Hallitsematonta riskinottoa

[rita4]

Pentti Erkkilä

Elämää on usein verrattu matkaan. Se kulkee kuin halki viidakon, jossa kukaan ei ole ennen ollut.

Me joudumme tälle matkalle ilman omaa tahtoamme. Alkumatkassa meitä ohjataan ja autetaan, toisia paremmin, toisia huonommin. Vähitellen joudumme ottamaan tai saamme ottaa yhä enemmän vastuuta omista valinnoistamme. Siitä johtunee, että tämä elämä alkaa yhä enemmän kiinnostaa.

Risteyksessä

Viidakko on täynnä polkuja, niiden risteyksiä ja haaroja. Siitä risteyksestä, jossa juuri seisomme, ei useinkaan näe edes seuraavaa saati sitten useampaa edessä olevaa. Näissä risteyksissä on erilaisia viittoja ja houkutuksia. Ne yrittävät perustella, miksi pitäisi valita juuri tämä polku ennen muita. Useimmat valinnat ovat ratkaisevia lopputuloksen kannalta, sillä kaikki eivät vie samaan päämäärään. Huonon valinnan voi joskus perua, ellei ole syntynyt voimakasta riippuvuutta.

Jo matkan alkuvaiheissa selviää, että matka päättyy joskus. Se voi tapahtua milloin vain. Joidenkin matka päättyy ennen kuin se on edes kunnolla alkanut. Jotkut tekevät taivalta sadan vuoden tuntumaan asti. Vaikka matkan varrella on tarjolla valintoja liian kanssa, on niitä päätepisteessä vain kaksi. Toivottavasti kaikilla tai edes useimmilla on tieto vaihtoehdoista. Yhtä toivottavaa on, että jokainen ottaisi asian vakavasti.

Vain kakasi vaihtoehtoa

Toinen vaihtoehto on iankaikkinen elämä Jumalan luona, toinen iankaikkinen kadotus, jota arkielämässä helvetiksi sanotaan. Taivaaseen ei kukaan joudu vahingossa tai vasten tahtoaan. Sinne pääse vain Jeesuksen Herrakseen tunnustanut, syntinsä anteeksi saanut ihminen. Se on aina tietoinen valinta. Kadotukseen joutuakseen ei tarvitse tehdä muuta kuin viitata kintaalla mahdollisuudelle päästä taivaaseen.

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi." (Apt. 16:31)

Tämä Paavalin antama neuvo toimii edelleen. Sitä noudattava pelastuu kadotuksesta.
"Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Näin sanoo Raamattu Mark. 16:16

Anteeksi voi saada vain elämän aikana

Taivaaseen ei mene kukaan syntiensä kanssa. Niistä on päästävä eroon ennen rajaa. Ne on saatava anteeksi. "Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon." (San. 28:13) Katuvalle syntiselle Jeesus antaa anteeksi ja avaa oven iankaikkiseen elämään. Tärkeätä on huomioida, että anteeksi saaminen on mahdollista vain tämän ajallisen elämän aikana!

Matkan varrella on sellaisiakin oppaita, jotka selittävät, että elämä päättyy täydellisesti kuolemaan, ja tämän elämän jälkeen ei ole mitään, ei taivasta eikä helvettiä. Millainen vaikutus elämääni on sillä, kun uskon Jeesukseen Herranani ja Vapahtajanani eikä ajan rajan takana olekaan enää mitään? Mitä olen menettänyt pyrkiessäni vilpittömästi elämään Raamatussa ilmoitetun Jumalan tahdon mukaan? Ehkä joitakin lyhytaikaisia nautintoja, joista usein olisi seurannut jonkinasteinen krapula. Minulla on ainakin ollut sisäinen rauha, josta en olisi millään luopunut.

Pettymys

Entä toinen vaihtoehto? Jos uskot, että ajan rajan takana ei ole mitään, elät elämääsi oman mielesi ja omien valintojesi mukaan. Raamattu ja sen sanoma ei kiinnosta. Jeesus on sinulle ehkä vain seimen lapsi. Otat, kuten sanotaan, ilon irti elämästä.

Aikasi päätyttyä koet karmean yllätyksen. Olet joutunut kadotukseen, jota ei pitänyt olla olemassa! Siellä saa katua iankaikkisesti. Annoit inhimillisen viisauden ja ehkä ylpeyden johtaa itsesi tähän peruuttamattoman kärsimykseen. Elämässä joudutaan ottamaan riskejä. Tämä riski oli täysin hallitsematon.

[rita4]

Risteyksessä

Viidakko on täynnä polkuja, niiden risteyksiä ja haaroja. Siitä risteyksestä, jossa juuri seisomme, ei useinkaan näe edes seuraavaa saati sitten useampaa edessä olevaa. Näissä risteyksissä on erilaisia viittoja ja houkutuksia. Ne yrittävät perustella, miksi pitäisi valita juuri tämä polku ennen muita. Useimmat valinnat ovat ratkaisevia lopputuloksen kannalta, sillä kaikki eivät vie samaan päämäärään. Huonon valinnan voi joskus perua, ellei ole syntynyt voimakasta riippuvuutta.

