Kristilliset arvot hyviä, mutta elämä ei viehätä, mikä hanna

[rita4]

Kristilliset arvot hyviä, mutta elämä ei viehätä, mikä hannaa?
A.W.Tozer

Monet vaikeudet, joita etsivällä kristityllä on, nousevat siitä, että ollaan haluttomia ottamaan Jumala sellaisena kuin Hän on. Myös omaa elämää on ikävä mukauttaa Häneen. Siksi yritämme muokata Jumalaa, tehdä Hänestä ajanmukaista.

Ihmisluontomme kiukuttelee Jumalan väistämätöntä tuomiota vastaan. On helppo esittää kuin Saul Agagin tapauksessa (1 Sam. 15&16), että eikö nyt voisi sietää hiukan poikkeamista. Mutta siitä ei ole hyötyä.

Kristityn mahdollisuus oikeaan alkuun

Kristitty voi päästä oikean muutoksen alkuun hyväksymällä Jumalan sellaisena kuin Hän on ja opettelemalla rakastamaan Häntä sen takia, millainen Hän on. Kun opimme tuntemaan Häntä, meille tuottaa paljon iloa, että Jumala on juuri se, kuka Hän on.

Jumalan kohtaamisesta kunioittavasti ja ihaillen tulee huippuhetkiämme. Noissa pyhissä hetkissä ajatuskin Hänen muuttumisestaan muunlaiseksi on tuskallista.

Kristityn kannattaa siis olla valmis alkamaan siitä, millainen Jumala on oikeasti. Kaiken takana, yläpuolella ja ennen on Jumala. Hän on ensimmäinen kaikessa järjestyksessä.

Hän on arvoasteikossa ylin ja asemaltaan korkein. Hän on ylistetty olemuksensa ja kunniansa tähden.

[rita4]

Meidän kunniakiista

Toivon, että meille tulisi selväksi, että on johdonmukaista pitää Jumala ylivertaisena ihmiseen nähden. Tuo paikka on Hänen kaikkien oikeuden sääntöjen mukaan kaikkialla.

Kun ihminen, joka on luotu olento, omii itselleen paikan, joka kuuluu Luojalle, koko hänen elämänsä suunta joutuu vikaan. Kukaan ei tahdo eikä mikään voi muuttaa järjestystä oikeaksi ennen kuin ihminen tekee päätöksen: "Ylistetty olkoon Sinun nimesi."

"Minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat." (Sam. 2:30) Näin sanoi Jumala kerran Israelin papille ja tämä muinainen valtakunnan laki pätee edelleen. Se ei muutu, vaikka ajat ja armotalouskaudet vaihtuvat.

Koko Raamattu ja historian jokainen sivu todistaa sen pysyvyyttä "Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua, ja missä minä olen, sillä myös minun palvelijani on oleva. Jos joku palvelee minua, niin Isä kunnioittaa häntä." (Joh. 12:26)

Näillä sanoilla Jeesus sitoi vanhan ja uuden yhteen. Samalla Hän paljasti sen oleellisen yhteyden, joka vallitsee Hänen ja ihmisten teiden välillä.

[rita4]

Parannuksen nousukierre alkaa

Jumala antoi muodon kaikille asioille ja kaikki asiat ovat olemasa Hänen takiansa ja Häntä varten. "Sinä, meidän Herramme ja Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaiken. Sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut." (Ilm. 4:11)

Jokainen sielu kuluu Jumalalle ja on olemassa Hänen hyvän tahtonsa takia. Kun Jumala on se, joka Hän on ja mitä Hän on, ja kun me olemme Hänen luotujansa, on ainoa ajateltavissa oleva suhde meidän välillämme se, jossa täysi valtius on Hänellä.

Me olemme täydessä alamaisuudesa Hänelle ja olemme velkaa Hänelle jokaisen kunnianosoituksen. Meillä on pysyvä halu antaa Hänelle vielä enemmän.

Jumalan tavoite on saada ihmisen luonto Hänen ominaisuuksiensa mukaiseksi. Eikä tämä tarkoita vain ulkoista muotoa, vaan myös ihmisen sydäntä. Tässä en tarkoita pelastustekoa, jonka Jumala saa aikaan uskon kautta.

Tarkoitan sitä, että me korotamme Jumalan Hänen oikeaan asemaansa ja että haluamme omaehtoisesti alistaa koko olemuksemme Häntä ylistävään alamaisuuteen. Sellaisen yhteyden tekee mahdolliseksi Luojan ja luodun välinen oikea suhde.

Sillä hetkellä, kun ihminen päättää korottaa Jumalan kaiken yläpuolelle, hän astuu maailman kunnian ulkopuolelle. Tämä vahvistuu, kun etenemme pyhällä tiellä.

