rita4;n omia ajatuksia, runoja

[rita4]

Väsyttää niin..

Herrani kallis, armas: sä tiedätkin jo, että:
Mua väsyttää niin, elämä, taistelut, kaikki tää...
Oot turvakallioni sä mun, johon turvaan, luotan
ja sinun eteesi jälleen laskeudun polvillein,
rukoillen voimaasi sun jaksaa ja kestää, ymmärtää!

Niin usein hyökkää vihollinen, monin eri tavoin
tarttuen niskaan Herran oman, kuin murskata koittaen
painaen maahan ja olemaan vain hiljaa, ihan vaiti
hiljaa, paikoillaan vain ollen, .... sanoen; Luovuta jo!
Kaikki on jo menetetty, ei tule enää apua taivaasta sinulle.

Mutta älä jää sä murheen mustaan multaan rypemään.
Älä unohda katsetta säälivää Mestarisi, Auttajasi sun.
Hän tietää; miltä susta juuri nytkin tuntuu ja ymmärtää
eikä Hän käännä sulle koskaan selkäänsä, ei ota pois kättään;
Eikä Hän torju sua luotaan: itkevää, ahdistettua lastaan, päinvastoin.

Nyt murheet väistyy sulta, luona ristin, verisen, ihmeellisen.
Golgatan kummun, ristin keskimmäisen tuon; siunatunkin!
Siellä on sullekin pakopaikka paras, syntisen ja kurjan ihmisen,
siis sinne sä kiirehdi jo joutuisaan yhä uudestaan, aivan joka hetki;
parannusta tehden ja anteeksi antoaan Herraltasi pyytäen, rukoillen,
niin saat sä siellä rauhan tuon ihanan, mahtavan: taivaallisen
vain yksin luona Jeesuksen Kristuksen, Pojan Jumalan!

Silloin poistuu kaikki väsymys ja kaikki murhekin jo kaikkoaa.
On vain iloa ja rauhaa, onnea, kanssa Mestarisi ja Auttajasi,
kun Turvakallio, Jeesus Kristus on Sinunkin apusi ja voimasi,
lohtusi ja Hän nostaa ylös uupuneet, kaikkeen jo väsyneetkin.

[rita4]

Herraani luottaen!

Tänään mä uskon, Herraani luottaen.
Tänään mä katson, ristille Golgatan.
Tänään mä turvaan vereen Kristuksen Jeesuksen
ja tänään mä vain jään, syliin Vapahtajain.

On elämä usein niin vaikeaa ja raskastakin,
mut kaiken me saamme jättää; Jeesuksellemme.
Elämä meitä koettelee, niin kuin ihmisetkin,
Mut turva parhain on kuitenkin ristissä, veressään
tuon kalliin Golgatan ristin juurella viipyen, odottaen.

Mihin, kehen turvaat sä elämässäsi, kun elämä raatelee?
Onko jo turvanasi, apunasi; Jeesus Kristus, Poika Jumalan?
Vai turvaatko sä ihmisiin, rahaan, tai mihin muuhun vain?
Tuovatko ne sulle avun ja rauhan, sielun varmuuden..?

Minulta on viety kaikki, vain Jeesus on jäänyt jäljelle.
Hän ei olekaan kääntänyt mulle selkäänsä, eikä hylännyt.
Vaan Hän seisoo rinnallani ja vahvistaa askeleeni ja johdattaa.
Henkensä kautta Hän minulle puhuu, vahvistaa, rauhoittaa..mieleni.

Mihin muuhun mä turvaisinkaan, kuin vain yksin Jeesukseeni, Herraani?!
Ei kukaan mulle parempaa koskaan antaa vois, kuin on turva Jumalassa.
Turvakallio, joka kestää myrskyt ja hylkäämisetkin, aivan kaiken: Auttaen.
Saan siis jäädä verisen ristinsä juurelle rukoilemaan sekä kiittämään Häntä,
joka kerran antoi minullekin uuden elämän nimessään ja veressään,
sekä lupasi olla kanssani läpi elämäni; iankaikkisuuten asti, ikuisesti.