Jo matkan alkuvaiheissa selviää, että matka päättyy joskus. Se voi tapahtua milloin vain. Joidenkin matka päättyy ennen kuin se on edes kunnolla alkanut. Jotkut tekevät taivalta sadan vuoden tuntumaan asti. Vaikka matkan varrella on tarjolla valintoja liian kanssa, on niitä päätepisteessä vain kaksi. Toivottavasti kaikilla tai edes useimmilla on tieto vaihtoehdoista. Yhtä toivottavaa on, että jokainen ottaisi asian vakavasti.

Tässäpä olikin hyvä vertaus elämän matkaamme ajatellen ja siihen miten meidän eteemme tulee erilaisia valintoja, risteyksiä ja on valittava mille tielle lähtee jatkamaan matkaansa. Osaammeko kukaan valita sittenkään oikein? Osaammeko ohjata toisia valinnoissaan, jotta se tie jolle he sitten lähtee olisi sellainen joka lopulta johtaisi perille taivaan kotiinkin asti? Niinpä niin?!

Ap. t. 8:26-39 Otin tuon Raamatunpaikan linkkinä ja voit käydä lukemassa sen tuolta. Siinä on se, kun Herra kehotti Filippiusta menemään tietylle tielle ja siellä hän sai johdattaa yhden etsivän ja kaipaavan sielun tuntemaan Raamatun Sanaa sekä Pelastajansa.

Ohjaammeko me etsiviä ja kaipaaviakin tuntemaan maailman Vapahtajan, sekä Jumalan Sanan totuus? Kuulemmeko kun Herra kehottaa meitä menemään jonnekin, tai puhumaan jollekin, tms? Uskallammeko toimia, totella, vain pelkäämmekö enemmän ihmistä ja sen sanoja, käytöstäkin? Tulipa mieleeni toinenkin Raamatun kohta;

Room. 10:
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".

12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".

14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Niin juuri, jokainen joka uskoo että Herra Jeesus on Jumalan Poika ja hänenkin Pelastajansa ja joka huutaa Häntä [Jeesusta] avukseen, antamaan syntinsä anteeksi, niin sellainen pelastuu; Raamatun Sanankin mukaan. Mutta kuka voisi huutaa, rukoilla Häntä avukseen, jos kukaan ei kerro Hänestä heille? Siksi meidän jo uudestisyntyneiden on hyvä opastaa rakkaudelisesti, mutta kuitenkin totuudessa, eli Jumalan Sanassa pitäytyen heitä taivastielle, astumaan rohkeasti ahtaasta portista sisälle kaidalle tielle, joka ainoastaan vain vie taivaaseenkin.

Niin, paljon on tässä elämän viidakossa erilaisia polkuja, teitä, joita huokuu jotain kiinnostavaa, tai houkuttavaakin ja siksi on vaikeaa osata päättää: mille niistä monista eri vaihtoehdoista sitten lähtisi jatkamaan matkaansa. Silloin meitä Herran omia tarvitaan, kyselemättä omia kykyjämme, tai osaamistamme puhua, tehdä jotain, ei. Koska työ on alusta loppuun asti Herran Jumalan ja me vain joko suostumme käytettävikseen, tai sitten emme suostu. Pakkoahan ei ole, älä säikähdä, vapaus vain..

Mutta on siunattua suostua Herramme käyttöön, kun Hän kutsuu, tai antaa sydämillemme jonkun ihmisen. Jos ei muuta niin voimme ja saamme olla ainakin; esirukoilijoina hänen, joka annettiin sydämillemme, eteemme ja saamme rukoilla puolestaan ja jos tulee sitten tilaisuus, niin voimme aina välillä heittää aivan kuin evankeliumin murujakin sen ihmisen elämään, kuultavaksi, luettavaksi, tms..

Minunkin elämääni on kuin annettu, johdatettu ihmisiä, joille olen saanut julistaa evankeliumia, tai vain sitten heittää niitä murusia sen mukaan millaisesta ihmisestä sitten onkin ollut kysymys. Ja olen ehkä jo jotain oppinutkin, toivon ainakin niin. Ja se on tämä; "Ei omassa voimassa, eikä oman pään mukaan puhuen, toimien,leikkien hurskasta ja yliviisasta, pyhää, ei. Vaan aina silloin kun Herra siihen antaa innostuksen, sanat, kehotuksen; Nyt kerro hänelle tämä tai tämä asia minusta." Kaikki hyvä ja oikea tulee aina yksin taivaalliselta Isältämme ja Hän kyllä antaa innostuksen, voiman, kehottaa ja antaa sanojakin suuhumme Pyhän Henkensä kautta, niin ettei meidän tarvitse yrittää toimia omavoimaisesti, omassa viisaudessamme tai ..!

Uskotaan Jumalan apuun ja luotetaan Häneen kaikessa. Rukoillaan viisautta ja rohkeutta kertoa evankeliumin ilosanomaa vielä taivastieltä poissa oleville, ettei yksikään jäisi tänne, hukkuisi, joutuisi kadotukseenkaan.

Joh. 6:
37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
38 Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
39 Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
40 Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

41 Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta";
42 ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?"
43 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne.
44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

45 Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
46 Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.
47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.

48 Minä olen elämän leipä.
49 Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
50 Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."

Tämä kaunis laulu vielä lopuksi; Lauramaria - Herra On Minun Paimeneni