Matt. 25 Kaksi kansaa Jeesuksen edessä

[rita4]

Ceta Lehtniemi

Otan esiin itselleni vaikean kohdan, jossa puhutaan teoista ja laiminlyönneistä. Siinä on kyse kansojen tuomiosta. Matteuksen evankeliumin luvussa 25 kerrotaan:

["Ja hänen eteensä kootaan kaikki
kansat, ja hän erottaa toiset toisista,
niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.
Ja hän asettaa lampaat oikealle
puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan
oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut,
ja omistakaa se valtakunta, joka
on ollut teille valmistettuna maailman
perustamisesta asti. Sillä minun oli
nälkä, ja te annoitte minulle syödä;
minun oli jano, ja te annoitte minulle
juoda; minä olin outo, ja te otitte minut
huoneeseenne.’” (Matt.25:32–35,)

”Sitten hän myös sanoo vasemmalla
puolellaan oleville: ’Menkää pois
minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen
tuleen, joka on valmistettu
perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä
minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle
syödä; minun oli jano, ja te ette
antaneet minulle juoda; minä olin outo,
ja te ette ottaneet minua huoneeseenne;
minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet
minua; sairaana ja vankeudessa, ja te
ette käyneet minua katsomassa.’”
(Matt.25:41–43,)]

Kummassakin tapauksessa kuulijat olivat ihmeissään: ”Milloin me näimme?” he kysyivät.

Olemme kuulleet ja lukeneet tuon kohdan lukuisia kertoja. Jokseenkin aina on nostettu esiin sanat: ”Minun oli nälkä..., minun oli jano..., minä olin outo...”

Tunnemme heti, miten vähän olemme antaneet rahojamme Afrikan köyhille ja nälkäisille ja janoisille. Emme ole kyenneet majoittamaan muukalaisia tai ottamaan ottolasta, kummilasta jne. Riittämättömyyden tunne valtaa mielen. Minulle käy näin joka kerta. Minulla ei ole osoittaa tekoja voidakseni niiden kautta pelastua.

Nyt otan hieman toisen näkökulman ja kiinnitän huomioni toisiin sanoihin kuin niihin, joista tavallisesti tässä yhteydessä puhutaan. Otan sille DigiNovumista jotakin ja lisään siihen ajatuksia, jotka toivon mukaan ovat Isän sydämeltä.

Tuomio, josta tässä kerrotaan, on valikoiva. Vanhurskaat erotetaan vääristä ja pahoista. Israelissa lampaat ja vuohet kävivät usein samalla laitumella päivällä, mutta ne erotettiin illalla toisistaan. Kahdenlaiset ihmiset kulkevat yhdessä maan päällä, mutta nyt ne erotetaan toisistaan ajan illassa. Lampailla on hyvä osa, ne pääsevät sisälle ikuiseen valtakuntaan. Vuohet jäävät ulkopuolelle.

Tulkaa, minun Isäni siunatut

Jumalan on helppo erottaa – ja ainoastaan hän sen pystyy tekemään. Kaikki muut voivat erehtyä. Oikealla puolella on kunniapaikka. Juutalaiset asettivat oikeudenkäynnissä vapautetun tuomarin oikealle puolelle, tuomitun paikka oli vasemmalla.

”Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta…”

Varmasti on merkitystä sillä, että siunattujen vapautettujen paikka on oikealla. Meille se puhuu siitä, että osa ihmisistä on Kristuksen evankeliumin vapauttamia.

Jeesus sanoi ”minun Isäni siunatut”. Näin Jeesus saattoi puhua vain itselleen läheisistä ja rakkaista ihmisistä, omistaan.

”Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle”. Eikö tässä viitata siihen, että Kristus on Hyvä Paimen, joka antaa henkensä lampaiden edestä. Onko siis ihme, että Kuningas, joka on Kristus, voi erottaa tällä tavoin oikealle puolelleen ne, jotka ovat Hänen omia lampaitaan. Eikö Hänellä ole valta tehdä näin?

Sekä rakkauden tekoja tekevien että tekemättä jättävien mielenlaatu tuli selvästi esiin. Tässäkään mainitut eivät pelastu tekojensa kautta, mutta teot kertovat heidän uskostaan. Teot paljastavat sydämen tilan. Teot ovat puun hedelmä. Usko vaikutti rakkaudessa, Gal.5:6: ”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.”

Te otitte minut huoneeseenne

Ilmaisua ”te otitte minut huoneesenne” (synagè: tuoda yhteen) käytetään ilmoittamaan, että henkilö otetaan vastaan talossa. Kysymys on vieraanvaraisuudesta. Juuri oikealla puolella oleville sanottiin: ”minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne”.

Voisimmeko ajatella myös näin: On tärkeää ottaa Jeesus vastaan sydämeensä. Myös tätä voimme kutsua vieraanvaraisuudeksi. Jeesus on kolkuttanut sydämemme ovella ja olemme ottaneet Hänet vastaan. Ilm.3:20: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.”

Jeesus on yhä monella tavalla outo maailman silmissä. Kun Jumalan Pyhä Henki avaa sydämemme silmät, niin näemme oman syntisyytemme ja sovituksen tarpeemme. Silloin Jeesus ei ole enää outo meille. Näemme Hänet ainoana toivonamme ja Vapahtajanamme. Otamme Hänet vastaan elämäämme.