Hän on Jeesus Kristus, Poika Jumalan, minunkin Herrani ja Vapahtajani!
Jonka kanssa on turvallista jatkaa elämäni matkaa, kohti kirkkauden rantaa,
Jolloin kaikki nää kivut, murheet, hylkäämisetkin ovat enää ikävä muisto vain
ja alkaa uusi elämä kerran taivaan ihanuudessa, kera pyhien, Herran Jeesuksen!
Sinne tahtoisin sinunkin kilvoittelevan kanssani mun, rakas, kallis uskova ystäväni!

[rita4]

Sua Herrani mä odotan!

Sua, Herrani mä yhä vain nyt tässä odotan, kaipailen.
Odotan saada kuulla äänesi Sun, hellän, ja armollisen.
Sä neuvot mulle tiesi oikean ja näytät tahtosi sun, Raamatun.
En siis voi ma eksyä, kun olet rinnallain, tukenain, turvanain
ja saan olla johdossas sun, silloinkin kun hämärtää, ahdistaa.

Sua yhä vain mä odotan, ja rukoilen; anoen.
On odotukseni harras saada kuulla ääntäsi Sun
sekä saada nähdä kasvosi, silmäsi, muotosi,
sekä painautua rintaasi vasten lujemmin:
kuulla sydämesi sykkeen ja äänesi rauhallisen.

On turva mulla Jumalassa, joka antoi Poikansa
vuoks' myös syntieni mun ja sun, kaikkien.
Kaikki nyt tulla saa; luokse Jumalan ja Poikansa
ristin juurelle polvistumaan, rukoilemaan,
sekä kiittämään verestään, veren pesustaan.

Sua odotan jo saavu Herra, laulamme kaivaten.
Hän saapuu luokse yksinäisen, hyljätyn, särjetyn
ja katsoo silmiin; tuoden avun, voiman, rauhankin,
jota ei kukaan muu voisi antaakkaan sydämiin kaipaaviin,
kuin vain yksin Poika Jumalan: Jeesus Kristus, Vapahtajain!

Katsokaamme vain yksin Jeesukseen ja ristille: Golgatan,
niin sieltä saamme ainoastaan sen avun, voiman, lohdutuksen,
joka kestää pahimmatkin myrkyt ja tuiverukset, loukkaukset.
Koska hän tulee luoksemme, ja halaa meidät terveiksi, rohkeiksi.
Hänen armonsa ja rakkautensa riittää, sekä kestää ainiaan!

Olen Jeesuksen oma ja siitä sydämeni iloitsee, kiittää, riemuitsee!
Olethan sinäkin ystäväni kallis jo Jeesuksen oma ja pelastettu?
Jos et, niin kiirehdi ja huuda Häntä auttamaan sinua, pelastamaan sinut,
sekä antamaan sinullekin: kaikki syntisi anteeksi nimessään ja
Golgatan keskimmäisen ristin; veren voitto voimassaan.

[rita4]

Mietteitä

Jään jälleen jään hiljaa ollen mietteisiini;
ja mietin elämää tätä nykyistä, vaativaa,
uskovana elämistäkin totuuden mukaan.

Palaan jonnekin sinne kauas menneisyyteen
ja millaista oli elämää elää terveenä, lapsena,
kun ei ollut kipuja, murhetta, tuskaa,
ei huolenhäivää tulevasta, ym..?
Kun ei vielä ollut huolia kannettavanani
vaan sain olla kaikesta vapaa, huoletonkin.

Mutta nyt elän tässä ja muuta en vaan voi,
kuin vain koittaa jaksaa, mennä eteenpäin.
Ja mikäs onkaan jatkaa matkaa kanssa Herran
tuon rakkaan Jeesukseni ja Vapahtajani!
Hänessä on voimani ja toivoni, sekä
hän antaa voiman antaa anteeksi ja unohtaa.

