin maailma vie heitä lujaa vauhtia mukanaan väärään suuntaan..

Nämä ovat vain minun omia tuntojani ja suruani siitä, miten voimakas vaikuttaja on maailman henki niille, joilla ei vielä ole Jeesusta Kristusta asumassa sydämessään. Kun jopa uskovatkin, jo pelastuneet menevät sen hengen mukaan ja eksyvät, niin miten sitten he, jotka eivät vielä edes ole uskossa, niin kuinka he sitten voisivat vastustaa tuota hekuman ja fiilisten ym hakemista maailmasta? Ei mitenkään!

On vain yksi ainoa keino, jos ei heille pysty enää kertomaan totuutta ja varoittamaan, oli sitten kysymys omaisistamme, tai uskon ystävistämme. Niin se keino on; Rukous heidän puolestaan! Siinä me itsekukin voimme kertoa Herrallemme siitä, miten sydämiämme painaa huoli ja murhe heidän elämäntyylinsä sekä kuuroutensakin vuoksi, kun he ovat rakastuneet maailman tapoihin, hekumaan, syntiin, rahaan, voimaan, tms..Tai vaikka paisuneet omassa uskossaan, niin ettei enää neuvot tai varoituksetkaan kelpaa heille.

Herra on jo pitkään puhunut sydämelleni eräästä uskosta osattomasta, jonka äiti oli uskossa ja on nyt jo kuollut. Ja hassuinta siinä on se, etten minä ole koskaan tavannut tuota äitiä, enkä tuntenut sitä, vaan tiedän hänet muuta kautta .. Mutta niin kuin sanoin, niin hänellä on 3 lasta joiden puolesta hän varmasti rukoili, että: hekin pelastuisivat ja nyt Herra on laskenut sydämelleni heidät kaikki 3. Ensin tuntui, että; voinko minä todella rukoilla heidän puolestaan jotta he pelastuisivat, mutta tahdon olla kuuliainen Herran äänelle ja koitan kantaa heitä kaikkia rukouksissani ja nyt yksi heistä vaikuttais olevan herätyksessäkin. Se ei ole minun ansiotani, ei todellakaan, mutta toki iloitsen siitä ja odotan mielenkiinnolla miten Herra toimii ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Kun kysymys on kuitenkin aina ihmisen omastakin tahdosta, että: Haluaako tulla uskoon, vaiko ei. Pakollahan ei Jumala ketään muuta, tai edes pelasta. Ei todellakaan. Mutta uskon, että Hän laittaa meitä omiaan rukoilemaan pelastusta ja pyytämään Isää antaan etsikkoaikansa ihmisten sydämiin ja elämään, jotta heillä olisi ainakin mahdollisuus pelastua ja tulla Jumalan lapsiksi, sekä päästä kerran sinne taivaan kotiin myöskin.