Aattelin tossa; kristityn lepoa, sydämen rauhaa pahimmankin myrskyn silmän keskellä, sittenkin, jonka kyllä voimme saada Herraltamme: Henkensä kautta, jos ja kun tahdomme vain vaeltaa totuudessa, sekä lähellä Herraamme Jeesusta Kristusta, parannustakin tehden. Ei se kuitenkaan ole nyt niin kamalan mahdotonta tai vaikeaakaan, jos ja kun vain tahdomme pysyä lähellä ristiään, edessään. Uskallan jopa sanoa, että: aikas paljon vaikuttaa siihen myöskin meidän suhteemme Herraamme, Raamattuun sekä halumme rukoilla.
Olen miettinyt nyt viime aikoina paljonkin tätä elämää monestakin syystä, mutta kun elämältä viedään ns pohja pois ja ei jää kuin jäljelle mitään muuta, kuin vain kamala huolien kirjo, suru ja tuska, kun on jo muutenkin olemassa olleet jatkuvat kovatkin kivut, vaivat, niin kyllä sitä ei voi kuin vain ihmetellä sekä
kiittää Isää, kun on kanssani ja auttaa, lohduttaa, johdattaa, sekä se taivaallisen ihmeellinen, ihmisjärjen ulottumissa oleva: sydämen rauha kaiken keskellä on vain siltikin säilynyt. Miten se voikin säilyä, kestää, pysyä..? Koska mitään ansioita minulla itselläni siihen
ei ole,
eikä myöskään minkäänlaisia keinojakaan säilyttäää mielenmalttini, sekä se siellä jossain syvällä sydämessäni oleva Jumalan Rauha.
Joh. 14:
23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
25 Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne.
26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. Halusin laittaa juuri tuon Raamatun paikan ja siitä nostan tuon jakeen 23, jossa on se mitä ajattelen varsinkin. Onhan meillä rakkaat kanssamatkaajat rakkaussuhde Jeesukseemme?! Kun ajatelemme mitä oli tai on, kun rakastuimme, rakastumme toiseen ihmiseen, toiseen sukupuoleen, niin; Miten se onkin meille niin valtavan rakasta ja ihanaa, tärkeää, korvaamatontakin ja emme haluaisi olla erossa hänestä hetkeäkään. Ja kun joudumme olemaan erossa hänestä hetken aikaa, niin kaipaamme ja ajattelemme häntä koko ajan ja odotamme vain, että milloin saamme jälleen nähdä hänet, tulla sekä olla lähellään, kanssaan.
Samoin tulisi meillä olla Jeesuksenkin suhteen/ kanssa. Onko Hän minulle, sinulle, meille niin tärkeä ja rakas, että kaipaamme saada
jatkuvasti olla Hänen lähellään, seurassaan, kuulla ääntään, jne..? Jos on, niin tahdomme viettää mahdollisimman paljon aikaa Hänen edessään, ristinsä juurella polvillaankin olen, sekä Sanaansakin tutkien.. Sekä myöskin rukoilla/anoa; Pyhän Hengen voimaa ja johdatusta elämäämme, kykyä saada olla Herramme käytössä: ihmistenkin keskellä, seurakunnassa, tai missä vain..
Sieltä kasvojensa valosta ja rakkaudesta, PH,n johdatuksesta saamme alkaa kuin kasvaa ja tulee halu, kaipuu saada yhä vain enemmän viipyä lähellään, kuulla ääntään sekä tehdä työtäänkin sen mukaan, kuin Hän niin vaikuttaa henkeemme sekä elämässämme. Kysymyshän on koko ajan vain
meidän omasta tahtomaailmastamme, sekä annammeko aikaa Herrallemme, kaipaammeko häntä, tai onko meillä todellinen hätä hukkuvista sieluistakin, sekä harhaan menneistä, menevistä uskon ystävistämmekin. Onko tarvetta rukoukseen sekä muutokseen omallakin kohdallamme? Mitä lähemmäksi pääset Herraa Jeesutasi, niin sitä vahvempana on rauhakin sydämesi sopukoissa. Ja sitä rauhaa
ei mikään maailmassa, elämässäsikään voi kaataa, murtaa, vaan se Kestää. Koska sinulla on läheinen ja lämmin suhde Jeesukseesi!

Löysin vielä tallaisen laulun; kuunteleppas se..
Oi rauhan maa - Sirkka & Irene