Sananopettajan vastuu

[rita4]

Aksel Pierard

Jumala on antanut seurakun­nalle armoittamiaan ja kutsu­miaan sananjulistajia, jotta us­kovat kasvaisivat aikuisiksi us­kossa, eivätkä joutuisi ajeleh­timaan kaikissa opintuulissa, vaan kasvaisivat tiedossa ja viisaudessa, Herran tuntemi­sessa, hengen hedelmän kantamisessa ja Jeesuksen opetuslapseudessa (Ef.4:11-16; Kol.1:9-11; Fil.1:9-11; Joh.15:7-8). Vaatimukset näi­hin palvelutehtäviin eivät ole vähäiset. Tulee olla Jumala kutsu ja armoitus. Kaikki pai­menet eivät ole Jumalan asettamia, eivätkä täytä ky­seessä olevia vaatimuksia. Raamattu varoittaa pyrkimästä Sanan opettajaksi kevein pe­rustein, sillä tuomio tulee ole­maan kovempi ja vastuu suu­rempi (Jaak.3:1). Ei tulisi siis ryhtyä omin päin opettamaan Sanaa toisille esim. pätemisen tarpeesta, kunnianhimosta tai uraputki mielessä. Monet opettajiksi ryhtyneet vaikutta­vat kuitenkin vielä lapsilta us­kossa, vaikka ovat vastuupai­koilla (1.Kor.14:20). Oikeaa ei eroteta väärästä, vaan ollaan mukana kaikenlaisessa liikeh­dinnässä (kuten äärikaris­maattisuus ja ekumeeninen liike) johtamassa laumaa har­haan.

Paimenet, jotka eivät varoita eksyttäjistä, eivätkä harhaan menemisestä, ovat palkkalai­sia, jotka pakenevat kun sudet tulevat (Joh.10:12-13; Jer.23). Tärkein motiivi pyrittäessä paimeneksi tai muuhun tehtä­vään seurakunnassa, tulisi olla halu palvella uskovia, koska sekä palvelutehtävät (seura­kuntavirat) että armolahjat an­netaan seurakunnan yhtei­seksi hyödyksi. Vanhan tes­tamentin profeetat saivat Ju­malalta tietoa Jumalan suun­nitelmista, koska he halusivat palvella laumaa, eivät itseään (1.Piet.1:10-12; Jer.33:1-3; 2.Tim.2:7). Ei saadakseen kunniaa ja mainetta paisuttaen egoaan. Jolla on paimenen mieli, tulee saamaan Herralta hengellistä ruokaa jaettavaksi uskoville, huolimatta oman heikkouden ja alemmuuden tunteista. Jumala ei katso henkilöön.

Vastaväitteiden kumoaminen ei ole helppoa. Se vaatii vai­vannäköä ja tutustumista har­haoppien opetuksiin ja käsi­tyksiin. Vaikeaksi tilanteen te­kee, että harhaopettajat lai­naavat Raamattua, käyttävät samoja termejä, mutta tar­koittavat eri asioita. Heidän uskontunnustuksensa voi olla 100 %:sti oikea, mutta he ku­moavat sen käytännössä. Otan esimerkin: Voidaan tun­nustaa kolmiyhteistä Jumalaa, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen jumaluutta, suullisesti tai pape­rilla. Kuitenkin esim. kokous­toiminnassa Pyhää Henkeä käsketään, jaetaan julistajan käsien kautta, painetaan ot­saan, puhalletaan suusta ja sen vaikutuksesta kaadutaan taaksepäin (vastoin Raamatun linjaa).

On mielenkiintoinen yhteen­sattuma, että heprean kielen verbi kaatumiselle on Kashal, joka on samaa sanajuurta Kashaf-sanan kanssa. Se tar­koittaa noitaa tai noituuden harjoittamista. Monet näistä ihmemiehistä voivat olla itse asiassa noita Simonin hen­genheimolaisia (Apt.8:13-24). Tällainen toiminta kieltää Hen­gen jumaluuden muuttaen Hä­net voimaksi, jota julistaja hal­litsee ja jakaa muille vaikkapa ”voitelun” nimellä. Nämä voi­telun jakajat tunnustavat suul­laan Jeesuksen Herraksi, mutta Hän ei hallitse heidän elämässään, sillä he elävät synnissä (harhaopit, rahanah­neus, jne.). Siksi monet ”ih­meiden” tekijät tulevat yllätty­mään tuomiopäivänä, kun Jeesus ei tunnusta heitä omakseen niistä ihmeistä (ku­vitelluista tai todellisista) huo­limatta, joita tapahtui Hänen nimeänsä käyttäen (Matt.7:15-23). Jeesus nimen käyttämi­nen taikasanana on loitsua­mista ja noituutta, ei uskoa (5.Moos.18:10-12). Anominen Jeesuksen nimessä tarkoittaa, että olemme Hänen tahdos­saan, Hänelle kuuliaisia, Hä­nessä ja anomme Hänen tah­tonsa mukaisia asioita (Joh.15:7-8; 1.Joh.5:13-14).