Käythän myös sinä kallis ystäväni matkaasi elämän
kanssa Herran Jeesuksen ja Pelastajan?!
Hän auttaa sinuakin sekä vahvistaa, nostaa
lohdun antaa ja uuden voiman jaksaa, kestää..
Kun vain pyydät; "Auta, Herra Jeesus minua!"

Hän ei koskaan ohi käy kärsivän, väsyneen, itkevän,
vaan hän tulee lähellesi ja katsoo sinua silmin rakastavin,
sekä tahtoen auttaa sinuakin, kun vain uskot häneen ja
turvaat hänen Sanaansa, ristiinsä katsoen, uskoen.

Tahdotko?

[rita4]

Pääsiäisen jälkeen..

On jälleen pääsiäinen, juhlat takanapäin, siis: mennyttä
ja saamme katsoa jo uutta huomispäivää, uteliaina, odottaenkin;
samalla, kuin kysellen omaa uskommekin tilaa, puhtauttammekin:
"Onko minun uskoni niin vahvaa ja kestävää, armahtavaakin
että se vie minutkin kerran sinne: taivaan kotiin luokse Isän, Jumalan"?

Onko sinut siis saanut pääsiäinen viimeinkin pysähdyttää; ristille,
tyhjän haudan ihmettä ihmettelemäänkin, miettimään sitä?
Oliko Jeesus Nasaretilainen, Jumalan Poika mielessä mulla, sulla,
kun pääsiäistä mietimme, sekä juhlimme, tajusimme sen merkityksen?
Vai veikö maailman totutut, tutut tavat, traditiot kuin mennessään,
niin ettei Jeesus ollutkaan se numero yksi sydämessä, mielessä rakkaana?

Kuule: Ylösotto hetki, se kuin yhä vain enempi meitä omiaan jo lähestyy;
mutta saako se meitä takaisin juurelle verisen ristin, katumaan, nöyrtymään?
Saako se meidät tekemään parannusta synneistämme, vääryydestämme, tai jopa;
anteeksi antamattomuudestamme, sekä: lihamme kuolettamisen halua,
suostua nöyrtymään välinpitämättömästä sydämen asenteestammekin?
Lisäten uskoamme, luottamustamme, turvautumistammekin; Herraamme kohtaan?

Ei viivy enää Hän kauan, kun jo tulee pilvissä meitä Hän, Herramme noutamaan.
Oletko silloin sä valmis lähtemään mukaan Herran Jeesuksen, Mestarin,Vapahtajan,
sekä tämän maailman jo myöskin hylkäämään, kaiken sen, mitä omistanetkin, kaipaat?
Vai, onko sydämesi sun niin rakastunut tähän maailmaan, tavaraan, kaikkeen muuhun?
Niin ettet vielä sä haluakkaan luopua, et tahdo vielä sä lähteä jo kotiin taivaasenkaan?

Älä Nuku sä ystäväni kallis, pyhä! Herääthän jo valvomaan sydämesikin tilaa,
sekä näkemään; aika, tapahtumat, selvät merkit, joista voit sä tietää:
Hän, Jeesus Kristus on tuleva hyvinkin pian hakemaan omansa,
morsiuseurakuntansa, pelastetut ja pyhät, verellään puhdistetut:
tuuliin ja pilviin, ja näin saamme nousta Karitsaa vastaan yläilmoihin,
Pelastajaamme, joka kärsi, kuoli, haudattiin ja ylösnousi kuolleista.
Ja silloin on ainiaan; vain iloa ja rauhaa, lepoa, luona Isän Jumalan, rakkauden!

Oletko sinä jo valmis, kun Jeesus saapuu? Se hetki voi olla milloin vain.
Onhan Karitsa teurastettu, ja me saamme nähdä Hänet silmästä silmään:
se hetki on Valtava ja ihana, kun ei enää tarvitse taistella täällä,
eikä enää kärsiä kipuja, tukaa, murhetta tämän maan. On poissa itkut
ja on vain; iloa ja rauhaa kestävää, kanssa pyhien toistenkin, lunastettujen!

