VANHA PROFETIA

[rita4]

Sain käsiini vanhan profetian, joka puhuu selvää sanomaa tälle ajalle. Sanoman välittäjästä ei ole tietoa. Suluissa olevat ovat allekirjoittaneen lisäyksiä.

Valvokaa!

Joulukuun 27 päivänä 1942

Te siellä, taistelkaa, valvokaa, rukoilkaa ja pyrkikää yhdeksi, että työni voisi alkaa. Antikristus kynnyksellä seisoo. Kiiruhtakaa, laitumeni lampaat. Luopukaa kaikesta, jatkuvasti luopukaa kaikista omista lihallisista pyyteistä työni tähden. Aika on lyhyt. Minä saavun aikaisemmin kuin luulettekaan.

Minun kansani, pyrkikää toinen toistanne niin liki kuin voitte, ollaksenne yksi sydän ja yksi sielu. Pukeutukaa uusiin vaatteisiin! Ei ole aikaa riidellä ja ajallisissa huolissa aikaansa kuluttaa. Eteenpäin, ylös vuorille rukoilemaan!

Pian ilmestyy sellaisia henkilöitä, jotka luovat uutta Raamattua (Raamatun väännös -92). Tuntekaa ajan yö, ajan henki. Tultakin he taivaasta alas saavat, eksyttääkseen minun lampaani, ja nuorten sieluihin he murhatikarin työntävät (ekumeeninen liberaaliteologia). Kylväkää lasten sydämiin ajan yötä varten kauas kantava siemen.

Syvempään rukoukseen vaipukaa taistellen tämän kansan puolesta, laitumeni lampaitten puolesta, penseän Laodikean puolesta, jotka vatsansa tähden luopuvat uskostaan, palvelevat itseään (Paimenen tehtävä on muuttunut hyvän toimeentulon tuottavaksi viraksi).

Älkää surko köyhyyttänne. Enemmän tulta, enemmän alttarilta alttarille, enemmän luopumista omasta itsestänne. Eteenpäin, ylöspäin!

Yhden merkin ilmoitan teille tulostani: Kun on lakannut syvä melske, luodaan Uutta Eurooppaa (Toisen maailmansodan jälkeen kehittynyt ja kehittyvä EU) vanhaan maailmaan, puhutaan tuhansista vuosista. Rakennetaan Uutta Eurooppaa henkisesti ja aineellisesti. Rauha, rauha, nyt ei enää sotia, on kansojen tunnus. Ei mitään hätää sodista enää! Rakentakaamme, luokaamme kaikki uudeksi!

Kaiken tämän hyörinän parhaimmillaan ollessa kuuluu outo hyrähdys, paksu savupilvi, varjot - synkät varjot - ja jälleen yö. (Supertulivuori Pohjois-Amerikassa tai yllättävä atomi-isku Amerikkaan, mahdollisesti molemmat?) Silloin tulen minä tämän Betlehemin tähden kohdalta, jonka näet täältä paremmin kuin sieltä alhaalta, ja valkopukuisen, uskollisesti valvovan joukon ylösnoudan, valmistumaan siihen tehtävään, joka odottaa heitä tuhatvuotiskaudessa täällä ylhäällä, tuomitsemaan maanpiirin asukkaita johdollani, Kirjoitusten mukaan.

Se joukko, jonka ylösnoudan, jota jäännöskansakseni kutsun, on veressäni viittansa valkaissut, ja heidän jokahetkinen sydämensä asia,tunnustus ja aihe, missä kulkenevatkin, on minun tuloni. He etenevät Sanassa hetki hetkeltä, ja maisten arvojen mukaan ei heitä tunneta.

Kaikista pystyttämistänne leireistä minä valitsen itselleni morsiamen (Sanan edessä aralla omallatunnolla vaeltava morsiusseurakunta), jota maan nimellä ei tunneta, ei opinkappaleiden eikä rotuväriensä mukaan. He ovat minun laitumeni lampaita vain. He ovat nostaneet sodan oman minän ja lihan tahtoa vastaan, pyrkien sille kuolemaan joka hetki, elääkseen minun tulemiseni merkeissä Kristus-keskeistä elämää. Nämä laitumeni lampaat minä täytän Pyhällä Hengelläni ja puen pyhitettyjen pyhään viittaan. Alttiuden kengät jaloissaan he julistavat elämällään tuloani, käyden alttarille - vuorille - ylös vuorille rukoilemaan. He eivät pidä mitään itsellään, ei sisäisiä eikä aineellisia tarpeitaan. Kaiken he saavat minulta ja antavat minulle.


Ken ei tähän taivu, hän ei ole kelvollinen ylösotettavaksi morsiusjoukkoon. Kilvoitelkaa, laitumeni lampaat, palavassa rakkaudessa jalostuaksenne, syvimmässä pyhityksessä pyhittyäksenne, korkeimmassa valossa vaeltaaksenne, etteivät lamppunne sammuisi. Sillä ulkonaiset ahdistukset ovat ovellanne ja vainon ajat pian alkavat. Siksi näinkin teille puhelen. Havahtukaa, laitumeni lampaat, valvomaan. Sanani sydämenne tauluihin piirtäkää, sillä pian sekin riistetään. Nämä, sanani lisäksi, ovat yksi viimeisiä merkkejä tuloni edellä. Epäilemättä käykää sisälle, laitumeni lampaat, antamiini ilmoituksiin ja pyrkikää pyhitykseen, jota ilman ette voi nähdä kasvojeni kirkkautta.

Heimo Nuutinen