Usein kompastutaan siihen, kun kaikki kuulostaa alussa oi­kealta. Henkien, eli oppien ko­etteleminen on hidasta ja tark­kaa puuhaa. Vaarallisimmat eksytykset ovat kristilliseltä kuulostavia ja niitä voi seurata tunnustekoja (5.Moos.13). Harhaopettajat salakuljettavat seurakuntien sisälle totuuden rinnalla valhetta (2.Piet.2:1-3). Tästä nimenomaan Jeesus ja apostolit varoittivat. Nykyään sitä tapahtuu helposti kirjalli­suuden, videoiden, internetin, puhekasettien, ym. kautta. Kaikkea on mahdotonta val­voa, mutta tulisi sentään tutkia mitä oman seurakunnan si­sällä tarjotaan.

”Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sä­vyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tah­toansa tekemään.” (2Tim.2:24-26)

Sanan palvelijalta vaaditaan paljon kärsivällisyyttä ja nöy­ryyttä nähdä vastustajat Kris­tuksen silmin. Vain Pyhän Hengen antaman rakkauden kautta tämä on mahdollista. Harhaan mennyt ihminen luu­lee, että perkele hyökkää häntä vastaan, kun joku pyrkii ojentamaan häntä takaisin oi­kealle tielle. Jos silloin käyt­täydytään töykeästi ja kovasti, niin harhaoppinen luulee ole­vansa oikealle tiellä kun häntä vainotaan. Tämä on hyvä muistaa varsinkin, kun oven takana on jehovantodistajia tai mormoneja. Meidän tulisi ottaa kompastuskivet pois heidän tieltään eikä lisätä niitä huo­nolla käytöksellä. Muistetaan, että vain armosta mekin saamme olla oikealla tiellä. Raamatun tuntemus on erittäin tärkeää: eli totuus rakkau­dessa.

”Vaikka me vaellammekin li­hassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalli­set, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me ha­jotamme maahan järjen pää­telmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tun­temista vastaan, ja vangit­semme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.” (2Kor.10:3-5)

Kulkivatko Paavali ja muut apostolit sitomassa henkival­toja kaupunkien yltä? Teki­vätkö he rukouskävelyjä? Ei! He julistivat evankeliumia, väittelivät ja kumosivat väärät uskomukset. Tämä on oikeaa hengellistä sodankäyntiä, toi­sin kuin mitä nyt näemme ja joka on enemmänkin okkultis­mia kristillisessä kaavussa. Vain Jumalan Sanalla, joka on Hengen miekka voimme mur­taa väärät opit

”Eleasar, Doodin poika, joka oli erään aholilaisen poika. Hän oli yksi niistä kolmesta urhosta, jotka olivat Daavidin kanssa silloin, kun he häpäisi­vät filistealaisia, jotka olivat kokoontuneet sinne sotimaan. Israelin miehet vetäytyivät sil­loin takaisin, mutta hän jäi pai­kalleen ja surmasi filistealaisia, kunnes hänen kätensä uupui niin, että se kouristui kiinni miekkaan. Ja Herra antoi suu­ren voiton sinä päivänä; väki kääntyi vain hänen jälkeensä ryöstämään.” (2 Sam.23:9-10)

Eleasar tarkoittaa Jumalan apua. Hän oli Jumalan aset­tama apu Israelille ja omalla esimerkillään, pysyen tiukasti Sanassa kiinni, hän sai lopulta suuren voiton. Tämän seura­uksena, monet jotka olivat paenneet sodassa, saivat uutta rohkeutta palata takaisin. Näitä Sanan palvelijoita Ju­mala haluaa nytkin valmistaa, niitä, jotka pitäytyvät ainoas­taan Jumalan Sanaan tämän sekavan ajan keskellä. Val­mistuminen tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa elämän kou­lussa ja Pyhän Hengen opet­tamana Sanan kautta. Yksi­kään raamattukoulu ei voi sii­hen valmentaa, vaikka hyvän raamattukoulun opetus on tar­peellista ja hyödyllistä. Opimme Sanaa myös Jumalan armoittamien oikeiden sanan­opettajien kautta. He kykene­vät Herran armoittamina ja kouluttamina jakamaan hen­gellistä ravintoa laumalle. Us­kovat vahvistuvat, varjeltuvat ja valmistuvat palvelemaan. Herran palvelijan tulee olla esimerkki kaikessa, sillä vain silloin opetus menee perille. Paavalin rohkeus ja lujuus vainoissa rohkaisi muita usko­via pysymään lujina (Fil.1:14).