Herää jo valvomaan, tekemään parannusta, totta, kun siihen vielä mahdollisuus on!
Kohta, aivan kohta saapuu Hän, ja silloin et enää muuttua voi, et öljyä pyhää silloin
lamppuusi lisää saada sä enää voi. Ylkä saapuu, hän, pääsiäislampaamme, Karitsa pyhä!

[rita4]

Kuinka jaksaisin..?

Kuinka jaksaisin kaiken sen;
mitä elämä ja ihmisuhteet tuovat
elämään tähän nykyiseen, tulevaankaan?
Jos ei Herra Jeesus on vierelläin, kanssain;
lohduttain, vahvistaen ja rohkaistenkin.

Miten jaksaa pilkka, iva, väärät syytökset,
Jos ei Herra Jeesus ois kanssain ja vierelläin?
Ja kun viha, inho, pilkkaa ja häväistys
on suussa ihmisten, rakkaidenkin.

Kuinka jaksaa kivut, väsymys, sairaudet,
Jos ei Herra Jeesus ois vierelläin ja
jos en saisi ja vois kokea, tuntea läsnäoloaan
turvaansa ja apuaan, kaikessa siinä mitä
elämä tuo, halusin sitä sitten, tai en?

Kuinka uskaltaa katsoa huomiseenkaan Jos;
ei vierelläin ois Turvakallio, Herra Jeesus ja
Pyhä Henkensä johdattais, lohduttais, veisi eteenpäin
läpi kiven ja kannon, läpi tuskan ja kivunkin.

En mitenkään..!

Siksi kiitänkin Häntä, joka avun antaa, sekä voimmaansa!
Kiitän pelastuksen lahjasta jonka sain kerran vastaanottaa!
Kiitän ristin veren voittovoimasta, puhdistuksestakin ja
Kiitän, kun Isä ei jätä lastaan yksin jaksamaan, kestämään,
vaan on rinnallamme tuntui siltä sitten tai ei:Kiitos Isä,
Jeesuksen nimessä ja kalliissa, mahtavassa sovintoveresi voimassa; Amen!

[rita4]

Uuvuttaa niin tää matka..

On usein niin uuvuttavaa tää matkamiehen matka,
kun elämä koettelee ja sairaus painaa, masentaakin.
Niin helposti tulee jo kaipaus päästä kotiin, Isän luo,
kun tuntuu; ettei jaksa enää vaeltaa, taistella, kärsiä.

Elämä ottaa kaikki mehut ja joutuu pinnistään viimeisillään,
että jaksaa ja kestää sen kaiken, mitä elämä mukanaan tuokin.
Ei helppoa ole tää elämä taivaan kansalaisen, matkamiehen
kun vihollinenkin aktiivisena hyörii ja toimii muidenkin kautta.

Eihän tätä edes kukaan jaksaisikaan, en kestäisi minäkään,
jos ei turvanamme ois yli taivaiden käynyt kuninkaiden Kuningas
Jeesus Kristus, Poika Jumalan: Henkensä avulla ja kautta auttaen.
Hänessä on ainoa turvapaikkamme, sekä voimamme, Auttajammekin.

Olethan sä jo ottanut vastaan Pelastuksen mahtavan sisällön; Jeesuksen?
Hän kärsi samoin kuin mekin kärsimme, tosin ilman syntiä, ja puhtaana,
mutta Hän kyllä tietää mitä on kun on monenlaista vaivaa ja vastustusta
on sairautta ja ihmisten pilkkaa, saatanankin monenlaisia hyökkäyksiä.
Et jaksa, kestä, niin kuin en minäkään tätä elämää ilman Vapahtajaa.

Riennä jo siis luokse ristin verisen, tuon Golgatan keskimmäisen ristin juurelle
ja polvistu eteen Herran, Jeesuksen, joka näkee jo sinutkin taivaastaan ja
Hän kyllä tietää; mitä käyt läpi, kärsit, tai pelkäät, niin kuin me usein ominaan
joudumme käymään ja käsittelemään monenlaisia asioita, vaikeitakin, uuvuuttavia,
sekä niitä, joita emme ymmärrä, kestä, jaksa, vaan tahtoisimme jo kuin luovuttaa.