Mielestäni edellä käy ilmi, että oikealle puolelle, kunniapaikalle, asetettiin ”minun Isäni siunatut”, ”lampaat” ja vapautetut. Minusta tämä viittaa siihen, että pohjimmiltaan on vain kaksi kansaa.

”Isäni siunatut” viittaa selkeästi Jumalan omaan kansaan, tässä Jeesukseen uskoviin.

”Lampaat” viittaa siihen, että kuulutaan Jeesuksen laumaan.

Vapautetut oli sisältönä mukana, vaikka ei varsinaisesti sanana. Se viittaa Kristuksen ristillä ansaitsemaan sovitukseen ja vapautukseen synneistä ja tuomiosta.

Yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni

Kuningas vastaa oikealla puolella oleville heidän hämmästyneeseen kysymykseensä ”milloin?” ”Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40.)

Uskon, että tämä on rohkaisun sana meille. Voimme aralla tunnolla ottaa sen vastaan ja nähdä, että meillä on mahdollisuus palvella rakasta Jeesusta lähimmäisissämme.

Eräässä toisessa kohdassa puhutaan myös vedestä, joka tarjotaan janoiselle. ”Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille.” (Mark.9:41.)

Maljallinen vettä on jotain hyvin tärkeää lämpimissä maissa. Olen miettinyt, mitä tämä tarkoittaa meidän oloissamme. Varmasti vesilasin tarjoaminen tarkoitti myös sitä, että Jeesuksen omat otettiin vastaan talossa. Se, että olemme mukana evankeliumin työssä vaikka kuinka pienellä panoksella, ei jää Herraltamme huomaamatta. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa myös pienen pojan eväät. Saamme antaa kaiken Jeesuksen siunaavien käsien kautta. Saamme tehdä pienimmätkin palvelumme Jeesukselle.

Ymmärrämme miten lämpimissä oloissa lasi vettä saattoi virkistää sen saajaa. Tämä kuvaa tavallaan sitä, että meillä on mahdollisuus virkistää toisiamme ja erityisesti Kristuksen omia. Se ei välttämättä ole mitenkään pois meiltä itseltämme. Tiedämme mitä lämmin ja rohkaiseva sana voi joskus merkitä.

Samoin Jeesus rohkaisi sairaiden luona käymiseen. Hän kertoo olleensa myös vankeudessa. En usko tämänkään tarkoittavan yksinomaan vankilaa, missä on rikollisia. Tällöinhän kovin harva meistä voisi käydä Jeesusta katsomassa vankeudessa. Olisihan tähän valittu sana ”vankila” eikä ”vankeus”. Toki meidän on syytä muistaa, että tälläkin hetkellä on kristittyjä vankilassa uskonsa tähden.

Minulle tulee sanasta ”vankeus” mieleen myös se, että Jeesuksen omat voivat olla ahdistuksissa ja pelossa. Moni tarvitsee rohkaisijaa rinnalleen päästäkseen siihen vapauteen ja rauhaan, mihin Kristus tahtoo omiaan johdattaa.

Huomataan vielä tämä ero, miten Kuningas puhutteli näitä kahta ryhmää:

Jakeessa 40 sanotaan: ”Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’”

Jakessa 45 sanotaan: ”Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’”

Kun Kuningas puhutteli lampaita oikealla puolellaan, hän puhui ”minun vähimmistä veljistäni”. Kun Kuningas puhutteli vuohia vasemmalla puolellaan, hän sanoi: ”näistä vähimmistä”.

Minä uskon, että tällä on myös merkityksensä. Raamattu on sellainen kirja, että sitä voi lukea lukuisia kertoja ja aina löytyy uutta.

Jeesus tunnustaa veljikseen ymmärtääkseni juuri oman laumansa heikoimmatkin yksilöt, ne jotka eivät ole mitään maailman silmissä. Omilleen Jeesus saattoi käyttää sanoja ”vähimmistä veljistäni”.

Tämä Matteuksen lukukappale on vakava. Siinä puhutaan kahdesta ihmisryhmästä, joiden iankaikkinen kohtalo on täysin vastakkainen. Itse asiassa koko luvussa ei puhuta teoista, vaan laiminlyönnin synneistä.

Siinä pohjimmiltaan vakuutetaan, että Jeesus itse vaikuttaa omissaan sellaista, mitä nämä eivät pysty edes huomaamaan. Jeesuksen Kristuksen oma Henki on tunnistanut nämä vähäiset veljet ja tarjonnut heille sen avun, rohkaisun ja rinnalle menon, mitä he ovat tarvinneet.

Tämä menee hyvin lähelle vertausta viinipuu ja sen oksat. Emme voi tehdä mitään, ellemme pysy Jeesuksessa. Vain Hän voi vaikuttaa meissä hyvän hedelmän.

Hänessä pysyminen on kaikkein tärkeintä. Kun mitään muuta ei jää, niin Jeesus jää rinnalle. Saamme palvella usein tietämättämme. Oikeastaan saamme jättää palvelemisesta huolen Jeesukselle. Jos meidät on Jumalan tahdosta viety elämässämme erämaahan, niin tämän jakson tarkoitus ei ehkä ole palvelemisessa. Se on siinä, että voimme juurtua Sanaan ja Jeesukseen. Hedelmän aika on myöhemmin. Ensin on syvään juurtumisen vaihe, jotta on ravintoa tarjolla niin itselle kuin toisillekin.