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pit­kämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan kor­vasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät kor­vansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vai­vaa, tee evankelistan työ, toi­mita virkasi täydellisesti.” (2Tim.4:1-5)

Jatkuu..

[rita4]

Taruista ei ajassamme ole pulaa. Kristikunnassa juliste­taan totuutena mitä kummalli­simpia asioita. Monikaan ei vaivaudu ottamaan selvää nii­den todenperäisyydestä. Har­vat uskaliaat leimataan Hen­gen sammuttajiksi, herätyksen vastustajiksi, lakihenkisiksi tai Herran voideltuja vastaan nouseviksi. Valheen opettajat tulevat ikään kuin tilauksesta, lihallisten kristittyjen toiveita täyttämään, vapauttamaan Sanan kuuliaisuuden ikeestä, eli rististä. He ovat lavean tien julistajia jotka julistavat toista Jeesusta, joka olisi synnin pal­velija ja avarakatseinen, opiton kaiken hyväksyjä. Pääasia ovat ns. ihmeet ja merkit ja hyvä meininki, jossa pyhite­tään kaikenlainen epäpyhä musiikki ym. On ilakointia ja meteliä ja kaikki tehdään Her­ran nimessä. Uskotaan, että ”Herran nimeen” vetoaminen pyhittää kaiken ihmismielisen käytännön. Mutta niin tehtiin myös kultaisen vasikan yhtey­dessä (2.Moos.32).

”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” (1Tim.4:16)

Oman vaelluksen valvominen tulee olla jatkuvaa. Anta­kaamme Sanan tutkia meitä. Tämä on vielä tärkeämpää niille, jotka opettavat muita. Jos paimenet eksyvät, niin mukana menevät monet, var­sinkin ne, jotka sokeasti luot­tavat sananjulistajiin tutkimatta itse onko julistus Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa yhtäpitävää. Sananpalvelijan tehtävä ei ole kiinnittää usko­via itseensä, vaan juurruttaa heidät Kristukseen, Sanan kautta, jotta heillä olisi oma luja pohja uskossaan (Ef.4:11-16; 2.Piet.3:17-18). Tarkoitus olisi, että jokainen meistä olisi oikealla tavalla itsenäinen. Olemme kuitenkin lopulta aina yksin, kun koetukset tulevat. Ennen luotettavina pidetyt sa­nanjulistajatkin voivat langeta luopumukseen (kuten väärään ekumeniaan ja äärikarismaat­tisuuteen) ja sellainen aina koettelee seurakuntia. Pysy­käämme siksi vain Sanalle us­kollisina, sillä ihmiset erehty­vät.

Mikä vastuu onkaan sananju­listajilla. He voivat johtaa us­kovia perille, pysymällä esi­merkkeinä ja julistaen totuutta. Mutta he voivat myös eksyttää uskovia ja itsensä. Pelastus on varma ja ikuinen, kun py­symme Kristuksen Sanan opissa ja elämässä, siinä evankeliumissa joka otettiin vastaan ja johon kuuluu ristin ottaminen päivittäin. Raamattu teroittaa pyhitystä ja kilvoitte­lua. Se varoittaa usein luopu­muksesta. Ei kukaan voi luo­pua sellaisesta asiasta, jota ei ole koskaan omistanut (Matt.24:10-13; 2Tess.2:1-4; Hebr.6:4-12). Varokaamme siis, ettei elävä uskomme muutu luulo- ja kuolleeksi us­koksi (Luuk.8:18; Ilm.3:1-6). Vertaus kymmenestä neitsy­estä varoittaa tästä (Matt.25:1-13).

”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi ta­loonsa murtauduttavan. Sen­tähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee. Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtä­väinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitä­mään huolta palvelusväes­tään, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tulles­saan havaitsee näin tekevän! Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy', ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päi­vänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiris­tys.” (Matt.24:42-51)

Ennen Herramme paluuta tu­lee seurakunnissa olemaan kahdenlaisia paimenia. Hyvä sananpalvelija on uskollinen opettamisessa, pysyen totuu­dessa (Room.12:7). Hän on ymmärtäväinen ja tietää mitä lauma tarvitsee (Sananl.12:10; 27:23). Se ei aina ole samaa mitä lauma, tai osa siitä, ha­luaa. Jeesuksesta sanottiin näin: ”Herra, Herra on minulle antanut oppineiden kielen, niin että minä osaan sanalla vir­voittaa väsynyttä. Hän herät­tää aamu aamulta, herättää minun korvani kuulemaan op­pineiden tavalla. Herra, Herra on avannut korvani, enkä minä ole niskoitellut, en ole vetäyty­nyt pois.” (Jes.50:4-5, Saarni­vaaran JKR-käännös)