Ei rakas kanssamatkaajani anneta periksi, ei luovuteta taisteluamme kesken matkan,
vaan katsotaan, kuin vaskikäärmeeseen kansa katsoi jo Vanhan testamentin aikana
ja joka siihen katsoi, kiinnitti katseensa siihen ja uskoi siltä saavansa avun, voimankin,
niin he paranivat ja pelastuivat, kuten nytkin yhä tapahtuu: Golgatan ristin juurella ollessamme;
saamme katsomalla Kristukseen Jeesukseemme; kaiken anteeksi sekä uuden voiman
parantumisen viimein Hänen ns siipiensä alla; siellä kirkkaudessa viimeistään se tapahtuu.

Niin jaksan taas nostaa pääni ja raahautua sinne Golgatalle uutta voimaa, apuaankin saamaan.
Hän, Herramme kuulee rukouksemme ja vastaa niihin; Hänen ajallaan, sekä tahtonsa mukaisesti.
Ei anneta periksi, eikä luovuteta; näytti tai tuntui sitten miltä tahansa; Jumala kyllä antaa sinulle
ja minullekin uuden voiman sekä vahvistaa askeleemme, sydämemme, kunhan vain tahdomme uskoa,
luottaa, turvata yksin vain Häneen; Pelastajaamme, läpi taivaiden käyneeseen; Jumalan Poikaan!

[rita4]

Sun voimaasi Herrani tarvitsen!

Tänään sua taas kiittää tahdon, oi rakas Herrani,
kun Sä annat voimaasi, sekä apusi, lohdutuksen
joka hetkeeni ja päivääni, niin iloon kuin suruunkin.
En ilman Sua kestäisikään; tätä elämää vaikeaa ja vajavaista.

Sua niin usein huudan ja parun, ja rukoilen:
Herrani, missä olet, kun täällä on niin vaikeaa?
Sä vaikenet, mutta tiedän: et silti hylkää, jätä.
Annathan taivaallista voimaasi, ihmeellistä,
päivääni jokaiseen ja kuljet ain rinnallain, vahvistaen.

Tänäänkin sua kiitän Jeesukseni: kaikesta,
aivan kaikesta, niin kivusta kuin surustakin,
joka kohtasi mua yllätten ja veit pois rakkaani;
taakse pilvien, kirkkauteen, luoksesi sun.
Jäin yksin ja kaipaamaan, selviämään..

En useinkaan ymmärrä tarkoitustasi sun Jumalain
mikä tämän kaiken tarkoitus on? Mitä tahdot opettaa?
Eikö nää taakkani ja kipuni lakkaa milloinkaan?
Miksi olen outo rakkaimmilleni, kuin omillesikin?
Ei mua kukaan pysty auttamaan, ymmärtämään;
olen se outo ja erilainen ainiaan.

En jaksa, osaa, enkä tahdokaan elää ilman Sua Jeesukseni,
tarvitsen Sinua jokaiseen elämäni hetkeen ja tilanteeseen.
Tiedän, että Sä rakastat minuakin kurjaa, heikkoa ja outoa
ja siitä Sua rakas Herrani tahdonkin ainiaan kiittää ja ylistää!
Kiitos, kun kannat, kun minä en jaksa, osaa, vaan uuvun matkallani.

[rita4]

Rukoukseni!

Oi, Herra Jeesus Kristus, Pelastajamme
kuinka tahtoisinkaan nähdä sen
minkä vain Sinä yksin voit tehdä,
sekä omillesi ja minullekin näyttää;
kuinka uskovat uudistuvat uskossaan,
sekä sairaat parantuvat, rammat kävelevät
ja uskosta osattomat pelastuvat, riemuitsevat, kun:
saavat syntinsä anteeksi; Golgatan veressäsi, Jeesus!

