Jeesus on ylösnousseenakin ristiinnaulittu

[rita4]

Olavi Peltola


Ehkä kaikkein ihmeellisin asia Kristuksen ylösnousemuksessa on se, etten kohtaa häntä tänään nimenoman ylösnousseena, vaan syntisten Vapahtajana ja Golgatan ristin Herrana. Minä kohtaan hänet syntieni tähden ristiinnaulittuna Jumalan Karitsana. Kohtaan hänet katsomalla ristiin ja luottamalla sen tapahtumaan minun puolestani.

"Kristus on ja pysyy ristiinnaulittuna myös ylösnousseena, taivaaseen astuneena ja Isän oikealla puolella istuvana Kristuksena. Ehtoollisessa hän antaa meille ristiinnaulitun ja kirkastetun ruumiinsa ja ristillä vuotaneen verensä. Kristuksen riemuvoitto on aina ristiinnaulitun riemuvoittoa. Ihmissilmiltä se on salattu ristin alle" (Sasse).

Todellinen Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja sydämen uskollinen kiintyminen häneen on mahdollista vain ristin voimattomuuden edessä. Siinä Kristus kaikkivaltiaana ei poistanut kärsimystä maailmasta eikä edes paljastanut meille kärsimyksen arvoitusta. Mutta hän otti kantaakseen meidän kansamme ja vierellämme kaiken kärsimyksemme. "Kaikissa heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus" (Jes 63:9 ).

Meille ei ristin edessä selitetä meidän omaamme ja maailman pahuutta, vaan siinä Jumalan Poika henkilökohtaisesta rakkaudesta meitä kohtaan kärsii juuri meidänkin pahuutemme tähden. Siinä ei tuhota pahuutta maailmasta, vaan siinä avautuu pahuuden vallassa olevalle ihmiselle toivon ovi iankaikkiseen elämään.

Ylösnousseen kohtaaminen merkitsisi voiman ja väkevyyden, yliluonnollisuuden ja näkyvyyden kohtaamisesta hänessä. Mikään ei sen jälkeen voisi jatkua kuten tähän asti minun mitättömässä ja arkisessa elämässäni. Ylösnousseen kohtaaminen merkitsisi oman ylösnousemuksen kokemista. Mutta sen aika ei ole vielä tullut.

Tänäänkin se todellisuus, jota elämme osoittaa kaikin tavoin, että Kristuksen Jumala ei auta meitä kaikkivaltiudellaan, vaan heikkoudellaan. Olemme edelleenkin pahuuden kiusaamia ja siihen lankeavia, kärsiviä, sairaita, epäonnistuneita ja heikkoja ihmisiä. Kuitenkin sydämestämme luotamme ja turvaamme Herraan Jeesukseen Kristukseen ja olemme koko mielestämme ja voimastamme vakuuttuneita siitä, että hän on totisesti noussut kuolleista.

Jumala oli ristillä Pojassaan heikko ja avuton ja täysin muutaman roomalaisen sotilaan mielivallan alainen. Mutta juuri tähän hulluuteen sisältyy koko kristillisen uskon ydin. Jumala voittaa ja pelastaa kärsimällä. "Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima... - - Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi (1. Kor. 1:18-25). Tämä erottaa kristinuskon kaikista muista maailmankatsomuksista ja uskonnoista. Juuri tässä selvässä ja kuitenkin niin käsittämättömässä ristin sanomassa opimme vasta tuntemaan todellisen Jumalan. Vasta siihen juurtuminen tekee meistä kristittyjä.

Meille on toki nöyryyttävää se, että sovituksen ja anteeksiantamuksen kohtaaminen on tänään vain tiedonannon, julistuksen ja hyvän uutisen eli evankeliumin kohtaamista ja vastaanottamista. Se ei muuta mitään minun nykyisyydessäni. Se ei vaikuta mitään erikoista. Sen kuultuani ja otettuani sen vastaan jatkan elämäni matkaa juuri samalla tavoin kuin tähänkin asti. Mikään ei minun fyysisessä tai psyykkisessä todellisuudessani ole muuttunut. Korkeintaan olen entistä vakuuttuneempi siitä, että olen inhottava syntinen ihminen ja samaan aikaan Jumalan lapsi ja taivaan valtakunnan perillinen. Minulla on valoisa toivo tulevaisuudesta. Jälleen olen vain entistä varmempi siitä, että olen Jumalan tuomiolla uskosta vanhurskaaksi tulleena autuas Jumalan lapsi ja pelastettu kadotuksen tulikivijärvestä.

[rita4]

Ehkä kaikkein ihmeellisin asia Kristuksen ylösnousemuksessa on se, etten kohtaa häntä tänään nimenoman ylösnousseena, vaan syntisten Vapahtajana ja Golgatan ristin Herrana. Minä kohtaan hänet syntieni tähden ristiinnaulittuna Jumalan Karitsana. Kohtaan hänet katsomalla ristiin ja luottamalla sen tapahtumaan minun puolestani.