Uskon, että Herra voi vaikuttaa ja tahtoo, että paimenet olisi­vat kuten Hyvä Paimen. Se vaatii Sanan tuntemusta, lä­heistä suhdetta uskoviin, avoimuutta Pyhän Hengen johdatukselle, halua palvella, lujuutta ettei anna minkään it­seänsä peljästyttää ja uskolli­suutta. King James käännös sanoo lisäksi näin: “…know how to speak a word in sea­son to him that is weary”, suomeksi: tietää kuinka puhua sanaa sopivaan aikaan / ajal­laan väsyneelle.

Uskolliset ja ymmärtäväiset Herran palvelijat palvelevat esikuvina muita Herran palve­lijoita, jotka ovat vielä lapsia uskossaan (karitsat) ja myös muita (lampaat). He eivät her­roina hallitse heille uskottua uskovien joukkoa. He eivät vaadi muilta mitä itse eivät ole valmiita tekemään. He kulke­vat lauman edellä varjellen heitä pedoilta, eli eksyttäjiltä. He myös valvovat, etteivät lampaat pane suuhunsa mitä tahansa, vaan johdattavat hei­dät ”vihreille niityille” ja ”raik­kaan veden ääreen”: so. vir­voittavat Jumalan Sanalla (Ps.23; Hes.34:1-16; Joh.10:11-15; 1Piet.5:1-4).

Pahat palvelijat ja palkka­paimenet tulevat menemään yhä syvemmälle itsepetokseen ja eksytyksiin, sillä he ovat ra­kastuneita tähän maailmaan. Pitääkseen maanpäälliset aarteensa ja ihmiskunniansa, he tulevat tekemään lisää kompromisseja, liittyen vää­rään maailmankattavaan kirk­kojärjestelmään, joka juovut­taa ihmiset hengellisen hau­reuden viinistä (Ilm.17:1-7). Uskolliset Herran palvelijat joutuvat heidän taholtaan kal­toin kohdelluiksi, koska he ei­vät tingi totuudesta, vaan pal­jastavat vääryyksiä. Kuningas Saulin ja Daavidin rinnak­kaiselosta olisi meille paljon opittavaa varoitukseksi, loh­dutukseksi ja neuvoksi (1.Sam.10-31).

Huomaa, että paha palvelija sanoo sydämessään: Herran tulo viipyy. He voivat jopa ju­listaa Herran paluuta, mutta eivät elä sen mukaan, vaan heidän sydämensä on tässä ajassa ja he vihaavat veljiä. Tästä apostoli Johannes va­roittaa puhuen antikristuksista, vääristä profeetoista ja vää­ristä voidelluista, jotka jo silloin olivat seurakunnan keskellä eksyttämässä uskovia ilmes­tystiedoillaan. Pahat palvelijat ovat nikolaiittoja (kreik. kansan voittajia), jotka asettavat it­sensä lauman yläpuolelle, vastoin Uuden liiton opetusta yleisestä pappeudesta. He alistavat rautaisella otteella muita, eivätkä salli kysymyk­siä, vaan ovat sydämessään omasta mielestään erehty­mättömiä. Raamatun mukaan pahat palvelijat saavat saman kohtalon kuin ulkokullatut, eli ne joilla on jumalisuuden ulko­kuori, mutta he kieltävät sen voiman, eli Kristuksen ja Hä­nen ristintyönsä (2.Tim.3:1-5). Tämä on vakava varoitus uu­destisyntyneille paimenille yhteistyöstä väärien oppien kanssa.

Oletko ymmärtäväinen ja us­kollinen palvelija vai paha pal­velija? Oletko kenties luisu­massa pahaksi palvelijaksi, kun painostus siihen suuntaan lisääntyy? Oletko hyvien, Her­ran uskollisten palvelijoiden vaikutuksessa, vai pahojen? Tutki asiat tarkoin Herran edessä ja tee ratkaisusi tar­koin harkiten. Muistakaamme, että seura tekee kaltaisek­seen. Toivon ja rukoilen, että tämä kirjoitus rohkaisee sinua eteenpäin voittosaatossa Kristuksessa, auttaen välttä­mään monia ansoja. Toivon myös, että kirjoitukseni voisi olla osaltaan rohkaisemassa sinua pois harhaoppien ja ih­misten perinnäissääntöjen verkoista. Vajavaisesti olen yrittänyt jakaa sitä mitä olen itse ymmärtänyt ja kokenut.