SULOINEN LEPO

[rita4]

Kaija Talvitie

Ei tunne tietänsä ihminen,
ei askeleidensa määrää.
Ovi sulkeutunut on eiliseen.
Turhaan huomisen huolissa häärää.

Tänään kiinnityn elämän antajaan.
Hänen neuvonsa mieleeni painan.
Varma kompanssi on hänen Sanassaan.
Lepo suloinen sielulle aina.

Monet askeleet yksin kuljemme.
Monet ongelmat meitä saartaa.
Oma voimattomuus, sitä koemme.
Epäusko niin läheltä kaartaa.

Silloin syttyy valo sisällämme
Lupauksen loistavan näämme.
Sen avulla jälleen tarraudumme
Isän käteen ja siihen jäämme.

Taas keventyy askel, mielikin.
On halu eteenpäin mennä.
Ilo tunkeutuu luihin ja ytimiin.
Suunnitelmissas, Herra, suo mennä.