2. Kor. 12:
6 Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mieletön, sillä minä puhuisin totta; mutta minä pidättäydyn siitä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee.
7 Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
8 Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
9 Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
Laitoin tuon Raamatunpaikan, joka nousi mieleeni kun ajattelen aihetta heikkoudesta ja riittämättömyydestäkin.
Mutta meidän itsekunkin olisi hyvä kuin; opetella hyväksymäänkin tietyllä tasolla omat vajavaisuutemme ja ettemme koskaan kuitenkaan kykene, tai osaa olla niin "hyviä ja pystyviäkään", kuin mitä itse useimmiten varmastikin tahtoisimme olla uskovina, sekä Herran omina ja palvelijoinakin. Herrahan Ei vaadi meiltä suuria, ylivoimaisia asioita, ei! Vaan jos joku sitä vaatii, niin eiköhän se kuitenkin useimmiten ole se meidän oma ajattelumme, jossa: itse piiskaamme itseämme ja vaadimme itseltämme suuria, jotta voisimme olla jotakin..
Tulipa mieleeni tuosta heikkona olemisestakin tämä kohta Raamatusta:
Matt. 26:40-41
Ja hän tuli opetuslasten tykö ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."
Niinpä, kyllähän meillä useinkin on sitä halua olla vahvoja ja pystyviä, osaaviakin, mutta väsymme, ehkä kuin kyllästymmekin valvomaan uskomme tilaa, elämään rukouksessa ja parannuksessa, tai jokin syntitottumus, tms heikkous voi alkaa tuntua ylivoimaiselta saada sitä kuin kuoletettua ja väsähdämme taistelemaan ja rukoilemaankin; sen väistymistä ja kas vain, kohta olemmekin siinä, missä emme haluaisi olla, siis: nukkumassa tyytyväisyyden unta, tai sitten valtavissa taisteluissa, kun itse koitamme itseämme omassa ymmärryksessämme ja voimassamme muuttaa, joka ei sitten muuten onnistu. Meidän tulee nöyrtyä, sekä ymmärtää, että: "Herra Jeesus odottaa rukoustamme, huutoamme; 'Herra; Auta minua ja vahvista minua Sanallasi, ja Hengelläsi!' Anna anteeksi syntini, sekä laiskuuteni ja välinpitämättömyytenikin, lihallisuuteni, ym"
Siihen aina tarvitaan Jumalan Voimaa ja apua, ym.. Mutta, ei hätää, sillä Isä kyllä opettaa sinua ja minuakin, jos me todella vain tahdomme, siis oikeasti, tosissamme muuttua, kuolla lihamme tahdolle, olla käytössään; siinä voimassa, kuin minkä omistamme; ei enempää, eikä yhtään vähempääkään, vaan juuri se voima ja ymmärrys, viisaus, kyky, ym minkä omistamme siinä hetkessä, niin se Riittää, kunhan vain annamme Pyhälle Hengelle mahdollisuuden ohjata ja johdattaa meitä, sekä antaa sanoja ja viisauttakin taivaallista aarreaitoista. Hän kyllä tekee sen ja kirkastaa meille Vapahtaajamme, Jeesusta Kristusta ja Hänen tahtoaan, sekä rakkauttaan ja anteeksiantoaankin meitä kurjia omiaan kohtaan, jos vain annamme Hänen sen tehdä; suloista, eikö vain?
Ei silti, joskus on ihan oikeastikin ihan hyväksikin meille, ainakin minä koen sen ihan tarpeelliseksikin kokea, etten osaa, ole mitään, olen heikko, vajaa, kurja syntinenkin, ja voiko Isä edes tällaista käyttää työssään. Kunhan se ei mene itsesääliin ja siinä rypemiseen, vaan nousemme siitä ylöskin, nostamme päämme kohti Golgataa ja katsomme vain yksin Jeesukseemme!!! Emme: itseemme; osaamisiimme, kykyihimme, tms, ei siis katsota niihin, eikä myöskään olosuhteisiinkaan, ei!
Ja se, mitä toiset ovat meistä mieltä, niin älköön sekään masentako mieltämme ja viekö meitä pois työkentältä, ristin juurella olemisestamme, niin ettemme enää uskalla, tai edes tahdokaan olla käytettävissään, kun toiset sanovat; ettei sinusta ole Herran työhön, tai jotenkin muuten syyttävät, syyllistävät. Herra Jeesus ei koskaan syyllistä, eikä syytä sinua, minuakaan, vaikka ehkä joskus ois ihan aihettakin siihen, mutta Ei! Hän armahtaa, ymmärtää ja tsemppaa eteenpäin siinä voimassa, jonka omistamme, eikä vaadi meiltä liian suuria, tai vaikeitakaan asioita, koska Hän tuntee ja tietää: mitä tekoa me itsekukin olemme, sillä: olemmahan vain savea Savenvalajan kädessä, pöydällään ollen. Kiitos siitä Herrallemme!
Vaan mitä heikommaksi tunnemme itsemme, niin sitä paremmin ja väkevämmin Herra silloin voi meitä ominaan ja työssäänkin käyttää, kun se; voima, apu, viisaus, ym ei tulekaan meistä tai meidän osaamisestammekaan, ehei! Vaan se saa tulla Häneltä; Herralta Jeesukseltamme, eikä meistä itsestämme. Oletko kanssani samaa mieltä? Saat toki olla erikin mieltä, vapaus vain.
