
Halleluja; Jeesus elää!
Laitoin silloin tuon kirjoituksen siitä miten Jumala voi parantaa eläimenkin. Jolla on kotieläimiä ymmärtää kuinka tärkeää sekin on. Nyt kun on tuolla ylempänä ollut puhetta ja linkkejäkin parantamisesta, niin jotenkin huomaan
uskoville tulleen kaikkein tärkeimmäksi asiaksi juuri parantamisen ja parantuminen, joka on omalla tavallaan ikäväkin ilmiö, kun pelastus ja evankeliumin totuus ja sen mukaan eläminen
on aina kuitenkin se ns ykkös juttu.
Minä kun en enää sillai usko, että saadakseen Pyhän Hengen, tai parantuakseen pitää olla jonkun uskovan käsien alla;
ehei! Vaan Herra voi periaatteesa parantaa vaikka ruokapöydässä, kävellessä, nukkuessa, tms.. Ei siihen aina tarvita muita, kunhan on se lapsenusko ja luottamus Jumalan mahdollisuuskiin auttaa ja koskettaa, parantaa;
Jos se vain on hänen tahtonsa. No, mutta kuitenkin, palaan koiraani ja sen sairastamiseen, jota on kestänyt jo n 1½kk ainakin ja se veden juominen on vain pahentunut koko ajan ja on ollut välillä kuin kuollut ja tajusin siinä olevan sokeritauti, kun vettä meni päivässä litra tolkulla ja sit sain juosta öisinkin sitä käyttämässä pisulla.. Ja alkoi saada kuin tajuttomuus kohtauksia, varsinkin öisin, mutta päivälläkin jo.. Luin sit vasta erästä eläinklinikan lääkärin kirjoitusta ja muiden koirien omistajien keskustelua sessuistaan, joilla oli sama juttu kuin meilläkin. Ja tajusin,
"Hei, siinähän on sokeritauti!" Ei voi olla totta!
Ja luin miten sitä tutkitaan ja hoidetaan. Sokeritautihan ei ole minulle sillai outo juttu, kun omaishoitajana hoidin anoppiani, jolla oli sokeritauti. Mutta että pitäisi viedä kauas elukkalääkärille verikokeisiin ja alkaa insuliini pistokset ja juoksuttaa koiraa vähän väliä seurannassa, ym.. Tajusin,
ettei se onnistu, koska meillä ei ole kellään talossamme ajokorttia, eikä kyllä siksi autoakaan, eikä edes varaakaan sellaiseen..
Olin masentunut. Niin rakas kuin koira onkin minulle, niin emme voisi alkaa juoksuttaa sitä kymmenien kilometrien päässä ja .. Eikä ole edes resusseja taloudellisestikaan sellaiseen.
Laitoin jo silloin viime kuussa tänne esirukouspyynnön koirani puolesta.
Koska uskon vahvasti rukouksen voimaan!
Ja nyt, kun tilanne meni jo niin pahaksi, että se joi ja joi vain ja makasi kuin raato, kuin jo kuollut ja..

Sanoinkin eräälle naiselle lauantaina, että, jos apuja ei löydy (ruokavalio, tms), niin joudun nukuttaan sen ettei kärsisi, koska en halua eläimen kärsivän, sen enempää kuin ihmisenkään. Mutta ihmisen voi viedä sairaalaan, mutta koira..niinpä niin ?!
Valvoin lauantain ja sunnuntain välisen yön omien kipujeni takia ja olin jo todella huolissani ja surullinen. Paijasin koiraani ja.. Noh aamulla kun taas olin rukouksessa, niin pyysin uskollisesti, että Isä parantaisi koirani,
Jos se on hänen tahtonsa, koska en halua menettää sitä vielä, kun se on vasta 11v4 kk vanha ja jouduin edellisen koirani nukuttaan sen ikäsenä, kun sen jalka lähti irti lonkasta ja kiepsahti ympäri..
eikä enää eläinlääkärikään voinut tehdä asialle yhtään mitään ja kivut sillä olivat aivan hirvittävät.
Menin sänkyyn koittaan nukkumista, niin tuskin olin päässyt pitkäkseni, kun koin hengessäni sanat:
" Mitä sinä sinne petiin menit, nouse ylös ja mene takaisin leevin luokse ja ala rukoilla !" Pomppasin samassa
välittömästi pystyyn ja menin keittiöön ja aloin silittää koiraani ja rukoilla, julistaa parantumista Jeesuksen nimessä ja veressä. Vetosin Jumalan Sanaan, jossa luvataan, että: Jumala auttaa niin ihmistä, kuin eläintäkin. Ja vetosin siihen, kun Isä antoi silloin edellisen koirani menetyksen jälkeen tuon koiran, joka on kuin kopio väriltään kuin luonteeltaankin edelliseen koiraani verrattuna, siis mieluinen. Se oli niin ihmeellistä, miten silloin sain leevin.. Siinä oli niin täydellinen Jumalan johdatus silloin -07
Koira istui nätisti paikoillaan ja kun koskin rukoillessani sen päähän, niin se kuin liikuttui ja oli jännän oloinen, sitä en osaa sanoin edes kuvata, mutta koin,
kuin siinä olisi ollut Jeesuksen kädet koirani pään päällä samaan aikaan. Kun olin rukoillut, menin takaisin nukkumaan vielä ja kun siitä on nyt jo kulunut pitkästi toista päivää, niin ...Kiitos Isä, Kiitos!! Koira ei enää juo kuin ihan normaalisti ja on alkanut piristyä, ja nukkuu taas ihan normaalissa asennossakin ja ja..vautsi; Mahtavaa, olen niin onnellinen!
Olen niin Valtavan Kiitollinen taivaan Isälle, joka paransi koirani ja saamme vielä viettää yhteistä aikaa ja saamme perheenä iloita siitä, onhan se
kuin perheenjäsen. Kiitos Jeesus, tuntuu, että voisin riemusta ja ihmetyksestä, kiitollisuudesta Herraa kohtaan hyppiä ja riemuita, vaikka olenkin aika rauhallinen luonteeltani, hillitty..
Kuinkahan monta kertaa olenkaan ihmetellyt näinä kahtena päivänä kun se
ei enää ole koko aikaa juomakupilla, tai makaa kuin raato ja on virkistyny toisin kuin silloin, kun oli saanu kuin selvästikin verensokeria kohoamaan jollain sokerisella... Niin sit virkisty hetkeksi.
Kyllä meillä on ystävät
ihmeellinen Jumala, niin kuin Ps 4:4,kin sen ilmoittaa: Hän, joka kuulee rukoukset ja auttaa tahtonsa mukaan. Edellisen koirani menetin rukouksistani huolimatta, mutta, nyt kävi onneksi näinpäin. Kunnia ja ylistys Jumalallemme, joka auttaa, parantaa,
jopa eläimenkin. Onhan Hän luonut eläimenkin ja siksi voi auttaa, parantaa jos niin tahtoo. Menetin 2 vanhinta lastani ex-ni vaimolle (äitipuolensa), mutta koiraani en menettänyt, koska en tiedä miten sen oisin
enää kaiken kokemani jälkeen kestänyt,

mutta Isä tietää ja tuntee meidät...Kiitos siitä Jumalallemme!
Hän on niin IHMEELLINEN! 
Lämmin ja kaunis kiitos kaikille esirukoilijoille! Jatketaan niityttären sessun puolesta rukoustamme!
Ps. 36:6-8 Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. 