Oi, Herrani ja Jumalani, Kuninkaamme,
Armahda Suomen kansaa sekä pelasta se!
Katso siis puoleemme taivaastasi, Herra,
ja kosketa Hengelläsi, Voimallasi meitä kaikkia!
Kosketa Voimallasi sekä valtasuuruudellasikin!
Ja Anna voimaasi ja viisauttasikin, halu nöyrtyä,
jotta osaisimme/ voisimme olla käytössäsi, kun
Sinä, Herramme ja Jumalamme tahdot herättää kaikki;
synnin unestaan sekä väärään menostaankin, eksymästä!

Kiitos Jeesus Kristus, Poika Jumalan, meidän Vapahtajamme,
Herramme, joka tulit alas taivaasta ja synnyit köyhiin oloihin.
Sinä vartuit ja pysyit synnittömänä loppuun asti,
koska sinä Olet Jumala! Jumalan Poika! Vapahtajamme!

Kiitos, että minäkin saan olla sinun verelläsi puhdistettu/ pelastettu.
Saan olla siellä, mihin Sinä, Herrani minua johdat Henkesi kautta.
Ja saan olla lähimmäisenä niille, jotka eivät vielä Sinua tunne.
Saan rukoilla nimessäsi Jeesus rakas ja todistaa ihmeistäsikin.
Sekä valvoa ja kehottaa muitakin valvomaan uskonsa tilaa.
Sillä aika on tuomion aikaa, niille, jotka eivät ole Sanallesi kuuliaisia.

Ole ylistetty Jumala, Isä, Kaikkivaltias ja Jeesus Kristus!
Kiitos Pyhä Henki, joka tahdot kirkastaa ja koroittaa yksin:
Kristusta Jeesusta, et koskaan itseäsi, vaan ja vain yksin Jeesusta.
Me kiitämme sinua Jumalan Henki, joka johdat meitä totuuteen,
ristin juurella pysymään rukouksessa, Sanaa tutkienkin, sekä;
kuolemaan itsellemme ja tälle maailmallekin, jotta
voisimme ja osaisimme olla; Herra ominasi, käytettävissäsi!

Halleluja, Ylistys, Kunnia: Kuninkaallemme, Jeesukselle Kristukselle;
joka oli, joka on ja joka tuleva on! Amen!

[rita4]

Yksinkö oon?

Olen niin yksin ja yksinäinen,
ehkäpä sinäkin tiedät sen, että:
miltä se tuntuu sydämessä,
kun ei ole ketään kelle puhua?

Niin usein huomaan vain
itkeväni Herralle sitä,
kuinka yksin ja yksinäinen olen.
ja pyydän, että: Hän auttaisi minua.


Mutta mitä vastaakaan Herrani pyyntööni?
"Et ole yksin lapseni, et ollenkaan,
koska Minä olen sinun kanssasi joka hetki
ja Minä tiedän mitä on olla aivan yksin
ilman ystävää, ymmärtäjää, rinnallakulkijaa. "

Silloin vasta kuin herään huomaamaan:
ettenhän minä todellakaan olekaan yksin
vaikka niin kovin usein siltä sydämessä tuntuukin.
Koska Herra Jeesus on kanssani, lähelläni
ja Hän vahvistaa, lohduttaa, ymmärtää, auttaa
Hän kulkee rinnallani ja pitää kädestänikin kiinni!

Kuinka saatoinkaan ajatella, että olisin aivan yksin?

Ja jälleen näen, huomaan, tajuan sen tosiseikan, että
Minulla ja meillä kaikilla Herran omillahan on aina
elämässämme sekä rinnallamme paras Ystävämme,
joka huolehtii meistä niin ihanan rakkaudellisesti!
Me emme vain aina kuin muista, huomaa sitä..

Hän on Herramme ja Vapahtamme Jeesus Kristus;
joka Henkensä kautta lohduttaa ja tuo voimaansa
elämämme synkiimpiinkin hetkiin, ihanasti rohkaisten!
En siis olekaan yksin, vaan voin kääntää katseeni
kohti ristiään ja vain uskoa, luottaa Häneen, kiittää!
On joku joka ei koskaan hylkää jätä omiaan yksin! Amen!

Kiitos Jeesus rakkaudestasi, läsnäolostasi, avustasikin; Halleluja!