Saamme uuden näkökulman; uusi ja erilainen psykologia alkaa muotoutua mieleemme. Uusi voima alkaa hämmästyttää meitä nousukierteillään.

Irrottautuminen maailmasta on välitön tulos siitä, että uskaltaudumme uudenlaiseen suhteeseen Jumalan kanssa. Langenneitten ihmisten maailma ei kunnioita Jumalaa. Miljoonat tosin kutsuvat itseään Hänen nimellään ja jonkinlaista kunnioitustakin osoitetaan.

Yksinkertainen testi kuitenkin osoittaa, kuinka vähän Häntä kunnioitetaan. Jos keskivertoihminen pannaan koetteelle kysymällä, kuka tai mitä on hänen yläpuolellaan, niin hänen todellinen asenteensa paljastuu.

Kun hänen on tehtävä valinta Jumalan ja ajallisten asioiden välillä, totuus paljastuu. Kysytäänpä hänen asemointiansa Jumalan ja rahan välillä, Jumalan ja ihmisten välillä, Jumalan ja omien mielihalujensa välillä, Jumalan ja itsensä välillä, Jumalan ja ihmisrakkauden välillä.

Se, mitä paljastuu, on, että Jumala joutuu joka kerta toiselle sijalle. Vaikka ihminen saattaa väittää vastaan, ne valinnat, jotka hän tekee päivästä toiseen, kertovat alastoman totuuden.

[rita4]

Yksinkertaisempaa elämää

Raamatussa on voimakasta hengellisen kokemuksen kieltä: "Nouse, Herra, osoita voimasi." (Ps. 21:14) Armon aarre on suuri ja sen oven aukaisee pieni avain. Sen avaaminen on ihmisen sielun kannalta tärkeintä.

Saavuttakoon etsivä ihminen tilan, missä elämä ja suu jatkuvasti sanovat: "Nouse, Herra, osoita voimasi." Se on ylistämistä. Sillä hetkellä mieli tulee valoisaksi ja monet pienet ongelmat ratkeavat. Silloin loppuu kristillisen elämän monimutkaisuus.

Elämästä tulee yksinkertaisempaa. Ihminen alkaa suunata tahtoansa, ja tämä suunta pysyy kuin sitä ohjaisi autopilotti. Kun se joskus ajautuu pois suunnasta jonkin vastatuulen takia, hän varmasti palaa sielun sisäisen kaipuun takia.

Hengen salaiset vaikutukset toimivat hänen hyväkseen. Hän uskaltaa kohdata elämänsä varsinaisen pääongelman ja sen mukana paljon muutakin tulee kohdattua.

Älköön kukaan kuvitelko, että hän menettää mitään ihmisarvostaan, kun hän vapaaehtoisesti antaa kaikkensa Jumalalle.

Hän ei alenna itseään ihmisenä. Ennemminkin hän löytää todellisen arvonsa ja oikean asemansa - hänethän on luotu Jumalan kuvaksi

Hänen syvä osattomuutensa johtuu hänen langenneesta tilastaan; siitä, että hän on luonnottomasti anastanut Jumalalta tämän aseman. Ihmisen takaisin saama kunnia saa vahvistuksen, kun hän asettuu hänelle luotuun oikeaan asemaansa.

Jokaisen, josta tuntuu vastenmieliseltä alistua toisen tahtoon, olisi hyvä muistaa Jeesuksen sanat (Joh. 8:34): "Kuka ikinä syntiä tekee, on synnin palvelija." Ihminen joutuu välttämättä aina olemaan jonkun toisen palvelija:

Hän joko palvelee Jumalaa tai syntiä. Syntinen nostaa itsetuntoaan ylpeilemällä itsenäisyydellään, mutta hän jättää täydellisesti ottamatta huomioon sen tosiasian, että hän on niiden syntien heikko orja, jotka hänen jäseniään hallitsevat.

Ihminen, joka alistuu Kristukselle, vaihtaa julman orjuuttajan ystävälliseen ja lempeään Mestariin, jonka ies on sovelias ja kuorma on kevyt. (Matt. 11:30)

Niin kuin meidät alun perin on tehty Jumalan kuviksi, meistä ei voisi tuntua oudolta tehdä Jumalasta jälleen kaikkemme. Jumala on meidän alkuperämme, eikä sydämemme voi muuta kuin tuntea olevansa kotonaan, kun se pääsee takaisin alkuperäiseen ja kauniiseen olomuotoonsa.

A.W. Tozer

Lähde; Airut lehti nro 7-8/2018