"Kristus on ja pysyy ristiinnaulittuna myös ylösnousseena, taivaaseen astuneena ja Isän oikealla puolella istuvana Kristuksena. Ehtoollisessa hän antaa meille ristiinnaulitun ja kirkastetun ruumiinsa ja ristillä vuotaneen verensä. Kristuksen riemuvoitto on aina ristiinnaulitun riemuvoittoa. Ihmissilmiltä se on salattu ristin alle" (Sasse).

Todellinen Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja sydämen uskollinen kiintyminen häneen on mahdollista vain ristin voimattomuuden edessä. Siinä Kristus kaikkivaltiaana ei poistanut kärsimystä maailmasta eikä edes paljastanut meille kärsimyksen arvoitusta. Mutta hän otti kantaakseen meidän kansamme ja vierellämme kaiken kärsimyksemme. "Kaikissa heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus" (Jes 63:9 ).

Meille ei ristin edessä selitetä meidän omaamme ja maailman pahuutta, vaan siinä Jumalan Poika henkilökohtaisesta rakkaudesta meitä kohtaan kärsii juuri meidänkin pahuutemme tähden. Siinä ei tuhota pahuutta maailmasta, vaan siinä avautuu pahuuden vallassa olevalle ihmiselle toivon ovi iankaikkiseen elämään.

Ylösnousseen kohtaaminen merkitsisi voiman ja väkevyyden, yliluonnollisuuden ja näkyvyyden kohtaamisesta hänessä. Mikään ei sen jälkeen voisi jatkua kuten tähän asti minun mitättömässä ja arkisessa elämässäni. Ylösnousseen kohtaaminen merkitsisi oman ylösnousemuksen kokemista. Mutta sen aika ei ole vielä tullut.

Tänäänkin se todellisuus, jota elämme osoittaa kaikin tavoin, että Kristuksen Jumala ei auta meitä kaikkivaltiudellaan, vaan heikkoudellaan. Olemme edelleenkin pahuuden kiusaamia ja siihen lankeavia, kärsiviä, sairaita, epäonnistuneita ja heikkoja ihmisiä. Kuitenkin sydämestämme luotamme ja turvaamme Herraan Jeesukseen Kristukseen ja olemme koko mielestämme ja voimastamme vakuuttuneita siitä, että hän on totisesti noussut kuolleista.

Otin hiukan pisemmästikin lainausta tuosta Olavi veljemme hyvästä ja totuudellisesta kirjoituksesta, koska siinä tulee minusta selvästi esiin, ilmi se totuus, että: Risti ja ristintyön merkitys, Jeesuksen veri ovat yhä ja loppuun asti tärkeimpiä asioita meidän uskovien elämässä, kuin myöskin niiden kohdalla, jotka tulevat synnintuntoon, katumukseen ja haluavat muuttua, puhdistua, pelastua. Emme voi vain pelkästään julistaa ylösnousemus voimaansa, vaikka sekin on toki tärkeä ja tarpeellista tuoda esille.

En olekaan aikaisemmin sitä ajatellut noin, siis sitä, jos siirrymme puheissamme ja opetuksissamme vain siihen; Jeesuksen ylösnousemukseen ja siihen kuuluvaan voimaankin, jonka mekin kerran saamme omistaa ja myöskin päästä kerran kotiin taivaaseen: ylösnousemukseen. Mutta jos jätämme ristin sanoman ja veren evankeliumin toissijaiseksi, niin teemme väärin, koska se on kuitenkin se oikea ja ainoa turvapaikka sekä puhdistuslähdekin meille kurjille syntisille, jossa saamme viipyä (ristinsä juurella rukoillen, sekä syntejämme katuen ja anteeksi pyytäenkin). Jos eläiismme ja opettaisimme uskoville vain pelkkää ylösnousemusvoimaa, niin ristintyöllä ei enää silloin olisikaan juuri minkäänlaista arvoa, merkitystä meidän uskoamme ajatellen. Olisimme ns pää pilvissä koko ajan ja vain haikailisimme niitä merkkejä ja asioita, joita saamme omistaa ylösnousemuksessa. Ehkä emme enää näkisikään itseämme kurjina, vaan ehkä jopa vain pelkkinä onnistujina, ja silloin emme tietenkään enää myöskään olisi synnissä yhä eläviä, lankeevia, sekä niin kovin usein Jumalan tahtoakin vastaan nousevia/rikkovia, siis toisin sanoen; kurjia maan matosia ja yhä matkalla taivaan kotia kohti vasta kulkevia, ei vielä perillä ollen..

Ehkä kaikkein ihmeellisin asia Kristuksen ylösnousemuksessa on se, etten kohtaa häntä tänään nimenoman ylösnousseena, vaan syntisten Vapahtajana ja Golgatan ristin Herrana. Minä kohtaan hänet syntieni tähden ristiinnaulittuna Jumalan Karitsana. Kohtaan hänet katsomalla ristiin ja luottamalla sen tapahtumaan minun puolestani.

Tämä laulu nostettiin sydämelleni; Olin eksynyt onneton - Kristoforos